Tuulilasi

Miamin koeajossa Lamborghini Aventador LP 700-4 Roadster



Miamin koeajossa Lamborghini Aventador LP 700-4 Roadster

Ajoimme 700-hevosvoimaista, avokattoista superurheiluautoa Miamissa. Olkaa hyvät.
Teksti AMS, Max Lange, Jens Dralle
Kuvat Achim Hartmann

- Leffastara, minäkö? Sorry, en ole. Ainakaan aikaisemmassa elämässäni. Tai en tietääkseni. Musiikkivideota? Ei, täällä ei tehdä musiikkivideota. Ei, emme myöskään työskentele kenellekään julkkikselle.

Miamin asukkaat joutuvat kestämään kaikenlaista, ainakin leffoissa. On epäilyttäviä, valkoisiin takkeihin pukeutuneita huumediilereitä, joiden olkatoppaukset ovat niin mahtipontisia, että näyttää kuin niihin olisi pumpattu ilmaa, tai hurjia takaa-ajokohtauksia, joissa Cruisen Tomppa tuhoaa peltilehmiä yhden tehtaan keskimääräisen kuukausituotannon verran. Lamborghini Aventador LP 700-4 Roadster kiihottaa satavarmasti kaikkia. Juuri nyt tämä 4,78 metriä pitkä, 2,03 metriä leveä ja 1,14 metriä korkea superurheiluauto ei paljasta todellista luonnettaan, sillä istuinten takana sijaitseva V12-teknomonstrositeetti lepää vaienneena. Auton Ithacan-vihreä metalliväri viimeistelee kokonaisuuden.

Voimmeko kuvata? Totta kai, mielellään

Kun katseet katon avaamisen jälkeen vaeltavat pienten sivuikkunoiden läpi auton sisustaan, ympärillä oleva yleisöjoukko on romahtamaisillaan Lamborghinin päälle. Auton sisältä silmille hyppivät vihreät nahkaistuimet ja huomion keskipisteenä oleva TFT-näytöllä heijastettu, jättimäinen kierroslukumittari. Great car! Yeah. Totta kai saatte kuvata.

Niin ja kukaan ei huomaa suljettuun Aventadoriin nähden muuttunutta moottorikatetta. Lamborghinissa moottorikate muistuttaa selkärankaa, jota ympäröivät kuusikulmaiset pikkuikkunat. Se, mitä on katteen alapuolella, ei jätä yhtään tulkinnanvaraa. Moottorissa on 12 sylinteriä, joista tarvittaessa taloudellisuuden nimissä on käytössä vain puolet; 48 venttiiliä; sylinterin halkaisija 95 mm; iskun pituus 76,4 mm ja iskutilavuutta 6 498 cm3. Lisäksi koneessa on useita muita nerokkaita oivalluksia, kuten alumiinin ja piin aineseoksesta hiekkavalumenetelmällä valmistettu moottorin kotelo ja nitrauksella kovetettu kampiakseli.

Kuljettaja istuu peukalo starttiliipaisimella. Pitkä, päättäväinen painallus laittaa starttimoottorin laulamaan käheästi. Tämän jälkeen 11,8:1 puristussuhteen moottori jyrähtää käyntiin, ja vaientaa ohikulkijat välittömästi. Jotta matkustajat todella voisivat nauttia tekniikkakonserton kaikista nyansseista, voi Roadsterissa laskea pienen pääntukien takana olevan ikkunan moottoritilaan –sähköisesti tietenkin.

Anteeksi, kuinka? Joo, voidaan antaa kaasua kännykkävideota varten. V12 karjahtaa iloisesti, ja palaa korahdellen takaisin tyhjäkäynnille. Äkkiä pois täältä – amerikkalaisten avoin ihastus erikoisia ajoneuvoja kohtaan voi olla hiukan liian ahdistavaa. Ulkona, kaukana yleisöstä, supersuorituskykyisen moottorin palvonta ei hellitä. Edes voimakkaat ilmavirrat eivät ole vielä kuivattaneet voimanpesän aiheuttamia hikikarpaloita otsalta.

Suorastaan himottava

Kaksi melkein kuusi kiloa painavaa katonpuolikasta pitäisivät tuulen loitolla, mutta piilottelevat nyt yhdenmukaisissa koloissa, tuulilasin etupuolella olevassa lokerossa, jota Lamborghini todellakin väittää tavaratilaksi. Kyllä sinne vielä yksi luottokortti ja suklaapatukka mahtuu. Mutta palataan takaisin tärkeimpään, eli moottoriin.

Vaikka autolla pärjää mukisematta nöyryyttävillä kävelyvauhtiosuuksilla ja 30 (mailin) aluerajoituksilla – kyljissä olevien jättimäisten jäähdyttimien ulvoessa protestiksi – kutsuu auto suorastaan himottavasti polkemaan kaasua. Jos varpaat vain vähän hipaisevatkin pedaalia, ampaisee digitaalisen kierroslukumittarin neula paikoiltaan – 3 000 r/min tuolla puolen moottori julistaa kolmen pakoputken välityksellä ilosanomaansa juhlakansalle.

