Malta on hunajaisen kaunis maa – Etsimme monipuolisen saaren parhaat asiat, jotka lomalla kannattaa kokea

Seisomme Maltan saaren keskellä kukkulalla, ikivanhan Mdinan kaupungin linnoituksen muurilla. Tästä ovat aikoinaan katselleet saaren ylle ja Välimerelle niin roomalaiset sotapäälliköt kuin Napoleonin ajan ranskalaiset joukot. Näköala tuntuu jatkuvan loputtomiin – ei ihme, että paikalla on ollut asutusta jo useita tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua.

Päivänpaisteessa rakennukset ja teiden kiviaidat aivan hehkuvat valoa. Hunajankeltaista loistetta: Maltan nimen sanotaan juontuvan kreikan sanasta meli, hunaja. Entisaikoina saarta kutsuttiin nimillä Melita, Melite. Maltalaista hunajaa on vuosisatojen ajan pidetty erityisen laadukkaana.

Mdina oli Maltan pääkaupunki antiikin ajoista lähtien aina 1560-luvulle asti, ritarikunnan hallitessa saarta. Sitä kutsutaan edelleen saarella aatelisten kaupungiksi. Asukkaita täällä on enää noin 300, mutta heillä on koteinaan yhä komeita palatseja. Maltalaiset kutsuvat tätä myös salaisuuksien kyläksi ja hiljaiseksi kaupungiksi, liittyyhän vauraisiin valtasukuihin joskus vaiettuja laittomuuksiakin.

Mdina on nykyisin pieni mutta mieleenpainuvan kaunis. Kun Game of Thrones -sarjaa aikoinaan aloitettiin, sen ensimmäisen kauden kohtauksia kuvattiin juuri tämän paikan porteilla.

Yhden pääportin yläosaan on ikuistettu pyhimyksiä, kuten apostoli Paavali. Apostolien tekojen mukaan häntä oltiin viemässä laivalla Roomaan tuomittavaksi, mutta paatti haaksirikkoutui ja apostoli pelastautui yhdelle Maltan saarista. Kerrotaan, että Paavali todisti saarella olevansa ihmeidentekijä, kun myrkkykäärme puri häntä mutta hän jäi henkiin.

”Paikallinen legenda jatkaa sitä tarinaa”, kertoo maltalainen oppaamme Nikola Soukmandjiev. ”Sanotaan, että Paavali heristi käärmettä niin, että myrkky katosi kokonaan sen suusta, ja siksi Maltalla ei ole myrkkykäärmeitä. Minne se aine sitten hävisi? Se siirtyi seudun akkojen kieleen.”

Soukmandjiev virnistää vitsille, ja vaikka se on sovinistinen ja vanhanaikainen, ilkikurisuus tuntuu sopivan tänne.

Maltalla paikalliset ovat ylpeitä historiastaan ja kaupungeistaan, mutta täällä eletään jalat maassa.

Mdinan kaupungin perinteikkäisiin nähtävyyksiin kuuluvat barokkityylinen katedraali sekä sen edustan aukio, jonka laidoilla on barokin, gotiikan ja uusklassisen arkkitehtuurin rakennuksia. Mdinassa on mukava kuljeskella, ja täällä on hyviä ravintoloita, kuten Trattoria AD 1530 sekä Michelin-tähden saanut de Mondion. Lisää mainioita ruokapaikkoja löytyy viereisestä kaupungista, yli 10 000 asukkaan Rabatista, jossa on myös majapaikkoja.

Rabatissakin on kuljeskeluun houkuttelevia kujia ja yksi koko saaren tärkeistä nähtävyyksistä, Pyhän Paavalin katakombit. Puunilaisten ja roomalaisten valtakaudella (300 eaa–200 jaa) tehdyt maanalaiset hautakammiot yhteyskäytävineen muodostavat ison verkoston. Niiden hämärässä on jännittävää kierrellä ja kuvitella entisajan perheitä hautajaisjuhlineen.

Mdina ja Rabat ovat kiinnostavia ja vaikuttavia pikkukaupunkeja. Silti suuri osa saarelle tulevista matkailijoista ei käy niissä. Se tuntuu hämmentävältä.

Malta tunnetaan mukavien aurinkolomien kohteena, mutta sen omaleimaisin valtti löytyy ihan muusta.

