Laura Wathén uupui töissä ja ymmärsi, miten suorituskeskeinen maa Suomi on: ”Pelko, ettei saavuta elämässä jotain suurenmoista, voi olla todella uuvuttavaa”
Laura Wathénin oli vaikea hyväksyä sitä, että tarvitsi sairauslomaa. Nyt hän kannustaa muita suorituspaineista kärsiviä nuoria laittamaan oman hyvinvointinsa etusijalle.
Markkinointialalla töissä olleella Laura Wathénilla kesti kauan tajuta, ettei hän enää jaksa. Työuupumus oli vienyt voimat ja aiheutti fyysisiä oireita, kuten migreenikohtauksia ja vatsakipua.
Wathén väitti pitkään itselleen jaksavansa vielä, ennen kuin lopulta jäi sairauslomalle. Päätös tuntui helpottavalta, mutta samalla myös vaikealta.
– Olen hyvä sanomaan muille, että nyt otat sairauslomaa ja lepäät. Se on kuitenkin yllättävän haastavaa siinä vaiheessa, kun se pitäisi sanoa itselle, Wathén, 32, kertoo.
Laura Wathén on opiskellut yhteiskuntatieteitä ja tekee sisältöä sosiaaliseen mediaan muun muassa mielenterveysasioista.
Wathén on kokenut uupumusta useita kertoja elämänsä aikana – pahimmillaan se oli lukiossa, jolloin hän kärsi masennuksesta. Wathénin uupumukseen on vaikuttanut merkittävästi ADHD, josta hän sai diagnoosin vasta aikuisiällä. Diagnoosi auttoi tajuamaan, että hän on yrittänyt aivan liikaa verrattuna omiin voimavaroihinsa.
Wathén nostaa esille, että neurokirjolle kuuluvat ihmiset eivät usein saa diagnoosin ja apua ajoissa ja uupuvat sen takia työelämässä. Wathén ajaa tähän muutosta: tällä hetkellä hän viimeistelee tietokirjaa aikuisille ADHD-ihmisille ja alkaa syksyllä työstää maisterintutkielmaa samasta aihepiiristä.
Wathén ajattelee, että nuorilla uupumukseen liittyy vahvasti myös opiskelu, sillä on yleistä tehdä töitä ja opiskella samanaikaisesti. Varsinkin nykyään, kun opintotuki on muuttunut lainapainotteisemmaksi, monet opiskelijat joutuvat tekemään töitä opiskeluiden ohella, jotta pärjäävät taloudellisesti.
Wathénille tasapainottelu työllistymisen ja korkeakoulusta valmistumisen välillä on ollut vaikeaa. Hän on ollut kirjoilla yliopistossa nyt kymmenen vuotta. Yksi suuri tekijä opintojen viivästymisessä on ollut pelko siitä, ettei hän valmistumisen jälkeen saisikaan hyvää työpaikkaa.
Pelon takia Wathén on ottanut vastaan paljon työtehtäviä, jotka ovat vieneet liikaa aikaa ja lykänneet valmistumista. Tämä kuvaa hyvin sitä, miten vaikeaa nuorten on usein navigoida erilaisten vaatimusten, paineiden ja odotusten keskellä.
– Pelko, ettei valmistu tai saavuta elämässään jotain suurenmoista, voi olla todella uuvuttavaa, Wathén sanoo.
Työterveyslaitoksen vuonna 2023 tekemän tutkimuksen mukaan nuoret kokevat työelämässä enemmän ahdistusoireilua ja tylsistymistä kuin vanhemmat työntekijät. Erityisesti ongelma koskee nuoria naisia. Alle 35-vuotiaista naisista jo joka kymmenes kärsii todennäköisesti työuupumuksesta.
Tutkimuksessa nuoret myös kertoivat vanhempia enemmän vertaavansa omaa pärjäämistään, kykyjään ja saavutuksiaan muihin. Nämä ovat yhteydessä heikentyneeseen työhyvinvointiin.
Mistä sitten johtuu, että juuri nuoret ahdistuvat tai uupuvat töissä helpommin?
Työterveyslaitoksen tutkija Li Jie on sitä mieltä, että yhtenä syynä on kasvava epävarmuus työurien jatkuvuudesta. Työurat rakentuvat harvoin yhden työpaikan varaan. Erilaiset työskentelymallit, kuten osa-aikatyöt ja määräaikaiset työsopimukset, ovat yleistyneet. Urapolut koostuvat yhä enemmän erilaisista työskentelyjaksoista.
”Omaa terveyttään ei pidä uhrata minkään työpaikan takia.”
Työelämään astuva nuori joutuu nyt työtehtävien lisäksi huolehtimaan työurastaan.
Myös Mieli ry:n hyvinvointipäällikkö ja psykologi Marjo Lehtinen uskoo, että työelämän murroksella on yhteys uupumusoireiden yleistymiseen. Työt muuttuvat yhä enemmän tietotyöksi, ja fyysiset ja konkreettiset työt vähenevät. Esimerkiksi lääkärin työssä aikaa kuluu potilaiden kohtaamisen sijaan tietojen kirjaamiseen eri järjestelmiin.
Työelämässä on yhä enemmän informaatiotulvaa, työtehtävien pirstaloitumista ja kiirettä. Ne kasvattavat työn psyykkistä kuormittavuutta. Tuloksia ja tehokkuutta odotetaan työntekijöiltä entistä enemmän.