V12 on kuin kofeiinilla doupattu duracell-pupu. Moottori riehuu hurjaa tahtia läpi koko kierrosalueen; 8 250 r/min kohdalla, jolloin monet muut padat olisivat jo ulostaneet mäntänsä konepellin lävitse, moottori saavuttaa 700 hevosvoiman huipputehonsa. Tällöin se huutaa kuin lauma kakaroita synttärijuhlissa. Hienoa ettei Lamborghini tuo urheiluautoonsa nykyään niin trendikkäitä sähkömoottorivaihtoehtoja, vaan osoittaa edelleen kunnioitusta perinteistä moottoriteknologiaa kohtaan.

Sen sijaan vähemmän miellyttävää on, että italialaiset luottavat edelleen automatisoituun manuaalivaihteistoon parhaana mahdollisena voimansiirtovälineenä. Etenkin niin sanotussa Strada-moodissa vaihteisto vaihtaa jokseenkin harkiten seitsemää vaihdettaan. Jos vaihtoa ei ennakoi, saattaa pää nyökähtää epämiellyttävästi. Sopinee silti hyvin paikalliseen musiikkikulttuuriin – Let The Bass Kick in Miami.

Järisyttäviä iskuja

Vaihteisto ärsyttää vähiten silloin, kun se ei vaihda vaihteita itse, vaan ampuu Corsa-moodissa käskystä. Tämä tapahtuu alle 50 millisekunnissa (Strada-moodi 300 ms, Sport-moodi 200 ms) ja johtaa siihen, että jokaisella vaihtosiivekkeen vedolla Aventadoria järisyttävät valtavat iskut. Yleensä ottaen tällaista autoa on miellyttävämpi piestä radalla kuin ajelehtia läpi tiheiden asuinalueiden, osa sylintereistä lepuutuksessa ja moottori liikennevaloissa sammutettuna. Tätä seikkaa ei ole muuttanut jäykistystoimenpiteitä vaatinut katon poisto eikä siitä johtuva 50 kilogrammaa noussut paino.

Vaikka suuri osa rakenteista on tehty hiilikuituvahvisteisesta muovista (CFRP), jää kuivapainoa jäljelle vielä 1,6 tonnia. Siitäkin huolimatta Roadster löytää lähes jokaiseen mutkaan parhaan mahdollisen ajolinjan. Tätä selittäviä tekijöitä ovat oletettavasti sekä optimaalinen ajoasento että jämäkästi tukevat sporttijakkarat. Suorituskykyä? Löytyy! Pitoa? Siitä huolehtii neliveto, joka lähettää maksimissaan 60 % vedosta etuakselille. Corsa-moodissa voima jakaantuu perusasetuksena enimmäkseen takapyörille suhteessa 20–80.

Jos auton kiilamainen etupää kamppailee mutkan sisääntulossa kevyen aliohjaamisen parissa, johtuu se joko renkaiden lämpötilasta tai siitä, että kuljettaja ei ole vielä tottunut auton ohjaukseen. Siitä on valittavissa kolme eri jäykkyysastetta, mutta jopa tiukimmasta asetuksesta puuttuu aivan se välittömin vaste. Alusta ei jätä mitään sattumanvaraan. Poikittaiset, koriin kiinnitetyt ja keinuvipujen avulla ohjatut jousitus- ja iskunvaimennusrakenteet eivät ainoastaan poista korin kallisteluja, vaan onnistuneiden säätöjen avulla myös hallitsevat koko autoa ja antavat neutraalit ajo-ominaisuudet.

Rattitaiturit voivat saada aikaan jopa kuivalla asfaltilla kevyehkön sladin. Toki Aventador näyttää joka ikisessä mutkassa, kuinka sitä tulisi käsitellä: pakottamalla, piiskaamalla ja lähestulkoon kiduttamalla. Ilmanottoaukot ja spoilerit muuttavat kulmaansa hienostuneen koreografian saattelemana, jotta V12 pysyisi sopivassa lämpötilassa ja takarenkaat saisivat maksimaalisen pidon pysyäkseen kiinni tiessä. Radan toistuvat yritykset järkyttää korin jämäkkyyttä eivät onnistu – Lamborghini on yhtä järkkymätön kuin USA:n asema maailman johtavana valtiona.

Kuitenkin juuri USA:ssa ja Lähi-idässä hankitaan näitä autoja – 300 000 euron ”pieninvestoinnilla”, johon lisätään vielä maakohtaiset verot. Eihän se niin paljon ole, toteaa vanhempi rouvashenkilö espanjalaisella aksentilla. Ai jaa? Oletteko te mahdollisesti filmitähti?

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa.

Julkaistu: 30.8.2014