Anni Saastamoinen oli pitkään masentunut, sitten kotiin muutti koira nimeltä Herra Sinikka
Koiran myötä masentuneen Anni Saastamoisen elämään tuli selkeä rakenne ja aivan uudenlaista merkitystä. Nyt aihepiiristä on myös tieteellistä tietoa. Helsingin yliopiston uuden tutkimuksen mukaan sekä lemmikin että omistajan persoonalla on vaikutusta siihen, millaiseksi heidän välisensä suhde muotoutuu.
Ei ole voimia edes hengittää, avata silmiänsä, olla. Ei tee mieli syödä. Ei tee mieli liikkua, koska ei uskalla poistua edes saatana kotoaan.
Siltä 37-vuotiaan Anni Saastamoisen masennus pahimmillaan tuntui. Hän oli oireillut jo jonkin aikaa, mutta hakeutui lopulta hoitoon vuoden 2014 lopussa. Lääkäri määräsi Saastamoiselle mielialalääkityksen, ja hän pääsi myös Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan.
Molemmista oli apua, vaikka Saastamoinen ajattelee, että masennuksesta ei ehkä koskaan parannu aivan kokonaan. Toimintakyky kuitenkin palasi.
– Olin terapiassa vuoteen 2017 asti. Jossain vaiheessa lopetin myös lääkkeet, hän kertoo puhelimitse.
Saastamoinen on ammatiltaan toimittaja ja kirjailija. Tavallaan juuri masennus teki hänestä jälkimmäisen. Esikoisteos Depressiopäiväkirjat ilmestyi vuonna 2017. Se kertoi edellisten vuosien olosta. Tämän artikkelin ensimmäiset lauseet ovat peräisin siitä. Kirjassa ja sen pohjalta tehdyssä podcastissa Saastamoinen kertoo, että ei masennuksen pahimmassa vaiheessa pystynyt tapaamaan ihmisiä ollenkaan. Heidän seuransa ahdisti ja pelotti liikaa.
Mutta onneksi maailmassa on muitakin kuin ihmisiä.
Kesällä 2015 Anni Saastamoisen ystäväpariskunta sai lapsen. Pariskunnalla oli myös koira, joka stressaantui herkästi kaikenlaisista muutoksista. Niinpä kaverit kysyivät, voisiko koira tulla joksikin aikaa hoitoon Saastamoisen ja tämän puolison luokse.
Eräänä kesäpäivänä sekarotuinen, kymmenkiloinen ja hieman homssuisen näköinen eläin asteli sisään ovesta. Sen nimi oli Herra Sinikka.
– Koiran saapuminen tuntui vähän samalta kuin muutto lapsuudenkodista omaan asuntoon. Siis että aluksi jännitti kauheasti se vastuu, Saastamoinen kuvailee.
Herra Sinikan myötä elämään tuli rutiineja: ulkoilua kolme kertaa päivässä. Niiden ympärille Saastamoinen alkoi rakentaa elämäänsä mielenterveyskuntoutujana.
– Tykkään rutiineista muutenkin, joten koiran kanssa eläminen sopii minulle. Oli tietysti tuuria siinä, että Sinikka oli helppo koira. Se ei haukkunut eikä riehunut.
Kun Saastamoinen tuli kotiin, Sinikka odotti häntä eteisessä ja heilutti häntäänsä. Jälleennäkemisen ilosta.
– Onhan sellainen tyyppi paras asia, minkä voi työpäivän jälkeen kohdata. En minä silti aluksi halunnut mennä ulos lenkille. Mutta kun oli pakko, niin yleensä huomasin, että ei tämä niin perseestä olekaan.
Lopulta Herra Sinikka jäi Saastamoisen ja hänen puolisonsa luokse pysyvästi. Koiran seura tuntui Saastamoisesta rentouttavalta. Ei tarvinnut jännittää, tuleeko sanoneeksi jotain tyhmää, tai pohtia, mitä muut minusta ajattelevat.
– Olen ihmisten kanssa aika neuroottinen, Saastamoinen myöntää.
– Mutta eläimen kanssa yhdessäolo on erilaista. Se ei koskaan tuomitse.
Eläintä kohtaan voi myös olla helpompi osoittaa tunteita. Rakkaudentunnustukset eivät perinteisesti kuulu suomalaiseen kulttuuriin, Saastamoinen pohtii.
– Useimmissa tilanteissa minusta tuntuisi liioittelevalta sanoa ääneen jollekin ihmiselle, että rakastan häntä. Mutta koiran kohdalla niin ei ole.
”Se, millaiseksi ihmisen ja lemmikin suhde muotoutuu, riippuu osittain myös siitä, mikä on kummankin mielenterveyden tila.”Väitöskirjatutkija ja psykologi Aada Ståhl.
Lemmikkien terveysvaikutuksia on tutkittu paljon. Fyysiseen terveyden osalta lemmikin läsnäolon vaikutukset ovat kiistattomia. Eläimen silittely ja rapsuttelu alentaa useiden tutkimusten mukaan verenpainetta ja laskee sykettä. Erityisesti koiran kanssa eläminen voi auttaa jopa kuntoutumaan leikkauksesta tai sydäninfarktista. Tämä liittyy säännölliseen liikuntaan ja ulkoiluun, jota koiran kanssa on pakko ainakin jonkin verran harrastaa.
Mielenterveyden kohdalla tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia. Kaikissa tutkimuksissa ei ole onnistuttu löytämään yhteyttä oman lemmikin seuran ja henkisen hyvinvoinnin välillä.
