Vettä sataa, auto hajosi – lomareissu ja koko kesä pilalla! Vai sittenkin mahdollisuus keksiä jotain vielä kivempaa? Miksi osa meistä kykenee näkemään hyvää tympeissäkin tilanteissa, kun taas toisilla mieli kääntyy heti pakkasen puolelle?

Suhtautuminen elämän pieniin ja suuriin takaiskuihin jakaa ihmisiä monesta syystä. Geenit ohjelmoivat siitä noin 40–50 prosenttia. Osa siis saa valoisamman vireen jo syntyessään. Lisäksi suhtautumistamme muokkaa ympäristö, jossa elämme ja olemme kasvaneet.

Optimistit odottavat, että heille tapahtuu hyviä asioita. Pessimistit puolestaan varautuvat takaiskuihin. Jatkuva kielteisyys paitsi kaventaa elinpiiriä myös lisää sairastumisriskejä ja lyhentää elinajan­odotetta. On siis useita syitä pohtia, voisiko omaa ajattelua rakentaa myönteisemmäksi. Se ei kuitenkaan ole helppoa. ”Tehdasasetuksemme” kiinnittävät herkemmin huomiota hyvän sijasta vaaroihin ja uhkiin. Kehotus ajatella positiivisesti saattaa tuntua teennäiseltä.

– Positiivisuus-sana ei oikein istu suuhumme. Välillä olisi kuitenkin tärkeää tarkastella ja haastaa omaa ajatteluaan, sanoo tietokirjailija Kaisa Vuorinen.

Myönteisen ajattelun rakentumista on tutkittu paljon. Tiedetään, että ympäristöllä ja kasvatuksella on paljon merkitystä ajattelun kehittymiseen. Lämpimässä ja rakastavassa ilmapiirissä lapsen minäkuva kehittyy myönteiseksi, jolloin hänen on helpompi suhtautua myönteisesti myös vastoinkäymisiin.

Lapsuudenkodin ilmapiiri voi heijastua ajatteluun vielä eläkeiässäkin. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei taustan tarvitse määrittää koko elämää.

– Moni hyvin vaikeissa oloissa elänyt on löytänyt elämäänsä uskomattoman paljon resilienssiä eli voimavaroja sekä kyvyn säilyttää näkökulmansa toivossa, Kaisa Vuorinen muistuttaa.

Elämänkulkuun vaikuttavat myös omat valinnat, teot ja se, millä tavoin muut ihmiset meihin suhtautuvat. Nykyisin ymmärretään, että kielteiset kokemukset ovat osa hyvää ja onnellista elämää. Vaikeiden kokemusten kautta voi tavoittaa elämään merkitystä, kirkastaa arvoja ja lisätä ymmärrystä omista voimavaroistaan.

Vaikeita kokemuksia pitääkin surra ja käsitellä. Jos puoliso kuolee tai jos sairastuu vakavasti, on lähes mahdotonta etsiä tilanteesta hopeareunusta.

– Isot kriisit voivat saada arvioimaan arvojaan uudelleen ja vahvistaa resilienssiä. Kriisit pakottavat pohtimaan, miten elämä jatkuu eteenpäin, Vuorinen sanoo.

Kukaan ei ajattele jatkuvasti kielteisesti, vaan ajatukset muuttuvat koko ajan. Huonosti nukutun yön jälkeen ajatukset ja tunteet saattavat kiertää kielteistä kehää. Tunteet voivat kuitenkin muuttua nopeasti, kun lähtee ihmisten ilmoille.

– Ajattelu avautuu itselle helpommin tekojen kautta, Kaisa Vuorinen sanoo.

Myös sanoilla on valtavan suuri vaikutus ajatteluumme. Suomalaisessa kulttuurissa on totuttu rakastamaan nimenomaan teoilla: tarjoamaan rakkaillemme ruokaa ja palveluksia. Rakkaudellisten tekojen lisäksi kaipaamme kuitenkin myös sanoja eli verbaalista vahvistusta siitä, että olemme toisillemme tärkeitä.

– Arvostavat sanat oikealla hetkellä voivat kääntää ajattelua dramaattisesti. Myös palautteen antaja saa mielihyvää.

Muut ihmiset ja läheisyys ovat parhaita mielen vitamiineja. Etenkin muiden auttaminen saa mielen hyrräämään, koska meillä on vahva tarve kuulua laumaan.

– Sosiaalisessa tyhjiössä on vaikeampi uskoa, että päivä kääntyy hyväksi, Kaisa Vuorinen sanoo.

Ihmissuhteita pitää kuitenkin vaalia. Ei pidä jäädä odottamaan, että joku soittaa.

– Jos sinulla on yksi hyvä ystävä, pidä hänestä tiukasti kiinni.

Sosiaalisuus on helpompaa, jos on luontaisesti kiinnostunut muista. Hyväntuulisten ihmisten seurassa viihdytään.

– Myönteisyyteemme vaikuttaa vahvasti se, miten muut meidät näkevät. Kun on ystävällinen ja auttavainen, saa muiden reaktioista onnistumisen kokemuksia. Syntyy myönteisiä ajatuksia itsestä.

Onnistumisen kokemuksia voi saada, kun valjastaa omat vahvuudet muiden hyödyksi. Esimerkiksi tietotekniikan osaajalle on varmasti aina tarvetta.

Hyvän tekemisestä seuraa myönteinen kehä. Onnistumiset ja sosiaaliset suhteet kasvattavat voimavaroja, jotka kriisin tullen auttavat palautumaan nopeammin.

Ujon ja introvertin täytyy miettiä, mikä olisi itselle sopiva tapa liittyä muihin.

– Saattaisi olla tärkeää löytää porukka, jossa voisi halutessaan olla hiljaa.

Eläkeiässä kokemusreppuun mahtuu jo kaikenlaista. Ihminen ei kuitenkaan ole yhtä kuin hänen kielteiset ajatuksensa, kokemuksensa ja diagnoosinsa.

– Ihmisestä löytyy aina paljon muutakin, Kaisa Vuorinen muistuttaa.

Peruutuspeiliin voi toki aina välillä katsoa, mutta näkymään ei tarvitse jumittua. Vuorinen rohkaisee tutkimaan, mitä kaikkea entisen päälle voisi rakentaa.

– Viimeistään eläkkeellä käsijarrun voi vihdoin kytkeä pois päältä. Moni löytää elämänsä ehtoopuolella oman tapansa kukoistaa. Yksi aloittaa uuden harrastuksen, toinen flirttailee päivädiskossa.

Itsestä huolehtiminen on itsensä arvostamista.

– Nuku, syö ja liiku riittävästi. Kun fyysiset perustarpeet on tyydytetty, on helpompi ajatella myönteisesti ja suhtautua vaikeuksiin rakentavasti.

Asiantuntija: Huomaa hyvä! -digipalvelun kehittäjä, tietokirjailija, FT Kaisa Vuorinen.