Apu

Mari Rantasila: ”Jokainen kaipaa kosketusta – Jos on liian kauan yksin, kosketusta voi alkaa pelätä niin, ettei enää uskalla”

Mari Rantasila: ”Jokainen kaipaa kosketusta – Jos on liian kauan yksin, kosketusta voi alkaa pelätä niin, ettei enää uskalla”
Äiti opetti Mari Rantasilan kehtaamaan. Siksi hän laulaa häpeämättä häpeästä ja keski-ikäisen naisen yksinäisyydestä. On kova paikka, kun tulee jätetyksi.

Kolme vuosikymmentä sitten Suomessa soi 26-vuotiaan, vasta valmistuneen näyttelijän kesähitti Auringossa.

Lauluntekijä Yarin säveltämä ja sanoittama kappale kohahdutti avoimella seksuaalisuudellaan. Laulun sanat nuoren naisen itsetyydytyksestä auringossa saivat aikaan kohun.

Kauhistelu yllätti kappaleen esittäneen Mari Rantasilan, joka ei ollut ajatellut tekevänsä mitään erityisen rohkeaa.

"Joku työnsi keikalla kameraa hameen alle ja joku kuvitteli, että pääsylipun hinnalla saa muutakin kuin kuunnella laulua."

– Teatterikorkeakoulun aikana olimme jatkuvasti lööpeissä. Kun ammattini alkuaikoina Auringossa-biisistä tuli kohu, heräsin siihen, että se, mikä oli minulle okei, ei olekaan sitä kaikille muille.

Siihen aikaan oli epätavallista, että laulussa nainen oli muutakin kuin miehisen halun kohde.

Se johti epämiellyttäviin tilanteisiin.

– Joku työnsi keikalla kameraa hameen alle ja joku kuvitteli, että pääsylipun hinnalla saa muutakin kuin kuunnella laulua. Nykyään asiat ovat onneksi menneet eteenpäin.

– Onneksi viime vuosina #metoo on tuonut näkyväksi valtarakenteita, jotka vielä 1980-luvulla olivat normeja, Rantasila sanoo.

Kulttuuripiirien ärsyttäjä ei pysynyt laatikossaan

Mari Rantasilalle oli silloin – ja on edelleen – tärkeä käsitellä itselleen merkittäviä asioita töissään. Sama linja on pitänyt läpi hänen pitkän uransa.

Hän voi puhua lauluissa ja haastatteluissa hävettävistäkin asioista, jätetyksi tulemisesta, yksinäisyydestä, vaihdevuosista ja suhteista itseään nuorempiin miehiin.

Se on johtanut uusiin kohuotsikoihin. Välillä ihmisten on vaikea hahmottaa, että kaikki lauluissa kerrotut asiat eivät ole tapahtuneet hänelle itselleen.

– Tekstit perustuvat myös yleisiin havaintoihini yhteiskunnastamme. Valitettavan usein varsinkin media yksinkertaistaa asioita niin, että kaikki vaikuttaa mustavalkoiselta. Sellaista elämä ei koskaan ole.

"Äitini oli päättänyt jo ennen syntymääni, että jos hän saa tyttären, lasta ei pakoteta tekemään kotitöitä vain siksi, että hän on tyttö. Veljet tekivät saman, minkä minäkin."

Rantasila kävi Teatterikorkeakoulun Jouko Turkan aikana ja oppi siellä keskittymään kuuluisuuden sijasta taiteen viestiin.

Silti jo silloin monia kulttuuripiireissä ärsytti se, ettei Rantasila suostunut pysymään yhdessä laatikossa. Häntä kehotettiin jättämään laulaminen ja keskittymään näyttelemiseen.

– Moniammatillisuus ei todellakaan ollut neron merkki. Päinvastoin, se vain hankaloitti asioita. Mutta taide on sisäistä pakkoa. On tehtävä, kuten sydän sanoo, vaikka se ei olisi helppoa eikä aina kivaakaan. Onneksi viime vuosina #metoo on tuonut näkyväksi valtarakenteita, jotka vielä 1980-luvulla olivat normeja. Moniammatillisuuskin on nykyään positiivinen asia, mikä on hienoa.

