Mondo

Gozo on nautiskelijan saari



Gozo on nautiskelijan saari

Maltan toiseksi suurimmalla saarella rentoudutaan, maistellaan viinejä ja herkutellaan kausiruualla.
Teksti Valtteri Väkevä
Kuvat Heli Sorjonen

Mihinkäs tässä nyt olisi kiire? Pikavisiitiksi luultu pysähdys Ta’ Menan viinitilalla on venynyt toiselle tunnille, ja isäntämme Joe Spiteri lähtee jälleen hakemaan uutta pulloa varastosta.

Ta’ Mena on saaren kolmanneksi suurin viinintuottaja, mutta tila muistuttaa enemmän kotieläintarhaa. Kymmenen metrin päässä kävelee kolme riikinkukkoa, ja ylhäällä rinteessä emut tuijottavat aitauksestaan. Yksi tilan koirista ravaa vieraiden luona kerjäämässä rapsutuksia.

Ei pidä antaa maalaismaisten puitteiden hämätä. Ta’ Menan viinit ovat laatutavaraa, kuten pöytään saapuva vuosikerran 2009 Marsamena-punaviini. Se on kypsynyt tammitynnyreissä ja valittu Maltan parhaaksi viiniksi.

”Sen jälkeen jopa [oopperatähti] Andrea Bocelli tuli käymään tilallamme”, Spiteri kerskailee.

Välimeren alueen saariviinit ovat nousussa, ja asiantuntijat hehkuttavat esimerkiksi Sisilian ja Santorinin viinejä. Saarella kasvanut chardonnay maistuu erilaiselta kuin lajitoverinsa mantereella. Yksi syy tähän on kasvuympäristö. Maaperä on usein tuliperäinen, päivät paahteisia ja yöt kosteita.

Gozon viinit ovat jääneet vähemmälle huomiolle, vaikka Spiterin mukaan täällä saaren vaikutus on erityisen vahva.

”Gozo on niin pieni saari, että meri on aina lähellä.”

Kostea merisumu pyyhkii säännöllisesti saaren yli ja imeytyy rypäleisiin. Sen ansiosta viineissä voi hänen mukaansa maistaa ripauksen merisuolaa.

Kun asiaan keskittyy, jälkimaussa voi kieltämättä havaita suolaisen vivahteen. Spiteri kertoo, että hänellä on metodi viinien laadun mittaamiseksi: ”Jos heräät seuraavana päivänä ja sinulla on huono olo, olet juonut huonoa viiniä. Hyvästä viinistä ei tule krapula”.

Otetaan siis vielä yhdet. ”Saħħa!” Se on ”kippis” maltaksi.

Dwejrassa sijaitseva Blue Hole on saaren suosituimpia sukellus­kohteita. Se on 14 metriä syvä luola, jonka pohjalta johtaa tunneli avomerelle.

Gozoa on kuvailtu Maltan pikkusiskoksi. Se on kooltaan viidesosan pääsaaren pinta-alasta, ja pisin linnuntietä taitettava välimatka on noin 14 kilometriä. Asukkaita on vähän yli 30 000.

Maltalta Gozolle pääsee vain lautalla, joita kulkee muutama tunnissa. Saarten välille on kaavailtu siltaa, mutta gozolaiset eivät ole asiasta innostuneita. Hankala saavutettavuus on yksi rauhallisuuden salaisuuksista. Jos Gozolle voisi huristella autolla, täällä olisivat kaikki.

Maltan saaria ovat hallinneet muun muassa foinikialaiset, kreikkalaiset, arabit, espanjalaiset, ranskalaiset ja britit.

Tänne onkin muodostunut oikea kulttuuricocktail. Britit antoivat muun muassa hallintomallin, vasemmanpuoleisen liikenteen ja punaiset puhelinkopit. Arabeilta saarten asukkaat saivat esimerkiksi kielensä, joka on kielitieteellisesti katsottuna arabian kielen murre. Hawn xi ħadd jitkellem bl-Ingliz? Se tarkoittaa: ”Onko täällä joku, joka puhuu englantia?”

Kyllä on, sillä brittikauden ansiosta se on maan toinen virallinen kieli ja luistaa paikallisilta sujuvasti.

Vaikutteita on saatu myös Italiasta. Sisilia sijaitsee linnuntietä 84,3 kilometriä Gozolta koilliseen, ja saaren rakennuskanta tuo mieleen italialaiset pikkukylät.

Hyvä esimerkki Saaren pienuudesta on Gozon suurin ja suosituin hiekkaranta Ramla il-Ħamra eli punainen hiekka­ranta, jonka hiekka on väriltään punaruskeaa.

Sunnuntai-iltapäivänä tunnelma on leppoisa: poissa ovat Välimeren isoista turistikohteista tutut kaupustelijat. Diskojumputuksen sijaan korvissa soivat kaskaiden siritys ja rantaan lyövät aallot. Paikallisten mukaan Gozo muistuttaa vuosikymmenien takaista Maltaa ennen turistiryntäystä. Ramla il-Ħamran rannassa siihen on helppo uskoa.

