Tänä keväänä pitää kokeilla sidontaa – Miksi seksistä on tullut velvollisuus?
Miksi juuri seksiä pidetään hyvän parisuhteen kulmakivenä ja puuhana, jota kunnon kansalaisen tulee harrastaa siinä missä liikuntaa ja kehonhuoltoa, kysyy Riikka Suominen esseessään.
Muinoin seksi oli kai jotain syntistä. Se tapahtui pimeässä, kiusaannutti miehiä ja hirvitti naisia. Sellaista aikaa en 1970-luvulla syntyneenä ole kokenut. Toki nuoruuden seksivalistus varoitteli poikien aikeista, taudeista ja vahinkovauvoista, mutta mitään häpeällistä ei seksin yllä ole enää elinaikanani leijunut. Masturbaatiota on kutsuttu itsesaastutukseksi vain läpällä. Ehkäisypillereiden myötä seksistä tuli luonnollista, mutta viimeistään 2020-luvulla seksi on vaivihkaa muuttunut velvollisuudeksi.
Silti me esitämme, että olisimme juuri vapautuneet. Että ihan vasta olisi kirmattu ulos tunkkaisesta sensuurin ja patologisoinnin kellarista, vaikka oikeasti seksuaalinen vapautuminen on kestänyt jo yli puoli vuosisataa. Jos takavuosina stigmatisoivaa oli kaikki vähääkään fetisistinen, niin jo pitkään epänormaalia on ollut seksittömyys. Jos kirjoittaa hakukoneeseen ”seksitön suhde”, selviää, että käsissä on Massiivinen Ongelma. Itsetyydytystauko on uusi lounastauko, valistaa instatili. Uutislehdessä julkaistaan juttu naisista, jotka eivät masturboi. Heidänkin kannattaisi, onhan se vastuullinen tapa tutustua itseen.
”Vaikka ilmapiiri on paljon sallivampi kuin ennen, on seksiä vähemmän.”
Kommentit