Malta on yksi maailman pienimmistä maista. Noin puolen miljoonan asukkaan valtio kattaa useita saaria, mutta vain kolmella suurimmalla on asutusta. Pikku saariston merkitys on kuitenkin ollut historiassa valtava: se, joka on hallinnut Maltaa, on voinut hallita isoa aluetta Välimerta.

Olisi melkein helpompi luetella mitkä kansat eivät ole rynnineet Maltalle kuin kaikki ne, jotka alueen ovat vallanneet. Roomalaisten ohella täällä ovat häärineet esimerkiksi kreikkalaiset, foinikialaiset, arabit, normannit, Maltan ritarit (1000-luvulla perustettu kristillinen ja sotilaallinen ritarikunta, joka pystytti linnoituksia ja sairaaloita), ranskalaiset ja britit.

Brittihallinto päättyi syyskuussa 1964, mutta sen jälkiä näkee saarilla monissa asioissa, ja englanti on maan toinen virallinen kieli. Malta on myös edelleen monien brittien suosima lomakohde.

Matkailijat tapaavat viettää täällä suurimman osan ajasta rannikon mukavissa hotelliresorteissa ja pistäytyä päiväretkellä pääkaupunki Vallettassa, kenties katsomassa jotakin pääsaaren vanhoista temppeleistäkin. Mutta maalla on pienestä koostaan huolimatta paljon muutakin annettavaa.

Parhaiten siihen tutustuu vuokraamalla auton kiertomatkalle ja viettämällä pari päivää myös Gozon saarella. Jos aikaa ei riitä Gozolle, kannattaa käydä päiväretkellä veneillen nauttimassa turkoosista merestä ja pistäytyen suositussa huvikohteessa, Cominon pienellä saarella.

Mikä Maltassa on sitten erityistä? Kun täällä kiertää ja tutustuu paikallisiin, huomaa, että maa muistuttaa paljon Etelä-Italiaa, paikoin Espanjaa, miksei Portugaliakin. Mutta sillä on silti oma välimerellinen tunnelmansa, joka syntyy pienen kansan yhteisöllisyydestä, kiehtovasta maltan kielestä ja muusta kulttuurista.

Ajan saatossa suuri määrä maltalaisia on muuttanut eri puolille maailmaa töiden perässä, esimerkiksi Australiaan ja Kanadaan. Nykyään saarella vaalitaankin esimerkiksi omaa maltan kieltä ja perinteitä uudella innolla, kulttuurin jatkuvuutta ajatellen.

”Meissä maltalaisissa on jännittävä ristiriita”, kertoo Nikola Soukmandjiev. ”Paikalliset täällä ovat erittäin seurallisia – vieraatkin ihmiset puhuvat täällä helposti toisilleen kuin vanhat tutut, eikä juttelusta tahdo tulla loppua. Maltalainen voi hyvin tarinoida sinulle vaikka kolme tuntia yhteen menoon, kun vauhtiin pääsee.”

Samalla saarelaisissa elää tietty varautuneisuus, Soukmandjiev sanoo. Muita ei päästetä henkisesti todella lähelle, oma yksityisyys halutaan säilyttää.

Malta on syvästi uskonnollinen maa, jossa yli 80 prosenttia väestöstä kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon. Paavi pistäytyykin täällä melko usein pitääkseen uskollisen laumansa koossa.

Toisaalta väkevä politiikasta jauhaminen kuuluu saarelaisten lempiasioihin. Paikalliset äänestävät aina innolla vaaleissa, ja maa on ottanut tällä vuosituhannella nopeita askelia yhteiskunnallisissa uudistuksissa. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliitto laillistettiin vuonna 2017.

Koko Maltaa ja muuta maailmaa on järkyttänyt korruptioskandaali, jossa on paljastunut maan ylimmän johdon ja suuryritysten välisiä sidoksia. Vuonna 2017 maassa murhattiin korruptiota tutkinut journalisti Daphne Caruana Galizia.

Tämän ja joidenkin aiempien henkirikosten taustalla arvellaan olevan rikollisten verkosto, johon kytkeytyy myös varakkaita bisnesjohtajia ja poliitikkoja. Galizian murhan aiheuttama kohu johti maan pääministerin eroamiseen, ja tapauksen uskotaan ravistelevan Maltaa vielä pitkään.

Pieni maa tuntuu olevan voimakkaassa muutoksessa, mutta sen vakautta ja maltalaisten itsetuntoa tukee poikkeuksellinen, syvä historia.