– Tajusin jo Auringossa-kohun aikaan, että minun on tietoisesti suojeltava itseäni siltä, etten tule taiteilijana kielteisten asenteiden syömäksi. Minun täytyy sietää kritiikkiä ja ymmärtää, ettei negatiivinen puhe tarkoita sitä, että olen huono tai väärässä.

Äiti opetti kehtaamaan

Mari Rantasila kasvoi perheensä iltatähtenä, kolmen veljen ainoana pikkusiskona. Vaikka kasvatus oli tasa-arvoinen, veljien kanssa hän oppi myös tappelemaan ja pitämään puolensa.

– Joskus voisin olla vaikka vähän vähemmänkin terrieri, Rantasila naurahtaa.

– Minulle ei koskaan sanottu, että pitäisi perustaa perhe tai mennä naimisiin. Äitini oli päättänyt jo ennen syntymääni, että jos hän saa tyttären, lasta ei pakoteta tekemään kotitöitä vain siksi, että hän on tyttö. Veljet tekivät saman, minkä minäkin.

Kehtaamisen Mari Rantasila oppi äidiltään.

Ateneumista valmistunut äiti ei ollut tavallinen, ei ainakaan oman aikansa mittapuulla. Hän oli luova ja työssään kuvaamataidonopettajana taitava ja pidetty, mutta ulkonäöstään äiti ei ollut tarkka eikä välittänyt siitä, mitä ihmiset hänestä ajattelevat.

Toisaalta hän halusi perheen ja valitsi opettajan ammatin taiteilijaelämän sijaan. Siihen aikaan taloudellisesti epävarma maalaaminen ei olisi sopinut niin hyvin yhteen äitiyden kanssa.

Erityisen hyvin tyttären mieleen jäivät juhlat, joihin hän osallistui vanhempiensa kanssa noin kymmenvuotiaana. Äiti antautui kiihkeään keskusteluun hevosmiesten kanssa raviurheilusta tuntematta lajia lainkaan.

Isää hävetti, mutta Mari Rantasila muistaa olleensa äidistä ylpeä.

– Eivät vaikeat asiat katoa vaikenemalla, ne jäävät vain sisälle jäytämään, Rantasila pohtii.

Surun ruuhkavuodet

Mari Rantasilan uusi levy on nimeltään Mari Rantasila 2020. Siinä käydään läpi niin ensimmäinen joulu eron jälkeen kuin surun ruuhkavuodet, jolloin elämä on yhtä luopumista toisensa perään.

Näennäisen kepeästi laulun kertoja rallattelee, miltä tuntuu tulla jätetyksi pitkän avioliiton jälkeen: Ollaan ystävii, ei huonoi fiiliksii, 20 vuottahan tää kestikin, ei kukaan jaksa toista kauemmin.

Samalla kappaleet näyttävät keski-ikäisen naisen keskisormea elämän nurjille puolille.

Miten tää ois ero yhteinen, kun tänään eka kertaa vasta kuulin sen? Nyt kuuntele, sä puhut pelkkää paskaa. Ei me oo erottu, mut on erotettu.

"Elin lapsuuteni ja nuoruuteni television kanssa, ja kaipasin tarinoita, joissa olisi vahvoja ja aktiivisia tyttöjä."

Ja näin: En oo puhunut kelleen kolmeen päivään. Suun avaaminenkin alkaa jännittää. Kun minussa on sisällä, jättimäinen häpeä.

Kaikki eivät tykkää, eikä se ole tarkoituskaan. Rantasila haluaa vaikuttaa ja herättää tunteita. Kappaleet eivät ole soineet radioiden voimasoitossa, mutta aina, kun soittoaikaa suodaan, hän saa välittömästi viestejä kuulijoilta.

