Apu

Vexi Salmi: Hämeenlinnan mafia

Vexi Salmi: Hämeenlinnan mafia

"Suomi oli neitseellinen maa. Täällä tehtiin äänilevy ja toivottiin sen soivan Yleisradiossa ja pääsevän televisio-ohjelmaan."
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Hämeenlinnalaisnuoriin oli iskenyt popkuume. Taudin päälevittäjä oli Markku Veijalainen. Hän oli saanut oman, valtakunnallisen radio-ohjelman ja päässyt televisioon juontajaksi. Lisäksi hänen manageroimansa Eddy & The Lightnings oli tehnyt äänilevyn.

Kuumetta lisäsi Palokunnantalolla toimiva Spede-Clubi, jossa vieraili maan suosituimpia rautalankabändejä ja ulkomaanihmeitä.

Sitten Irwin teki ensimmäisen hittinsä. Hänen imussaan levyttivät Fredi, Kai Hyttinen ja Irwinin soittokaveri Rane. Meillä meni kovaa. Olimme nostaneet Hämeenlinnan Suomen kartalle.

Suomi oli neitseellinen maa. Täällä tehtiin äänilevy ja toivottiin sen soivan Yleisradiossa ja pääsevän televisio-ohjelmaan. Elviksen manageri eversti Parker ja Beatlesin Brian Epstein eivät odottaneet ihmettä, he toimivat, tekivät myynninedistämistyötä.

Päätin tehdä samoin ja tein sen nuoren miehen rajattomalla itsevarmuudella.

Radion Kahdeksan kärjessä -ohjelma oli tärkeä. Ilman sijoittumista sen kärkeen levyt eivät menestyneet. Pyysin Veijalaista ottamaan selvää, kuinka ohjelman nuorisoraati valitaan. Markku otti ja vastasi, että ruotsalaisen kauppakorkeakoulun edessä odottavista nuorista päästetään sisään 40 ensimmäistä ja he valitsevat listakappaleet. Lähetin paikalle Irwinin fun-clubin prexyn ohjeistettuine joukkoineen: Olette ensimmäisinä oven edessä, pidätte huolen, ettei teitä ohiteta,  äänestätte Irwinille kolmoisvoiton ja pudotatte Dannyn ja Johnnyn listalta.

Näin kävi. Suosikki julkaisi kolmen sivun jutun otsikolla ”Irwin on ykkönen”. Irwin nousi puolessa vuodessa ensimmäisen sinkun julkaisusta maan eniten levyjä myyväksi artistiksi, ja keikkoja riitti.

Seuraavaksi päätimme tehdä elokuvan. Niin olivat tehneet Elvis ja Beatleskin. Pyysin erästä elokuva-alaa tuntevaa tuttuani ottamaan selvää sopivasta ohjaajasta. Hän oli kuullut, että Yrjö Tähtelä suunnitteli uutta elokuvaa.

Soitin Tähtelälle. Kerroin hänelle Irwinistä ja elokuvan varmasta menestyksestä. Tähtelä lupasi tulla Hämeenlinnaan neuvottelemaan.

Teimme Veijalaisen kanssa käsikirjoitushahmotelman valmiiksi. Neuvottelujen aikana selvisi, ettei kummallakaan ollut rahaa. Tähtelä oli olettanut meidän maksavan viulut ja me taas Tähtelän rikkaaksi.

Lopulta elokuvaa alettiin filmata. Tähtelä otti itselleen pääroolin ja mukaan liudan muita artisteja. Elokuva epäonnistui. Topralli pyöri teatterissa vajaan viikon.

Epäonnistuminen ei haitannut. Päätimme iskeä muotiin. Kävimme Markun kanssa SOK:lla lukuisia neuvotteluita, mutta ehdotuksistamme hyväksyttiin vain muotikiertue. Se työllisti Irwinin kevättalvella 1966, ja me saimme vaatteita omaan käyttöön.

Juhannus lähestyi, ja keikkapyyntöjä tuli päivittäin. Hyväksyin niistä seitsemän. Sitten tajusin, ettei lenkkiä ehdi tekemään autolla. Seuraavaksi mietin vesitasoa, mutta kaikkien juhlapaikkojen läheisyydessä ei ollut järveä. Sain kuningasajatuksen, keikat tehdään helikopterilla.

Soitin Uttiin, jossa oli armeijan helikoptereita, mutta heillä ei ollut lupaa siviilikuljetuksiin. Sain heiltä neuvon, että Seutulassa toimii Suomen Helikopteripalvelu. Heillä oli yksi kaksipaikkainen kone. Pääsimme sopimukseen.

Helikopteripalvelu kiersi kaikki keikkapaikat ja varasi turvallisen laskeutumispaikan. Sen jälkeen korotin keikkahintaa tonnilla. Helikopteri oli harvinainen kapistus. Monella paikkakunnalla se nähtiin ensimmäisen kerran.

Näin meitä alettin kutsua Hämeenlinnan mafiaksi. Termin keksi legendaarinen viihdemies Paavo Einiö.

Julkaistu: 6.5.2015