Päätä melkein huimaa. Katselemme Mnajdran temppelin raunioita Maltan pääsaaren etelälaidalla. Maasto ympärillä on karua, meri kimaltelee auringossa lähellä, ja ajatukset pyörivät näiden rakennusten arvoituksissa.

Mnajdrassa on ihmiskunnan vanhimpia säilyneitä rakennelmia, ja varhaisimmat ovat ajalta 3 600 vuotta eaa. Egyptin pyramideja alettiin pystyttää tuhat vuotta myöhemmin.

Mnajdraa ja muita Maltan iäkkäimpiä raunioita pidettiin maailman vanhimpina yhä pystyssä olevina megaliitteinä eli ihmisen tekeminä kivirakennelmina, kunnes tutkijat saivat ajoitettua tarkemmin Turkin Göbekli Tepen rauniot. Arvellaan, että ne rakennukset ovat jopa ajalta 8 000–9 000 eaa.

Mnajdran rauniot ovat karut, mutta niissä on yksinkertaisia koristeita. On myös kiehtovaa kurkkia kohtia, jotka on rakennettu niin, että kevät- ja syyspäiväntasauksen aikaan auringonvalo osuu niissä juuri tiettyyn kohtaan.

Enimmäkseen historian ystävä joutuu täällä käyttämään paljon mielikuvitusta visioidakseen entisaikojen elämää, mutta se on osa nautintoa. Mitä kaikkea rakentajat temppeleiltään halusivat? Niissä on uhrattu eläimiä ja muita lahjoja jumalille, on kokoonnuttu juhliin ja seremonioihin, mutta niiden merkitystä ei täysin tunneta.

Maltan muinaisraunioita on suojeltu, ja saarella on niiden vaiheita ja esineitä esitteleviä museoita. Jos rakastaa historian nähtävyyksiä, Maltalla voi kiertää helposti vaikka viikon niitä tutkien, eikä kaikkia ole vielä edes kaivettu esiin.

Todellinen erikoisuus on Ħal Saflienin hypogeum eli maanalainen pyhäkkö. Suunnilleen 2500 vuotta ennen ajanlaskun alkua tehty kammioiden verkosto löydettiin sattumalta rakennustöiden yhteydessä vuonna 1902. Hypogeumia suojellaan päästämällä sinne päivittäin vain pieni määrä kävijöitä kierrokselle, ja vaikka pääsylippu on tyyris (35 euroa), käynnit on aina varattu viikoiksi täyteen etukäteen.

Arkeologisten tähtinähtävyyksien sarjassa hypogeum on pieni mutta mieleenpainuvan erityinen elämys. Vähän niin kuin Malta muutenkin.

Koko saaren huippunähtävyydestä ei ole epäilystä. Se on Valletta, Euroopan unionin pienin pääkaupunki. Vaikka Valletta kärsi toisen maailmansodan pommituksista, se on hurmaava barokkikaupunki, josta löytyy myös myöhempien arkkitehtuurityylien kauniita rakennuksia. Palatseja ja muita taloja on monin paikoin kunnostettu, mutta Vallettassa riittää rapistuvan vanhan kaunottaren charmia.

Asukkaita kaupungissa on vain noin 6 000, mutta pienestä koostaan huolimatta sen viehätysvoimaa on verrattu jopa Venetsiaan. Mäkisillä kaduilla kulkiessa mielessä käyvät myös Madrid ja Lissabon.

Kaupungin rakennutti 1560-luvulla Maltan ritarikunnan suurmestari Jean de Parisot Valette, jolta se sai myös nimensä. Koska paikalla ei ollut sijainnut aiempaa asutusta, tänne kyettiin luomaan ruutukaava suorine katuineen, jotka kulkevat kukkuloilta merta kohti.

Vallettassa ei voikaan oikeastaan eksyä. Sen viehättävillä kujilla päätyy aina jollekin pääaukioista tai merenrantaan.

Kaupungin olennaisia nähtävyyksiä on 1570-luvulla rakennettu barokkikatedraali, St John’s Co-Cathedral. Rakennus ja sen sisätilat ovat upeat, mutta lisävalttina on kaksi italialaisen taiteilijan Caravaggion maalausta.

