Apu

Lea Laven: Eläkettä ei pidä hävetä

Lea Laven: Eläkettä ei pidä hävetä

Lea Laven, 65, nauttii eläkepäivistä. Kuukauteen mahtuu edelleen yksi työpäivä, mutta ei enää uutta parisuhdetta.
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Suuret aurinkolasit peittävät tunnistettavia kasvonpiirteitä, kun Lea Laven astelee ravintolapöytään. Lasit laskiessaan Lean olemus on raikas ilman meikkiäkin. Kiitos kuuluu varmasti myös viisi vuotta sitten tehdylle tiukalle päätökselle: tupakointi jäi vuosikymmenten jälkeen kokonaan. Jo ensimmäisistä repliikeistä saakka on selvää, mistä Lean maine huumorinaisena kumpuaa.

– Onhan tämä Helsinki jotenkin hirveän syrjässä. Täällä kaukana Itä-Suomessa, Lea heittää pitkän linjan naantalilaisen varmuudella.

Ei kestä pitkään, kun ensimmäinen tuttu kävelee pöydän ohitse ja sama pätee myös kaupassa asioidessa: ihmiset tunnistavat viimeistään silloin, kun Lea avaa suunsa.  Nykyisin arki kuluu kuitenkin jo pääosin omassa rauhassa. Naantalissa yhden naisen ja yhden hyvin määrätietoisen koiran talous pyörii mukavasti, mutta työt vievät noin kerran kuussa Helsinkiin tai Turkuun, yleensä laivakeikalle. Muuten Lean päivät kuluvat eläkeläisen kiireettömässä arjessa.

– Eläkkeellä on aivan ihanaa. Ei sitä pidä hävetä. En ymmärrä ollenkaan, miksi monille eläke-sana on niin negatiivinen. Yksi tai kaksi työpäivää kuussa voi edelleen olla, se on esiintymistä rakastavalle ihmiselle tärkeää ja samalla pääsee tapaamaan tuttuja muusikoita vuosien takaa, Lea toteaa ja kertoo olleensa eläkeläisten kirjoissa 60-vuotispäivistään lähtien.

Onpa Leaa ehditty jo pyytää mukaan uuteen esiintymiseen liittyvään projektiin, ja lisää aiheesta kuullaan syksyyn mennessä. Television musiikkiohjelmissa häntä ei ainakaan toistaiseksi nähdä.

– Eipä ole pyydetty mukaan, mutta kuka tietää, vaikka menisinkin mukaan, jos joku pyytäisi, hän jatkaa.

Lean tuorein levytys on vuodelta 2006, mitä hän säikähtää itsekin.

– Ai kauheeta, onko siitä tosiaan jo niin pitkään. Pitää varmaan tehdä asialle jotain, Lea parahtaa.

Esikuvia levytykseen olisi myös maailmalta; Lean ensihitin Tumma nainen alkuperäisesittäjä Cher on Lean ikätoveri ja hän julkaisi hiljattain uuden albumin.

– En silti usko, että minulla on ylimääräistä energiaa heittäytyä täysin uusien asioiden pariin ja vieläpä uskottavasti, kuten Paula (Koivuniemi) tekee, Lea empii konserttikiertueita ja muita uusia avauksia.

Nykyisessä elämäntilanteessaan Lealla on erityisen paljon hyvää, mitä hän osaa arvostaa kaiken koetun jälkeen erityisellä tavalla. Lapsuus sodanjälkeisessä Suomessa oli niukka. Lapsuuskuvia Leasta ei juuri ole, siilä perheellä ei ollut varaa kameran hankkimiseen.

Silti Lea ei muistele lapsuuttaan erityisen dramaattisesti.

– Silloin kaikilla oli tiukkaa, se oli tilanne sodanjälkeisessä Suomessa. Toki arvostan nykyisin erityisen paljon sitä, että voin mennä kauppaan ja ostaa sen mitä tarvitsen.

Lea oli jo nuoruudessaan varsin rohkea tempauksissaan. Hän liftasi Ruotsiin töihin jo rippikouluiässä.

– Liftaaminen onnistui oikein hyvin: poliisiputkaan pääsi yöksi ja sai vielä aamukahvitkin päälle, Lea muistelee.

Nuoruus vaihtui aikuisuudeksi nopeasti, kun muutaman Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen Lean ura lähti yhdestä lavaesiintymisestä rytinällä liikkeelle. Aikuisuus tuli muutenkin vastaan pian, Lea meni ensi kertaa naimisiin 19-vuotiaana ja sai lapsen 20-vuotiaana.

1970-luvun huippuvuosina keikkoja saattoi olla kuukaudessa jopa 28, joten artistin kiireinen elämä ehti tulla hyvin tutuksi.

Vuosikymmenien kuluessa myös artistin arjen kovan tahdin lieveilmiöitä tuli eteen.

– Eräällä keikkamatkalla nukahdin rattiin ja heräsin siihen, kun auton toinen kylki laahasi sillan kaiteeseen, Lea muistaa.

