Lihavuusleikkaus voi tehdä diabeteslääkkeet tarpeettomiksi – Miksi leikkauksia tehdään meillä vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa?

Onko lihavuus aiheuttanut sinulle liitännäissairauksia, kuten tyypin 2 diabeteksen? Lihavuusleikkauksen avulla saattaisit päästä siitä eroon. Samalla katoaisi noin puolet ylikiloista. Jos niitä on kuusikymmentä, kiloja lähtisi noin kolmekymmentä. Keventyminen lisäisi todennäköisesti elämänlaatua ja parhaimmillaan elinvuosia.

– Käytännössä lihavuusleikkaus tarkoittaa tähystämällä tehtyä toimenpidettä, jossa potilaan mahalaukkua kavennetaan tai se ohitetaan. Tämän vuoksi elimistö alkaa erittää suolistohormoneja, jotka vähentävät ruokahalua. Hormonit myös vaikuttavat parantavasti metabolisiin eli aineenvaihdunnallisiin sairauksiin, kertoo gastrokirurgian erikoislääkäri Anne Juuti HUS Vatsakeskuksesta.

Lihavuusleikkauksia tehdään Suomessa 18–65-vuotiaille. Anne Juuti kehottaa harkitsemaan toimenpidettä viimeistään kuudenkympin ikäpyykin lähestyessä, jotta siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä loppuelämälle. Tosin leikkaus ei voi olla lihavuuden ensimmäinen hoitokeino, vaan kaikki muut konstit täytyy kokeilla ensin. Usein leikattavat ovatkin laihduttaneet koko ikänsä, mutta kilot ovat tulleet aina takaisin.

Muitakin kriteerejä on. Painoindeksin on oltava terveellä henkilöllä vähintään 40 ja laihduttamista edellyttävää sairautta sairastavalla vähintään 35. Tyypin 2 diabeetikoille leikkaushoito on mahdollinen jo painoindeksillä 30, jos sokeriarvoja ei muuten saada kuntoon.

– Esteitä leikkaukselle ovat hoitamaton ahmintahäiriö, tupakointi ja alkoholin liikakäyttö. Jos nämä asiat hoidetaan, leikkaus voidaan tehdä. Myös psykiatrisen sairauden on oltava hyvässä tasapainossa.

Leikattavan on sitouduttava hoitoon. Uusien elintapojen opetteleminen alkaa jo ennen leikkausta. Tällöin harjoitellaan ravitsemusterapeutin ohjauksessa muun muassa hidasta syömistä, aterioiden koostamista lautasmallin mukaan sekä sopivaa ateriakokoa ja ruokarytmiä.

– Usein potilas on aiemmin syönyt harvoin, mutta liikaa. Nyt aletaan syödä 4–5 pientä terveellistä ateriaa päivässä. Silloin nälkäpaine ei pääse kasvamaan ja painonhallinta on helpompaa, Anne Juuti sanoo.

Tunnesyömisestä pyritään eroon etsimällä muita keinoja vaikeiden tunteiden säätelyyn. Esimerkiksi liikunnasta voi olla apua. Sitä lisätään pikkuhiljaa.

– On myös tärkeää, että unen määrä on riittävä ja uniapnea on hoidettu. Tarvittaessa muidenkin sairauksien hoitoa tehostetaan.

Valmistautumisprosessi vie vähintään puoli vuotta. Sen aikana mieli kypsyy leikkauksen jälkeiseen elämään ja sen vaatimaan elintapamuutokseen. Yleensä myös paino lähtee laskuun.

– Yksi edellytys leikkaukselle on, että paino putoaa ennen sitä vähintään viisi prosenttia. Tätä pidetään osoituksena sitoutumisesta terveellisiin elintapoihin. Joskus juuri ennen leikkausta tarvitaan vielä lyhyt niukkaenerginen dieetti, jotta rasva vähenee maksasta ja leikkaus on turvallinen.

Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään yliopistollisissa sairaaloissa ja suurissa keskussairaaloissa sekä yksityissektorilla. Mahalaukun ohitusleikkauksessa mahalaukku katkaistaan yläosasta ja yhdistetään ohutsuoleen. Näin ruoka kulkee suoraan ohutsuoleen eikä ensin mahalaukun kautta. Tämän vuoksi kylläisyyden tunne tulee nopeasti syömisen jälkeen.

Mahalaukun kavennuksessa mahalaukusta poistetaan osa, jolloin se muuttuu pussimaisesta putkimaiseksi. Kavennetussa mahalaukussa täysi olo tulee pienemmällä ruokamäärällä, ja nälkähormoni greliinin määrä laskee.

– Tämä toimenpide on teknisesti yksinkertaisempi, minkä vuoksi se on maailmalla suositumpi vaihtoehto. Sen haitat eivät myöskään ole yhtä vakavia kuin ohituksessa, jos annettuihin ruokavalio-ohjeisiin ei sitouduta.

Ohitusleikkausten tulokset on jonkin verran parempia sekä painonlaskussa että liitännäissairauksien paranemisessa. Siksi se on Suomessa ja myös Ruotsissa tavallisempi toimenpide, joka tehdään meillä 75 prosentille potilaista.

– Uskomme, että suomalainen potilas sitoutuu hoitoon ja seurantaan ja oppii elämään uudella tavalla, Anne Juuti sanoo.

Molemmat leikkaukset vievät suunnilleen saman ajan. Helsingin yliopistollisessa sairaalassa niihin menee alle tunti. Potilas on sairaalassa yleensä vain yhden yön.

– Kilot eivät jää leikkauspöydälle, vaan laihtuminen alkaa vasta leikkauksen jälkeen. Painonlasku on suurinta ensimmäisen puolen vuoden aikana ja päättyy noin vuosi leikkauksen jälkeen.

Heti leikkauksen jälkeen kaikki ravinto on nestemäistä. Kiinteään ruokaan siirrytään pikkuhiljaa. Aluksi syödään pieni ateria kolmen tunnin välein, kunnes mahalaukun alue muovautuu niin, että voidaan edetä normaaliin ruokarytmiin. Siihen kuuluvat pääateriat ja välipalat.

Anne Juuti myöntää, että uudenlaisen syömisen opettelu on haasteellista. Siihen kuluu paljon aikaa, ja se vaatii enemmän suunnittelua kuin aiemmin. Voi myös olla vaikea ymmärtää, että pieni määrä ruokaa riittää, kun on ennen syönyt isoja annoksia.

– Uuden opettelu kannattaa, sillä oikeilla syömistottumuksilla päästään parempaan lopputulokseen.

Monivitamiini- ja kalsiumlisät ovat osa hoitoa. Niillä ehkäistään ravitsemushäiriöitä ja puutostiloja. Lisiä käytetään säännöllisesti koko loppuelämä.

– Sen sijaan metabolisten sairauksien lääkkeet karsiutuvat monesti pois. Tyypin 2 diabeteksen tablettilääkitys voidaan lopettaa useimmilla. Insuliinihoidosta pääsee eroon noin puolet leikatuista, ja kaikilla insuliiniannokset pienenevät.

Leikkaus myös lievittää uniapneaa, normalisoi veren rasva-arvoja, laskee kohonnutta verenpainetta ja vähentää astmalääkkeiden tarvetta. Tuki- ja liikuntaelinten vaivat lievittyvät. Vaikka nivelissä olisi jo kulumaa, ne kestävät liikkumista paremmin, kun ihminen on kevyempi. Myös mieliala kohentuu usein alkuvaiheessa.

– Harva saavuttaa normaalipainoa, mutta muutos on silti suuri. Mikä parasta, se on lukuisien pitkäaikaistutkimusten mukaan pysyvä. Elintapahoidossa ei päästä lähellekään samanlaista tulosta kuin lihavuusleikkauksessa. Lihavuuslääkkeilläkin tulos säilyy vain niin kauan kuin käyttää lääkettä. Kun lääkkeen lopettaa, paino pyrkii nousemaan, Anne Juuti sanoo.

