Apu

Lea Laven jätti paheet ja nauttii elämästään

3


Lea Laven jätti paheet ja nauttii elämästään

Lea Laven yritti jäädä eläkkeelle, mutta päätös ei pitänyt. Yleisön eteen oli päästävä. Paheet jättäneen, yksin elävän Lean esiintyminen sujuu entistä paremmin painonpudotuksen jälkeen.
Teksti Liisa Talvitie

Reipas tyttö, pakko todeta. Lea Luukinen oli jättänyt 1960-luvun alkupuolella oppikoulun kesken ja päättänyt lähteä ansaitsemaan. Hän liftasi Tornion kautta Ruotsiin ja siivosi siellä hotelleissa, vanhainkodeissa ja työskenteli jossain vaiheessa myös oopperan henkilökunnan kahvilassa. Lomamatka kotikonnuille Haukiputaalle ratkaisi kuitenkin tulevaisuuden. 18-vuotias Lea meni paikalliselle Alakosken-tanssilavalle, jossa esiintyi Seitsemän seinähullua veljestä ja Irwin Goodman. – Menin kysymään, saanko tulla laulamaan. Osaan vieläkin ulkoa silloin laulamani Twilight Time -laulun. Esiintyminen oli unelmien täyttymys, josta kaikki lähti liikkeelle. Tosin vasta vuonna 1972 laulamisesta tuli päätyöni.  Seinähullujen Pentti-Oskari Kangas piti Lean tyttönimeä Luukinen liian tavanomaisena ja keksi taiteilijanimen Laven.  Ensimmäisestä esiintymisestä on viisikymmentäkaksi vuotta, viimeisimmästä runsas kuukausi. Lea Laven esiintyi maaliskuussa Nurmijärven Ruusulinnassa täydelle salille Leo Luodon kokoamassa Vanha liitto -bändissä ja lauloi kymmenet hittinsä. Enää hänen ei tarvitse kysyä, saanko tulla laulamaan. Yleisö haluaa kuulla Rotunaisen, Tumman naisen ja kymmenet muut kansan iskelmämuistiin jääneet laulut. 

Lea Laven näyttää säteilevältä. Terveet elämäntavat ovat tuoneet vielä lisää elämäniloa.

Naantalin aurinko on takuuvarma, ei vain sanonta. Kevätaurinkoisilla kujilla, kotikaupunkinsa puutalojen välissä kävelee säteilevä Lea Laven koiransa Dinon kanssa. – Istuin tänä aamuna ensimmäistä kertaa rantaterassilla kahvilla ja katselin Kekkosen taloa. Hän viittaa vastarannalla kohoavaan tasavallan presidentin kesäasunto Kultarantaan. – Lenkit Dino-koiran kanssa ovat hyvää liikuntaa.  Melkein lampaan kokoinen kiharakarvainen noutaja on emäntäänsä niin kiintynyt, ettei sitä saa kukaan muu edes ulkoiluttaa.  – Nyt olen muutamassa kuukaudessa pudottanut painoani yksitoista kiloa. Olen sokeriaddikti ja päätin vuoden alussa lopettaa kaiken makean syönnin. 

Päätös on pitänyt, ja paino alkoi pudota nopeasti. Siihen ei tarvittu muuta dieettiä kuin sokerin jättäminen kokonaan pois.

Yhtä päättäväinen Lea Laven oli kahdeksan vuotta sitten. Hän hankki koiranpennun, Dinon, lopetti vuosikymmeniä jatkuneen tupakanpolton ja jätti alkoholin kokonaan.  Laven väittää olevansa uusien tapojensa vuoksi kamalaa seuraa. – En ole sen jälkeen ottanut lasillistakaan viiniä, vaikka alkoholiin minulla ei liittynyt mitään ongelmaa. Tupakasta oli vaikea päästä irti, mutta pääsinpäs. Tupakointi ei ole paras keino pitää ääntä kunnossa, ja tummaääninen Lea Laven huomasi aika pian tupakan jätettyään, että ääni on pysynyt ehjempänä kuin tupakkavuosina. Äänen persoonallinen sävy on hänelle kuitenkin luontaista, ääni ei ole vain tupakan tummentama.  – Äänellä on artistin persoonalle suuri merkitys. Nykyartisteista nautin Haloo Helsingin Ellin äänestä, mutta kovin monella ei ole tunnistettavaa ääntä. Yhtä ääntä hän kaipaa, se on vuonna 2010 kuolleen rakkaan kollegan Kari Tapion ääni. – Jos radiossa soi joku Klabbin biiseistä, laitan äänen heti voimakkaammalle.

