Apu

Avun uusi kolumnisti Maryan Abdulkarim: Yhteiskunta on ihmistä varten, ja silloin, kun tuo lupaus ei toteudu, se nakertaa luottamusta

Avun uusi kolumnisti Maryan Abdulkarim: Yhteiskunta on ihmistä varten, ja silloin, kun tuo lupaus ei toteudu, se nakertaa luottamusta
Mielenterveysongelmat ja yksinäisyys vaivaavat yhä suurempaa osaa meistä. Siihen eivät auta vinkit tehostamisesta ja elämän suorittamisesta kuin se olisi työtehtävä, joka pitää saada pois alta, kirjoittaa Maryan Abdulkarim kolumnissaan.
Julkaistu: 9.1.2022

En tiedä, onko kyse iästäni, mutta huomaan ärsyyntyväni sosiaalisen median mainonnasta, joka on minulle kohdennettu.

Tarjolla on useita tapoja päästä kuntoon tehokkaasti, tehdä työt tehokkaammin, olla kaiken kaikkiaan tehokkaampi eli parempi ihminen.

Mainosten tekijät eivät tunnu ottavan huomioon sitä vaihtoehtoa, että joku saattaa pitää itsestään sellaisena kuin on, ei, aina on parantamisen varaa, ja sen voi tehdä tehokkaasti.

Tehokkuusajattelu on ollut läsnä yhteiskunnassa jo tovin, enkä näe syytä olettaa sen poistuvan lähiaikoina. Voimme silti käydä yhteiskunnallista keskustelua tehokkuusajattelusta sekä siitä, mitä sillä on tarkoitus saavuttaa.

On vaikeaa olla tehokas töissä, jos samalla painaa huoli muistisairaasta läheisestä tai erityisen tuen tarpeessa olevasta lapsesta, läheisistä ihmisistä, joista järjestelmä ei ota koppia, vaikka sen pitäisi.

Kaikki tehokkuus ei ole pahasta.

Teollinen vallankumous on aikanaan mahdollistanut työn tekemisen tehostamisen koneiden tullessa ihmisten rinnalle tai sijaan. Siinä piili mahdollisuus tehdä vähemmän, mutta vuosikymmeniä myöhemmin emme ole vähentämässä ihmisen tekemän työn määrää ja lisäämässä vapaa-aikaa, vaan tehostamassa ihmisen työtä.

Harvalla kahden lapsen vanhemmalla riittää aikaa kohentaa kuntoa, lukea kaikki uusimmat romaanit ja tietokirjat, seurustella ystävien kanssa, viettää laatuaikaa – samalla, kun pitää kasvattaa lapsia, käydä kokopäivätöissä ja tietysti pyörittää useita itsensäkehittämisprojekteja.

Minulla ainakaan ei riitä.

Pidän työstäni, mutta se ei ole koko elämä, työn merkitys ei vähennä muun elämän merkitystä.

Ajattelen, että on vaikeaa olla tehokas töissä, jos samalla painaa huoli muistisairaasta läheisestä tai erityisen tuen tarpeessa olevasta lapsesta, läheisistä ihmisistä, joista järjestelmä ei ota koppia, vaikka sen pitäisi.

Tehokkuusajattelu voi ajaa hyvin yksinäisiin kuoppiin, joista meidän oletetaan kaivavan itsemme ylös pienellä lapiolla.

Yhteiskunta on ihmistä varten, ja silloin, kun tuo lupaus ei toteudu, se nakertaa luottamusta yhteiskuntaan. Ilman luottamusta yhteiskunta on joukko yksilöitä, jotka yrittävät selvitä arjestaan parhaansa mukaan.

Mielenterveysongelmat ja yksinäisyys vaivaavat yhä suurempaa osaa meistä. Siihen eivät auta vinkit tehostamisesta ja elämän suorittamisesta kuin se olisi työtehtävä, joka pitää saada pois alta. Ajattelen, että pahimmillaan tehokkuusajattelu saattaa ajaa meidät hyvin yksinäisiin kuoppiin, joista meidän oletetaan kaivavan itsemme ylös pienellä lapiolla – tehokkaasti.

Olisi tärkeää löytää tapoja olla suhteessa toisiimme, tapoja elvyttää ihmissuhteita, jotka muodostivat yhteisöt, joihin sai nojata, kun sitä tarvitsi.

Tarvitsemme mahdollisuuden ja luvan rauhoittua ja olla toistemme äärellä olematta tehokkaita, olemalla ihmisiä. Olemme itse ainoat, jotka voivat sen luvan ja mahdollisuuden meille antaa.

Parempaa vuotta 2022.

Kommentoi »