Hänen mukaansa valtaosa potilaista on niin tyytyväisiä, että omien sanojensa mukaan he olisivat valmiita tulemaan leikkaukseen milloin tahansa uudestaan, vaikka siitä tulisi haittavaikutuksia. Pääsääntöisesti haitat ovat paljon pienempiä kuin lihavuuden aiheuttamat haitat.

– Sadasta leikatusta noin kymmenellä esiintyy leikkaukseen liittyviä välittömiä haittoja, kuten pahoinvointia ja nestehukkaa. Leikkaushaavan tulehdukset, leikkaussauman pettäminen ja verenvuoto ovat hyvin harvinaisia. Uusintaleikkauksia tarvitaan vain harvoin. HUSissa niitä vaativia varhaisia komplikaatioita tulee yksi sataa leikkausta kohden.

Myöhäisvaiheen haasteet ovat sidoksissa pitkälti siihen, miten leikattu kykenee muuttamaan elintottumuksiaan. Yksi tavallinen ongelma on, että ruokavaliossa on yhä liikaa sokerisia tai rasvaisia herkkuja. Sokerin syönti aiheuttaa ohitusleikkauksen jälkeen huomattavasti voimakkaamman sokeritasapainon heittelyn kuin ennen leikkausta. Siitä seuraa pahoinvointia, heikotusta ja ripulia.

– Ohituksen jälkeen voi myös tulla suolen tukkeutumia, jos ei muista syödä hitaasti ja pureskella ruokaa huolellisesti. Suolen tukkeuma joudutaan joskus leikkaamaan.

Kavennusleikkauksessa refluksi on tavallinen vaiva. Siksi kavennusleikkausta ei tehdä, jos potilaalla on jo aiemmin todettu refluksitauti.

– Muut sairaudet ja lääkitykset vaikuttavat leikkaustavan valintaan. Toki potilas voi itsekin esittää toiveensa.

Leikkauksen myöhäishaittojen ehkäisemiseksi potilaat joutuvat käymään seurannassa erikoislääkärin vastaanotolla vuoden ajan, ja sen jälkeen kerran vuodessa terveyskeskuksessa. Verikokeilla voidaan havaita mahdolliset ravitsemushäiriöt ja lisätä vitamiinien annostusta. Lisäksi voidaan tarvittaessa puuttua muiden sairauksien hoitoon.

– Seuranta on tärkeää senkin takia, että osalla potilaista on ollut mielenterveysongelmia ennen leikkausta, ja he voivat tarvita tukea niihin. Masennus voi iskeä etenkin kaksi vuotta leikkauksen jälkeen, koska silloin mielialan nousu tasaantuu. Lihavuusleikkaus sinällään ei aiheuta masennusta, mutta se ei myöskään paranna sitä, Anne Juuti kertoo.

Jotkut voivat kokea pettymystä, koska uusi ulkomuoto ei vastaa odotuksia. Iho saattaa roikkua voimakkaan laihtumisen jälkeen löysänä ja peilikuva näyttää vieraalta. Silloinkin terveydenhuollon tuki on tarpeen.

– Joskus ihopoimut aiheuttavat terveydellistä haittaa, hautumista tai hiertymää. Silloin voidaan harkita kehoa muokkaavia kirurgisia toimenpiteitä. Painoindeksin tulee olla alle 30, jotta leikkaus voidaan tehdä turvallisesti.

Kahden vuoden paikkeilla paino saattaa nousta 5–7 kiloa. Tämä johtuu siitä, että monet sopeutuvat leikkaukseen siinä määrin, että ruokamäärät pikkuhiljaa suurenevat.

– Valtaosalla painonlasku säilyy tämän jälkeen, mutta jotkut yksittäiset potilaat lipsuvat syystä tai toisesta takaisin vanhaan ruokavalioon. Silloin paino saattaa palata lähtölukemiin. Heitä on kuitenkin vain alle viisi prosenttia, Anne Juuti sanoo.

Asiantuntija: osastonylilääkäri, gastrokirurgian erikoislääkäri, Anne Juuti, HUS Vatsakeskus