– Ei mun tarkoitukseni ole järkyttää, mutta asioista täytyy voida puhua. Eivät vaikeat asiat katoa vaikenemalla, ne jäävät vain sisälle jäytämään. Vaikka jotkut kysyvät, miksi tällaista pitää tehdä, todella monet myös kiittelevät, että uskallan puhua.

Lujasta päästä on ollut paljon apua.

– Taiteilijan tehtävä on kehdata puhua. En halunnut tähän ammattiin rahan tai kuuluisuuden takia vaan kertoakseni asioista, jotka ovat koko ajan läsnä, mutta joista vaietaan. Asiat edellä meneminen on minun tapani olla taiteilija.

– Taide on lähes jokaiselle osa joka ikistä päivää, vähintään radion välityksellä. Olisikin tärkeää, että ihmiset saisivat kuulla sieltä enemmän muutakin kuin sen hetken suurimpia hittejä.

Ero otti koville

Viime vuosina moni asia Mari Rantasilan elämässä on mennyt uusiksi.

Vuodet 2017–2018 olivat hänelle annus horribiliksia, kauheita vuosia, jolloin äiti kuoli, tuli avioero ja oma tytär muutti pois kotoa.

– En ole koskaan aiemmin ollut niin pitkään yksin kuin viime vuosina. Yksin oleminen on hyvää vastapainoa sosiaaliselle työlle, mutta yksinäisyys on erilaista silloin, kun se ei ole oma valinta.

Isoin asia on ollut fyysiseen yksinäisyyteen tottuminen.

– Jokainen kaipaa kosketusta. Itsensä voi karaista, mutta jos on liian kauan yksin, kosketusta voi alkaa myös pelätä niin, ettei enää uskalla olla vaikka halattavana. Fyysisyys tuo silti paljon hyvää oloa, energiaa ja iloa elämään.

Taide parantaa hyvinvointia

Puhuminenkin helpottaa oloa ja auttaa ymmärtämään itseään ja valintojaan. Rantasila uskoo myös taiteen parantavan hyvinvointia. Kirja tai laulu voi auttaa käsittelemään vaikeita asioita ja jäsentämään maailmaa.

Rantasila on taiteen suurkuluttaja, joka ajattelee usein, millainen maailma olisi ilman musiikkia, kirjoja, elokuvia tai taideteoksia. Miten kurja korona-aikakin olisi ilman niitä.

– Taide on lähes jokaiselle osa joka ikistä päivää, vähintään radion välityksellä. Olisikin tärkeää, että ihmiset saisivat kuulla sieltä enemmän muutakin kuin sen hetken suurimpia hittejä.

– Nuoruuden punk-asenne ehti liudentua välissä, mutta nyt se nostaa päätään taas, Rantasila sanoo.

Vahvat naiset, joilla on kantava ääni

Muusikko Patti Smith, Blondie-yhtyeen voimanainen Debbie Harry, laulaja-lauluntekijä Maarit Hurmerinta, kirjailija-poliitikko Hella Wuolijoki, kirjailijat Eeva Kilpi ja Aila Meriluoto.

Mari Rantasilan esikuvat ovat vahvoja naisia, joilla on kantava ääni. Ranskalainen kirjailija Simone de Beauvoir oli monen aikalaisensa tapaan taiteessaan feministi, mutta parisuhteessaan alisteinen miehelleen. Ristiriita mietityttää Rantasilaa.

Rantasilan ura on kestänyt lähes 40 vuotta. Hänen työnsä ei silti ole valmis. Eri iässä havainnot maailmasta ovat erilaisia.

– Kymmenen vuotta sitten minua kiinnostivat eri asiat kuin nyt. Esimerkiksi lasten elokuvien tekeminen oli minulle selkeä missio. Elin lapsuuteni ja nuoruuteni television kanssa, ja kaipasin tarinoita, joissa olisi vahvoja ja aktiivisia tyttöjä.

Ensi vuosikymmenellä kiinnostavat todennäköisesti taas uudet asiat. Juuri nyt Rantasila katsoo elämää keski-ikäisen silmin.