Hiekkaan tökätyissä vihreäkeltaisissa, kankaisissa auringonvarjoissa on nukkavierua vanhan ajan henkeä, ja näille valkoisille muovisille aurinkotuoleille nyrpistettäisiin nenää nykyisissä design-resorteissa.

Jos kaipaa vielä rauhallisempaa menoa, Gozolta löytyy tätäkin pienempiä rantoja, kuten Mġarr ix-­Xinin lahti. Aluksi vaikuttaa siltä, että olemme menossa väärään paikkaan. Ajamme maatalon pihan läpi ja näemme navetan, jossa lehmät rouskuttavat rehua. Pian kapea tie laskee jyrkästi. Mäen päässä odottaa nätti pikkupoukama, jota reunustavat jyrkät kalliot.

Suurin osa uimareista istuu kallionkielekkeellä, josta johtaa veteen betoniset portaat. Aina välillä joku hyppää mereen, joka on kuuman kesän jäljiltä lämmintä kuin lastenaltaan vesi.

Mġarr ix-Xin muistuttaa puolisalaista uimarantaa hyvillä palveluilla. Sijainti ja ympärillä nousevat korkeat kalliot tekevät siitä intiimin tuntuisen, mutta vierestä löytyy silti kahvila ja jopa pieni katuruokarekka.

Mġarr ix-Xinissä kuvattiin Brad Pittin ja Angelina Jolien elokuvaa Meren äärellä (2015), jonka Jolie ohjasi ja käsikirjoitti. Pariskunta yhdisti työn ja huvin, sillä he viettivät Gozolla myös kuherruskuukautensa.

Xwejnin suola-altaat ovat yksi saaren nähtävyyksistä.

Aallot keinuttavat kajakkia, ja aurinko lämmittää pienen pilviharson läpi. Edessä siintää vihreänruskea saarennyppylä, jota kohti melomme rauhallista tahtia.

Se on Comino. Jos Gozo on Maltan pikkusisko, Comino on saariperheen kuopus. Se on kolmen ja puolen neliökilometrin pläntti Maltan ja Gozon välisessä salmessa.

Cominolla on asunut vakituisesti yksi neljän hengen perhe. Toukokuussa 2017 minisaaren väkiluku väheni neljänneksellä, kun perheen 90-vuotias isoäiti nukkui pois.

Cominon tärkein nähtävyys on Blue Lagoon, eli sininen laguuni, jota käy sesongin aikana katsomassa tuhansia turisteja päivässä. Nyt kalliolla on joitakin kymmeniä ihmisiä, mutta he ovat siellä ylhäällä ja me kellumme keskellä nähtävyyttä. Ei ole epäselvää, kenellä on eturivin paikat.

Alla avautuu kristallinkirkas näkymä laguunin pohjaan, seitsemän metrin syvyyteen.

Opas kertoo, että laguuni sai nimensä irlantilaiselta sotakapteenilta, jonka lempinimi oli Blue. Hänellä oli tapana purra huultaan niin lujaa, että se meni siniseksi. Kapteeni Blue löysi aikoinaan tämän kauniin laguunin, ja halusi korostaa entisestään sen turkoosia sävyä. Niinpä hän kuljetutti Afrikasta laivakaupalla vaaleaa hiekkaa ja laski sen laguunin pohjaan. Syntyi Blue Lagoon.

Koko tarina on tietysti pelkkää palturia. Opas varoittaa, että hän aikoo kertoa retken kuluessa muitakin höpöjuttuja, ja saamme arvata itse mikä on totta ja mikä ei.

Cominon seuraavassa poukamassa odottaa U-kirjaimen muotoinen luola, jonne johtaa kaksi sisäänkäyntiä: toinen pari metriä leveä, toinen korkeintaan metrin.

Sisältä luola on vain parin autotallin kokoinen, ja sen perällä kääntyminen tuntuu siltä kuin yrittäisi tehdä kuusimetrisellä amerikanraudalla u-käännöstä gozolaiskylän kapeilla kaduilla. Täytyy meloa vimmatusti.

Opas odottaa luolan ulkopuolella ja virnuilee kokemattomien melojien puuhille.

Jatkamme saaren pohjoispuolelle ja melomme kapeiden solien sekä kallion muodostamien kaariholvien ali. Kajakki on kieltämättä oiva tapa tutustua Cominoon: millään muulla kulkuvälineellä ei pääse näin lähelle luonnonihmeitä.

Cominon rannikolla pääsee melomaan muun muassa kallion muodostaman portin läpi.

Meloessa on tullut nälkä, ja siihen löytyy ratkaisu Gozolta, tarkemmin l-kcina l-Ghawdxija -rantaravintolasta, jonka vilkkaalta ulkoterassilta avautuu näkymä viereiselle Xlendin lahdelle. Paikan nimi tarkoittaa suomeksi “gozolaista keittiötä”.

