Mitä paljastuu, kun Suomen parhaiten tienaavat pääsevät kertomaan nimettömästi näkemyksiään varallisuudesta, elämästä ja yhteiskunnasta. Ainakin se, että Nalle Wahlroosin provokatiivinen tyyli on lähempänä sääntöä kuin poikkeusta.

Helsingin yliopiston viestinnän professorin Anu Kantolan ja Tampereen yliopiston akatemiatutkijan Hanna Kuuselan kirja Huipputuloiset – Suomen rikkain promille (Vastapaino) esittelee laadullisen ja vertaisarvioidun tutkimuksen Suomessa vuosina 2007–2016 eniten tienanneesta promillesta – aiemmin kerrytettyä varallisuutta ei siis huomioitu.

Kantola ja Kuusela ovat haastatelleet heistä 90 – noin puolet kysytyistä suostui haastatteluun. Haastateltavia kysyttiin parhaiten tienaavista lähtien, ja heidän valinnassaan huomioitiin esimerkiksi maantieteelliset erot.

Haastatellut jakautuvat kolmeen, keskenään yhtenevään ryhmään: perijöihin, huippujohtajiin ja yrittäjiin. Perijät näkevät varallisuutensa kuin pensasaitana, jota trimmataan ja josta pidetään huolta, jotta seuraava saa sen vähintään yhtä hyvässä kunnossa. Yrittäjät ja johtajat uskovat positiiviseen ajatteluun ja kovaan työntekoon.

Kirja asettui syksyn mediakohujen pitkähköön listaan, kun Helsingin Sanomat julkaisi kirjasta ennakkoartikkelin, jossa esiteltiin haastateltujen kovasanaisiakin mielipiteitä.

Köyhät ovat laiskoja ja heidän epäonnistumisensa oma vika. Verorahat menevät vääriin kohteisiin, kuten hyvinvointivaltioon. Ylipäänsä veroja pitää maksaa liikaa, mutta Suomen talous on silti kestämättömällä uralla.

Yhtäkkiä Suomen liike-elämän kärki kiinnostui valtavasti laadullisen tutkimuksen metodeista.

Aiheesta klassikkokirjan kirjoittanut akatemiaprofessori Pertti Alasuutari totesi HS:lle, että tutkimus on huolella tehty. 90 haastatellun aineisto olisi riittänyt Alasuutarin mukaan myös määrälliseen analyysiin.

Kuten Suomen Kuvalehden kolumnissa huomautettiin, kenties kohu syntyi siitä, että varakkaat ihmiset puhuivat kerrankin ilman viestintäosaston turvatyynyä.

Tuloeroja kuvaavalla Gini-kertoimella mitattuna Suomen tuloerot eivät ole nousseet noin 20 vuoteen. Ylimpään prosenttiin ja promilleen varallisuus ja tulot silti kasautuvat: vuosina 1990–2007 rikkaimman prosentin tulot kolminkertaistuivat, kun keskituloisten tulojen nousu jäi noin reiluun kolmannekseen.

Miksi haastatellut suhtautuivat suorastaan pakkomielteisesti köyhyyteen?

– Ehkä siksi, että työttömyysturva ja sosiaali­turva koetaan kalliiksi ja he joutuvat maksamaan niistä. Keskiluokasta juuri kukaan ei puhunut mitään. Samoin johtajien puhetapa ja tunneäly yllätti: he olivat kuitenkin suomalaisia, suurin osa miehiä, dippainssejä ja ekonomeja. He puhuivat tunteista, kannustamisesta ja rohkaisemisesta. Mutta kun ei enää puhuta ”musta ja mun firmasta”, se ajatus katoaa johonkin, Kantola kertoi Imagen haastattelussa.

Lue Anu Kantolan haastattelu Imagessa: "On hyväksyttävää sanoa, että demokratia on tehoton ja huono."