"Kukaan ei tule sanomaan mulle töissä tai yksityiselämässä, mitä saan tai en saa tehdä. En aio pienentää itseäni enkä ajatella, millainen pitäisi olla, jotta kelpaan."

– Tässä iässä elämää on enemmän takana kuin edessä. On ihan hassua, että kun nainen ikääntyy, häneen aletaan suhtautua eri tavalla kuin mieheen. Seitsemänkymppisistä naisista harva on enää vallassa tai äänessä.

Rantasila ei tarkoita, ettei eläkepäiviä saisi viettää rauhassa, jos haluaa. Hän tahtoo, että vanhoja ihmisiä pidetään muunakin kuin kulueränä.

– Puhe on hirveän negatiivista: kuinka meidän eläkkeisiin menee rahaa ja mistä saadaan meille hoitajia. Haluan laajentaa näkökulmaa. Elämä ei lopu tiettyyn ikään. Mekin olemme ja elämme yhteiskunnan itsenäisinä jäseninä. Esimerkiksi Eeva Kilpi on puhunut siitä hienosti.

Rantasilassa on edelleen samaa kapinaa kuin neljä vuosikymmentä sitten.

– Nuoruuden punk-asenne ehti liudentua välissä, mutta nyt se nostaa päätään taas. Että kukaan ei tule sanomaan mulle töissä tai yksityiselämässä, mitä saan tai en saa tehdä. En aio pienentää itseäni enkä ajatella, millainen pitäisi olla, jotta kelpaan.

– Ikä ei saisi määrittää sitä, miten meidän pitäisi pukeutua tai käyttäytyä, kunhan kunnioitamme toistemme ihmisarvoa.

Taiteilija joutuu sietämään kritiikkiä

Mari Rantasila on ollut monessa tienraivaaja. Suomessa ei liene toista artistia, joka on julkaissut yhdeksän albumia, ohjannut neljä pitkää elokuvaa ja näytellyt yli seitsemässäkymmenessä roolissa televisiossa ja valkokankaalla.

Päälle tulevat vielä roolit teattereissa.

Rantasilan Risto Räppääjä -elokuvia katsotaan yhä monessa lapsiperheessä. Aika ei ole syönyt Raid-sarjan Vain rakkaus -tunnuskappaleenkaan hohtoa.

Melkein kuudessakymmenessä vuodessa ehtii kokea paljon, niin hyvää kuin pahaakin.

– Miksi enää miettisin, onko parempi olla sanomatta jotakin? Ei se ole niin vaarallista, jos välillä mokaan. Ikä ei saisi määrittää sitä, miten meidän pitäisi pukeutua tai käyttäytyä, kunhan kunnioitamme toistemme ihmisarvoa.

Mari Rantasilan tämän hetken elämänasenne kuuluu parhaiten uuden levyn Se en oo mä -kappaleessa:

Vaikka se ei oo sopivaa, en aio itseäni rajoittaa. Ikinä, se en oo mä.

Nuorena kaikki oli uutta. Enää Rantasila ei kaipaa elämäänsä suurta draamaa.

Mulla on vanhat vaatteet, tuulipuku kahisee. Se riittää mulle. Oon tällaisena kaunis.

– Tajusin jo Auringossa-kohun aikaan, että minun on tietoisesti suojeltava itseäni siltä, etten tule taiteilijana kielteisten asenteiden syömäksi. Minun täytyy sietää kritiikkiä ja ymmärtää, ettei negatiivinen puhe tarkoita sitä, että olen huono tai väärässä. ●

Mari Rantasila ja meikkaaja Muru Ritala suojautuivat meikissä koronalta.

Mari Rantasila

  • Syntynyt: 1963 Porissa.
  • Asuu: Helsingissä.
  • Perhe: aikuinen tytär.
  • Ajankohtaista: albumi Mari Rantasila 2020.

Julkaistu: 22.5.2020
Kommentoi »