Toinen niistä on niin kuuluisa, että kirkon sivutilassa pyörii melodramaattinen video teoksen synnystä. Kun Caravaggio saapui saarelle vuonna 1607, hän oli jo arvostettu maalari mutta myös tappelijan maineessa. Hän loi mestariteoksensa katedraaliin ritarien tilauksesta, riitautui sitten näiden kanssa ja pakeni Maltalta.

Ilman tarinan tehostustakin Johannes Kastajan mestaus on ällistyttävä maalaus. Se on Caravaggion suurin teos ja joidenkin taidehistorioitsijoiden mukaan länsimaisen kulttuurin merkittävimpiä taidesaavutuksia. Hän kuvasi Raamatun synkän kohtauksen herkkyydellä ja realismilla, joka oli tuolloin täysin uutta. Ei ihme, että jotkut asiantuntijat pitävät Caravaggiota Michelangelon veroisena pioneerina.

Vallettan muihin must-kohteisiin kuuluvat pieni mutta kiinnostava nykytaiteen museo MUZA sekä Casa Rocca Piccola, aatelissuvun kaunis kotimuseo. Sen sisustuksen ja taide-esineiden yksityiskohtia voisi helposti katsella pitkään, mutta tunnin opastetulla kierroksella näkee pääasiat.

Maan sotahistorian keskeisiin vaiheisiin voi Vallettassa tutustua suuressa Pyhän Elmon linnoituksessa. Sen muureilla ja museosaleissa kävijä oppii etenkin vuoden 1565 suuresta Maltan piirityksestä, jossa ottomaanit yrittivät vallata saaren ritareilta.

Vastapainoksi Vallettassa riittää kävijälle lukuisia hyviä ravintoloita, baarikortteleita ja esimerkiksi Barrakkan puutarhat, joissa istuskella.

Perinteikäs ravintola Rubino (osoitteessa 53 Triq l-Ifran) on erityisen mainio paikka maistaa maltalaisen keittiön annoksia, joihin kuuluu herkullisia mereneläviä, kania ja kasvisruokia. Rubino on niin suosittu, että pöytävaraus sinne kannattaa tehdä hyvissä ajoin etenkin kesäkaudella. Kun risteilyalukset tuovat matkailijoita, koko Valletta tulvahtaa päivisin muutamaksi tunniksi täyteen väkeä, kunnes kaupunki turistiryhmien palattua laivoilleen rauhoittuu taas miellyttäväksi.

Valletta on niin viehättävä, että moni kävijä ohittaa sen lähikaupungit kokonaan. Ne ovat kasvaneet yhtenäiseksi ketjuksi, ja niissä käymällä näkee vielä uuden puolen maasta. Kannattaa ainakin ottaa Vallettasta perinteinen lauttakyyti dgħajsa tal-pass lahden yli Three Citiesiin, Kolmeen kaupunkiin. Värikkäästi koristeltu vene vie parilla kolikolla vastarannalle, jossa näkee monenlaista urbaania elämää.

Vittoriosa, Senglea ja Cospicua ovat nekin historiallisia kaupunkeja, mutta Vallettaa pienempiä ja monimuotoisempia.

Maltan ritarikunta asettui 1500-luvulla saarella ensimmäisenä juuri Vittoriosaan, ja sieltä ja muilta Kolmen kaupungin alueilta löytyy vahvarakenteisia linnoituksia. Nähtävyyksiä ovat myös kirkot ja esimerkiksi Inkvisiittorin palatsi. Mutta oikeastaan Kolmen kaupungin kiinnostavin anti on kuljeskelu kaduilla, joiden varrella asuu maltalaisia perheitä.

Vallettassa asuintaloja on suhteellisen vähän, mutta täällä kävellessä pääsee helposti näkemään vilahduksia paikallisten arjesta. Tuolta jonkin kodin pitsiverhojen takaa kaikuu television ääni, maltankielinen saippuaooppera. Yhdestä ovesta pelmahtaa kujalle pari tyttöä leikkimään.

Kolme kaupunkia ovat yhteensä sen kokoiset, että niissä voi hyvin kuljeskella puolisen päivää. Vielä parempi ajatus on asettua tänne pikku majataloon ainakin yhdeksi yöksi ja tuntea iltakävelyllä olevansa lähellä maltalaisia.

Siellä täällä Kolmessa kaupungissa on korkeita näköalapaikkoja, joista avautuu hienot maisemat kohti Vallettaa. Niissä seistessä tuntuu kuin melkein näkisi kerralla kaiken sen vaikuttavan historian, joka Maltalla on eletty.