Helsingin yliopistossa aihetta tutkitaan juuri nyt aivan uudesta näkökulmasta. Eläinlääketieteellisen molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi johtaa tutkimusryhmää, joka laajentaa näkökulmaa ihmisestä myös eläimeen: kiinnostuksen kohteena on ihmisen ja hänen lemmikkinsä välinen kiintymyssuhde. Tutkimuksessa käsitellään sekä koiria että kissoja.
Yksi ryhmän jäsenistä on väitöskirjatutkija ja psykologi Aada Ståhl. Hän on keskittynyt selvittämään sitä, mikä on tämän molemminpuolisen kiintymyssuhteen merkitys molempien mielenterveydelle – ja toisinpäin.
– Se, millaiseksi ihmisen ja lemmikin suhde muotoutuu, riippuu osittain myös siitä, mikä on kummankin mielenterveyden tila, Ståhl kertoo puhelimitse.
Mikäli ihminen on hyvin kuormittunut tai masentunut, voi uudesta perheenjäsenestä huolehtiminen tuntua ylivoimaiselta ja ahdistavalta. Silloin eläimen kanssa ei välttämättä synny paras mahdollinen suhde.
Ståhl havaitsi, että erityisesti koiranpentu voi olla kuormitustekijä omistajan mielenterveydelle. Hän kutsuu tätä puppy blues -ilmiöksi. Se tarkoittaa sitä, että kun taloon tulee koiranpentu, saattaa omistaja alkaa oireilla psyykkisesti. Ståhl näkee ilmiössä yhtäläisyyksiä raskaudenjälkeiseen masennukseen.
– Koiranpennun tulo perheeseen on lähtökohtaisesti iloinen asia. Näyttää kuitenkin siltä, että joissakin ihmisissä se laukaisee oireilua, esimerkiksi ahdistumista, turhautumista ja uupumusta. Voi tulla sellaisia tunteita, että koiran ottaminen olikin virhe tai pelkoa siitä, että pilaa pennun, hän kertoo.
Yli tuhannen ihmisen kyselytutkimusainestosta selvisi, että usein ihmiset häpeävät tällaisia ajatuksia ja tunteita. Ståhlin mukaan olisi kuitenkin tärkeää hyväksyä myös lemmikkiin liittyvät negatiiviset tunteet.
– Vertaistuki ja puhuminen ovat tärkeitä apukeinoja. Ja tietysti omasta jaksamisesta voi huolehtia myös niin, että antaa koiran välillä hoitoon.
Hyvä uutinen on se, että niin sanottu pentumasennus menee usein muutamassa kuukaudessa ohi. Tietysti koiran vauva-aikaan kuuluu myös paljon hyviä hetkiä, Ståhl sanoo.
– Jo aiemmin on havaittu, että pelkkä katsekontakti koiran ja ihmisen välillä aktivoi ihmisen aivoissa oksitosiinia, eli samaa mielihyvähormonia kuin mitä vauvan katseleminen tuottaa. Nykyään tiedämme, että sitä hormonia syntyy samassa tilanteessa myös koiralle.
Hannes Lohen tutkimusryhmässä on selvinnyt, että omistajan ja lemmikin välisessä suhteessa näkyvät molempien persoonallisuuspiirteet.
Se voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että jos omistaja on hyvin energinen ihminen, hänen on usein helpompi reagoida energisen ja riehakkaan eläimen käytökseen. Rauhallisemmasta tyypistä sellainen voi tuntua ahdistavalta.
Mikäli lemmikin ja omistajan välinen suhde luiskahtaa väärälle raiteelle, sillä voi olla ikäviä seurauksia kummallekin. Huono kiintymyssuhde saattaa vaikuttaa siihen, että lemmikille syntyy ei-toivottua käytöstä, kuten eroahdistusta. Se puolestaan kuormittaa omistajaa.
Suhteeseen täytyy panostaa, jotta siitä tulisi hyvä. Muuten ei synny positiivisia mielenterveysvaikutuksia – ei ihmiselle eikä eläimelle. Panostaminen tarkoittaa paitsi rutiineja, myös rajoja. Erityisesti koira kaipaa selkeitä ohjeita siihen, mitä siltä odotetaan. Sääntöjen opettaminen ja niistä kiinni pitäminen voi tuntua väsyttävältä.
Silti Ståhl haluaa muistuttaa, että monille lemmikki on valtavan suuri ilon lähde.
– Kiintymyssuhde eläimen kanssa on keskimäärin turvallisempi kuin ihmisen kanssa. Eikä eläimiä turhaan käytetä apuna esimerkiksi terapiassa. Eläimen läsnäolo tekee ihmisestä rentoutuneemman.
Moni sanoisi varmaan suoraan, että onnellisemman. Ainakin Anni Saastamoinen. Kysytään häneltäkin vielä ihan suoraan: auttoiko koira toipumaan masennuksesta?
– Ilman muuta. Sinikka tuli meille tilanteessa, missä minulla oli irtonainen olo melkein kaikesta. Koiran myötä elämään tuli selkeä rakenne ja aivan uudenlaista merkitystä. Kyllä se teki ihan hirveän hyvää.
Herra Sinikka ehti elää Saastamoisen ja hänen puolisonsa kanssa seitsemän vuotta. Se kuoli toukokuussa 2022. Nyt Saastamoisella on uusi koira nimeltä Puusti.
– Nuoremman koiran kanssa eläminen on tosi erilaista, mutta ihan hirveän hauskaa. Huomaan, että tunnen ylpeyttä pienistäkin asioista, mitä koira oppii. Äskettäin itkin ylpeydestä ja liikutuksesta, kun Puusti oppi antamaan tassua.