Ajoituksemme on hyvä, sillä syys–marraskuussa Gozolla on käynnissä lampuki-sesonki. Kyseinen kala tunnetaan maailmalla myös nimillä mahi-mahi ja dorado. Suomeksi se kääntyy dolfiiniksi (ei sukua delfiinille). Juuri tähän aikaan vuodesta lampukiparvet uivat saaren ohi, ja osa päätyy saaren ravintoloiden ruokalistoille.

Tänään lampuki tarjotaan tagliatellen kera. Pastankeitossa lienee otettu oppia italiasta, sillä kypsyys on juuri oikea: ei lötkö, muttei liian napakka. Itse lampuki on vaaleanpunertavaa ja koostumukseltaan mehevän kosteaa. Maussa on tonni­kalamainen vivahde. Annos on maustettu tuoreilla yrteillä, ja sekaan on heitetty myös todella mehukkaita kapriksia.

Jotkut väittävät Brittien pilanneen saarten ruokakulttuurin huonoilla vaikutteillaan, mutta tämän aterian perusteella ei ole syytä huoleen.

Gozolaiset ovat ylpeitä elintarvikkeistaan, kuten gbejnasta eli vuohenjuustosta, joka on sellaisenaan hyvää naposteltavaa vaikkapa viinien kanssa.

On syytä varoittaa, että viinitilalta tuttu meri-ilmaston vaikutus pätee myös maitotuotteisiin. Osa reissun aikana maistamistamme vuohenjuustoista on niin suolaisia, että korkeasta verenpaineesta kärsivän kannattaa nauttia niitä varoen.

Myös oliivit ovat gozolla suolaisempia kuin muualla. Paikalliset sanovatkin, että he ovat tottuneet suolaiseen ruokaan.

Suolan huuhtelee onneksi olut. Gozon ylpeys on saaren ainoa pienpanimo, Lord Chambray Brewery, jonka oluet on nimetty paikallisnähtävyyksien mukaan. Blue Lagoon on esimerkiksi belgialaistyylinen vehnäolut.

On vielä yksi erikoisuus, jota Gozolla vierailevan on maistettava: fenek eli jänis. Siitä tehdään esimerkiksi jänispataa (stuffat tal-fenek), joka on Maltan saarten virallinen kansallisruoka.

Annoksessa maistuvat Arabien vaikutteet. Tomaattipohjaisessa padassa on pitkään hautuneen kanin lisäksi muun muassa sipulia, porkkanaa ja perunoita. Maku on lämmittävän mausteinen, aivan kuten monissa Lähi-idän pataruuissa.

Maltalaisille jänispata on enemmän talvikuukausien ruoka, mutta paikallisruokiin erikoistuneista ravintoloista sitä saa ympäri vuoden.

Victorian vanhankaupungin kujilla kiire katoaa ja pulssi tasaantuu.

Kun vatsa on täynnä Gozon herkkuja, on aika lähteä kävelylle. Kello lähestyy viittä iltapäivällä, ja vaeltelemme saaren pääkaupungin Victorian (maltaksi Rabat) vanhan­kaupungin kapeilla kujilla.

Ne kiemurtelevat vailla logiikkaa, ja suuntavaisto menee saman tien. Näin pienessä paikassa eksyminen ei haittaa, sillä jossain vaiheessa tietää taas putkahtavansa keskusaukiolle.

Victoria on romanttisen välimerellisen kylän arkkityyppi. Kellertävissä kivitaloissa on koristeelliset puuerkkerit, jotka on usein maalattu vihreiksi. Jokaisen oven pielessä on talon suojeluspyhimyksen kuva, ja rakennusten seinustoilla on isoja viherkasveja ruukuissaan.

Kun kävelee syvemmälle vanhankaupungin uumeniin, äänimaisema hiljenee. Kuuluu vain kaukainen kirkon­kellojen kumu ja välillä rauhallinen askelten kopina, kun pari mummoa suuntaa kenties iltamessuun. Ohitamme pienen liiketilan, jossa istuu käsityöläinen askareisiinsa syventyneenä. Pulssi tasaantuu ja kiire katoaa.

Kiipeämme viereisen linnoituksen huipulla olevalle näköalapaikalle.

Täältä näkee hyvin Gozon pienuuden. Vaikka ollaan aivan keskellä saarta, joka ilmansuunnassa siintää meri. Lännessä häämöttää myös Comino ja sen takana itse Malta.

Aurinko laskee ja värjää maiseman kauniin punertavaksi. Eiköhän mennä etsimään kiva illallispaikka ja nautita vielä lasillinen palkittua gozolaista punaviiniä. Saħħa!

Juttu on julkaistu Mondossa 1/2018

Julkaistu: 18.3.2018