Myös yksityispuolella on mahtunut paljon.  Kolmesta avioliitosta viimeinen päätyi eroon 1990-luvulla, jolloin Lea koki myös musiikkiuran erityisen haasteelliseksi.

– Noihin aikoihin lähti myös ajatus eläkkeestä. Mietin, mihin suuntaan lähteä, ja varmaan myös oma mielentilani vaikutti avioliiton päättymiseen.

– Hidalgoja ei ole viime aikoina näkynyt, että antaa tulla vaan ja suoraan kotiin saakka, minä en ala baareissa ravata, Lea nauraa.

Hän vakavoituu jatkaessaan aiheesta. Kumppanina hän kokee olleensa aina hyvin haastava.

– Olen vaikea puoliso. Vaadin paljon omaa tilaa ja haluan, että asiat tehdään juuri minun tavallani. Ehkä juuri siksikin nyt on hyvä näin – minun on hyvin vaikea kuvitella, että enää koskaan asuisin jonkun toisen kanssa yhteisessä kodissa, vaikka tietysti taloudellisesti siinä olisi puolensa.

Myllerrysten vuosikymmen sai kuitenkin hienon päätöksen Leidit lavalla -kiertueella vuonna 2000 yhdessä Paula Koivuniemen, Katri Helenan ja Marion Rungin kanssa. Myös kiertueesta tehdystä albumista tuli myyntimenestys.

– Se oli ainutkertaisen hieno kokemus, jota ei siksi voisi enää koskaan uusia. Olimme kaikki päättäneet puhaltaa yhteen hiileen ja niin myös teimme. Tiimi oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut. Meidät meikkasi luonnollisesti Raili Hulkkonen, Lea muistelee.

Nykyisessä elämäntilanteessa Lea matkustaa usein myös synnyinkuntaansa Haukiputaalle, jossa asuu edelleen Lean sisar sekä 90-vuotias äiti. Vanhustenhuolto ja oma vanheneminen mietityttävät oman äidin vaiheita seuratessa.

– Äiti saa onneksi apua kotiin ja on varsinkin henkisesti hyvässä kunnossa. Vanhustenhoidon tilanne on Suomessa huolestuttava, mutta jotenkin jaksan uskoa, että systeemiä kestää vielä sen verran kuin olen mukana maisemissa. Eikä minulla ole täältä kiire minnekään. Mikäs tässä ollessa ja käydessä aina silloin tällöin Railin meikissä, Lea nauraa.

– Tietysti oma vanheneminen huolestuttaa, varsinkin kun katson peiliin. Eniten toivon kuitenkin sitä, että en joutuisi kenenkään holhottavaksi loppuajaksi. Mutta toisaalta, jos elämä menee niin, ei sillekään mitään voi.

Nykyisessä elämässään Lea ei koe olevansa yksinäinen, vaikka koko ystäväpiiri kannustaakin nykyistä sosiaalisempaan elämään. Ystäväpiiristä löytyy niin

Lean tilanteessa olevia ihmisiä kuin perheellisiäkin. Lea nauttii muiden ajatuksista huolimatta elämästään juuri tällaisena. Luottoystävättären kanssa hän vaihtaa päivittäin arjen kuulumiset.

– Olen jotenkin hirveän tyytyväinen elämääni näin. Minussa on tosin aina ollut tietty kaipuu jonnekin tai johonkin muualle, mutta en rinnastaisi sitä niinkään ihmisen kaipuuseen, Lea miettii.

Omassa menneisyydessä ja tekemisissä on toki myös asioita, jotka olisivat voineet olla toisin. Lea ei kuulu niihin ihmisiin, jotka sanovat, etteivät muuttaisi mitään elämässään.

– Aivan varmasti muuttaisin vaikka mitä! Niin varmasti jokainen, jos on aivan rehellinen. Tietysti sellaisia kevyempiäkin asioita sinne kuuluu. Olisi pitänyt opiskella esimerkiksi laulua ja tanssia. Varsinkin nuoruudessa töihin todella mentiin, eikä siinä paljon mietitty muuta kuin keikkailua.

Lea lukee paljon ja hän sanoo ryhtyneensä vanhemmiten nauttimaan entistä enemmän sanoista, mikä sopii verbaalisen naisen luonteeseen. Tällä verbaliikalla ja historialla muistelmista tulisi varmasti värikkäät, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei lupaa teosta elämästään.

– Minun pitäisi olla jotenkin fiinimpi ja varoa enemmän sanomisiani – olen vanhemmiten oppinut siihen. Vitsini ja muutkin letkautukset ovat sellaisia, että moni saattaa loukkaantua, Lea miettii ja kuulostaa jo aika lailla hittikappaleensa Rotunainen päähenkilöltä.

– En muuten ole koskaan samastunut kappaleeseen, mutta nyt kun alan miettiä, siinä saattaa olla minua enemmän kuin olen ymmärtänytkään. Varsinkin kohdassa ”en ole leidi enkä missityyppinen”!

Teksti Veli Kojonen

Kuvat Johanna Kinnari

Julkaistu: 9.5.2014