Päätös jäädä eläkkeelle ei ole pitänyt. Seitsemän vuotta sitten Lea Laven ajatteli, ettei hän lähde enää ikinä keikoille. – Se oli tyhmä päätös, jonka tein kyllästyneessä mielentilassa. Sitten oli pakko lähteä ajelemaan baanalle edes huvikseen, koska liikkumaan tottuneet jalat eivät pysähdy käskystä. Tää esiintyminen on niin kivaa hommaa! Nyt keikkoja on suunnilleen kerran kuussa, suurin osa laivoilla. Niillä Lea Laven tanssittaa yleisöä aivan kuten taannoin Nurmijärven Ruusulinnassa. Hänestä on hauskaa katsoa, miten musiikki saa väen tanssimaan, liikkeeseen. – Monessa paikassa on sellaisia tanssin taitajia, että he ovat tanssia muut kumoon. Ja näyttää siltä, että vanhat biisini ovat periytyneet myös nuoremmille sukupolville. Yleisö muistaa minut.  Hän sanoo, että ikähaitari tulee siinä kohdassa vastaan, kun häntä pyydetään näyttämään henkilöllisyystodistus. Laivaterminaalien lipuntarkastajat eivät enää tunne. Kunto kestää hyvin keikkailun, vaikka toiseen polveen asennettiin tekonivel nelisen vuotta sitten. – Toivuin leikkauksesta hyvin, mutta en pysty enää käyttämään korkokenkiä. Matalissa kengissä näyttää ihan tädiltä!  Oikean jalkaterän nivelrikko on myös este koroilla keekoilemiseen, samoin tenniksen, sulkapallon ja golfin pelaamiseen. Golfia Lea Laven on harrastanut intohimoisesti. – Nilkkani olen telonut monta kertaa fudista pelatessani ja 1970-luvun tolppakengillä kompuroidessa. Olen altis onnettomuuksille, koirankin kanssa olen kaatunut. Kylkiluut ja kyynärpää murtuivat siinä kaatumisessa.  Se ei ollut Dinon syytä, vaan sen ja emäntänsä lähtö liikkeelle ei sillä kertaa mennyt ihan putkeen.

Laulaja ja laulajan koira ovat tuttu näky Naantalin kujilla.

Elämä käynnistyi kesäkuussa 1948, kun Lea Laven syntyi Haukiputaalla. Koti oli vaatimaton, mutta tyttö laitettiin silti oppikouluun. – Keskeytin oppikoulun Ruotsiin lähtöni takia, mutta minut komennettiin parin vuoden kuluttua takaisin. Kävin kouluni loppuun kansalaiskoulussa. Sen oppivelvollisuus vaati. Hän muistaa lapsuuden ja nuoruutensa Haukiputaan aika masentavana paikkana. – Siellä oli tavanomaiset palvelut, kaupat ja muut, mutta vain kaksi isompaa työnantajaa, Rauma-Repola ja satama.  Aika kultaa muistot, ja huonot muistot ovat jääneet taka-alalle. Nyt Haukipudas vaikuttaa Lea Lavenista ihan kodikkaalta paikalta. – Käyn siellä usein, 94-vuotias äitini ja siskoni asuvat siellä. Jotain juurevan peräpohjalaista Lea Lavenissa on, hänen huumorintajussaan ja elämänasenteessaan. Se paljastui hyvin vuosituhannen alun Leidit lavalla -kiertueella.  Leidinelikko koostui Katri Helenasta, Paula Koivuniemestä, Marion Rungista ja Lea Lavenista. He vetivät jäähallit ja muut suuret areenat täyteen yleisöä. Neljä tähteä, neljä omanlaistaan suurta egoa – siinä tilanteessa täytyi pitää myös jalat maan pinnalla, vaikka yleisömenestys nosti korkealle.    – Sellainen ajatus, että olen suuri stara, liikkui päässä vain uran alkuvaiheessa. Silloin itsestään kuvitteli kaikenlaista, mutta aika pian ajatukset muuttuivat, sanoo kaksi kertaa Syksyn sävel -kilpailun voittanut ja monilla ulkomaan festareilla esiintynyt Laven.

Kolme kertaa naimisissa ollut nainen viihtyy nyt erinomaisesti itsekseen.  Perhesiteistä tärkein on Raumalla asuva 48-vuotias Janne, Lea Lavenin ainoa lapsi. Lapsenlapsia hänellä ei ole.   – Minun on vaikea kuvitella, että joku mies toisi vielä vaatteensa kotiini. Olen niin pedantti, etten kestä mitään sotkua.  Pientä sotkua on edessä toukokuussa, kun Lavenin kotitalossa tehtävä putkiremontti eli hienommin sanottuna linjasaneeraus etenee hänen asuntoonsa. – Joudun viikoksi evakkoon. Jo nyt talossa on hankalaa olla päivisin, kun porat jyrisevät naapuriasunnoissa. Lea Laven tuli Naantaliin vuonna 1983 miehen perässä. Liitto päättyi eroon, mutta väleissä ex-puolisot ovat yhä. – Sitten yhdessä vaiheessa halusinkin Helsinkiin. Mielessä oli nuoruuteni Helsinki kaikkine iltarientoineen, teattereineen ja elokuvineen, mutta kaikki ystäväni olivat eläkkeellä. He istuivat vain kotona lukemassa tai katsomassa televisiota. Se oli tylsää. Lea Laven kesti pääkaupungin hiljaiseloa puolitoista vuotta ja muutti takaisin Naantaliin. – Tosin hiljaista on täälläkin paitsi kesällä, jolloin kaupunki täyttyy turisteista, ja kaupunkilaiset pakenevat muualle. Kun Lavenin muuttokuorma kaarsi Helsingistä Naantaliin, kaikki ystävät olivat häntä vastassa. Nytkin joka toinen vastaantulija tervehtii ja pysähtyy juttelemaan.  Sellainen hän on, helposti lähestyttävä ja suorapuheinen, suomalainen rotunainen.

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Petri Mulari

Katso video Lea Lavenin haastattelusta MTV:n Hyvää Elämää -ohjelmassa

Lue myös aiemmin Avussa ilmestynyt Lea Lavenin haastattelu!

Julkaistu: 11.5.2017