Lehtinen pitää vertailua ja riittämättömyyden kokemuksia yleisenä nuoremmilla työntekijöillä. Riittämättömyyden tunnetta voi olla erityisesti sellaisessa työympäristössä, jossa on epäselvyyttä odotuksista ja vaatimuksista sekä puutetta palautteesta. Nuoret usein kaipaavat selkeyttä työtehtäviin ja positiivista palautetta omasta suoriutumisestaan.
Suorittamista, tehokkuutta ja itsekuria ihannoivan yhteiskunnan vaikutukset näkyvät monilla liiallisena tekemisenä ja omien voimavarojen ylittämisenä. Laura Wathén tunnistaa itsessään tällaista suorituskeskeisyyttä, vaikka onkin toivonut olevansa kaikenlaiselle suorituspuheelle immuuni.
Vaikka nykyään puhutaankin enemmän siitä, ettei tarvitse suorittaa niin paljon, suorituskeskeisyys on yhä syvällä yhteiskuntamme rakenteissa. Suorituskeskeisyyttä on huomattavissa ihmisten asenteissa työntekoon, työnantajien vaatimuksissa sekä ongelman vähättelyssä.
Wathén on huomannut nuorten suorituspaineiden vähättelyä esimerkiksi aihetta käsittelevien julkaisujen kommenttikentissä.
– Siellä on joku kommentoimassa, että kuka niille nuorille käy sanomassa, että pitää suorittaa. Sehän siinä onkin, ettei kukaan käy sanomassa – se on kaikessa tässä meidän ympärillämme, Wathén sanoo.
Wathén uskoo, että koronapandemia löysäsi kovaa työmoraalia ja madalsi kynnystä jäädä kotiin. Hänen mielestään tämä on positiivista kehitystä, sillä oma terveys on hyvä laittaa etusijalle muulloinkin kuin pandemian aikana. Suomalaiset ovat työtä arvostavaa kansaa, mikä ei sinällään ole huono asia, mutta välillä se menee liiallisuuksiin.
– Se on sitä suomalaista sisua, että vaikka jalka paketissa raahaudutaan työpaikalle.
Wathénin mielestä on ristiriistaista, että sanotaan, ettei tarvitse suorittaa, mutta sitten sitä kuitenkin vaaditaan. Tämän seurauksena nuori ihmettelee, mitä teki väärin, kun on nyt uupunut. Uupuminen voi tuntua epäonnistumiselta, ja nuori saattaa syyttää itseään.
Wathén kertoo yhä pelkäävänsä, että hänet leimataan huonoksi työntekijäksi, koska hän on ollut joskus uupunut.
Työuupumukseen liittyvien häpeän ja syyllisyyden tunteiden taustalla on yhteiskunnan luomien paineiden lisäksi usein myös huono omatunto siitä, että jättää työkaverit pulaan. Varsinkin työpaikoissa, joissa on kova kiire ja tiukat resurssit, voi lähteminen tuntua itsekkäältä.
Wathénin mielestä sillä, että joustaa loputtomasti, voi kuitenkin olla kohtalokkaat seuraukset. Sen takia pitäisi aina ensisijaisesti olla itsensä puolella ja priorisoida oma hyvinvointi.
– Lojaalius työkavereita ja työnantajaa kohtaan on periaatteessa hyvä asia, mutta omaa terveyttään ei pidä uhrata minkään työpaikan vuoksi, hän muistuttaa.
Usein nuorten uupumuksesta puhuttaessa aletaan syyttää nuoria ja käännetään uupumus nuoren omaksi heikkoudeksi.
– Sanotaan, että nuoret ovat pullamössöjä tai että Tiktok on pilannut nuorten aivot, vaikka kyse on laajemmista rakenteellisista ongelmista, Wathén sanoo.
Yleinen väite on, että ennenkin pärjättiin ja nykyään nuoret ovat liian heikkoja. Syyttävä sormi käännetään nuoriin, sosiaaliseen mediaan tai nykyajan kasvatustyyliin. Jokainen sukupolvi on elänyt nuoruutensa erilaisessa ajassa ja joutunut kohtaamaan erilaisia haasteita. Sen vuoksi vanhempien sukupolvien voi olla hankala ymmärtää, millaista nuorilla nykyään on.
”Nuoret ovat oppineet jo koulussa, että miettikää itse: kritisoikaa ja kyseenalaistakaa.”
Nuorten syyllistäminen on Laura Wathénin mielestä hassua, sillä jokainen on ollut joskus nuori. Hänen mielestään pitäisi keskittyä yksilön sijaan yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten suorituskeskeisyyteen, opintotuen lainapainotteisuuteen ja yksin pärjäämisen kulttuuriin.
Psykologi Marjo Lehtinen on huomannut työssään merkittäviä sukupolvieroja suhtautumisessa työntekoon ja työelämään. Lehtisen mukaan vanhemmille sukupolville työ on ollut perinteisesti merkittävä osa identiteettiä, ja samassa työpaikassa on usein pysytty eläkeikään asti.
Nuorissa aikuisissa taas näkyy selvästi asenteiden muutoksia. Nykyään suhtautuminen työhön on vapaampaa: yhdessä työpaikassa saatetaan olla hetki ja sitten tehdä jotain aivan muuta.
Lehtisen mielestä nuoret myös tiedostavat paremmin omat oikeutensa. Vanhemmat sukupolvet ovat tyypillisesti ottaneet nöyrästi vastaan sen, mitä sanotaan, kun taas nuoret osaavat haastaa työpaikoilla auktoriteetin ja kritisoida johtamista.
– Nuoret ovat oppineet jo koulussa, että miettikää itse: kritisoikaa ja kyseenalaistakaa, Lehtinen sanoo.
Tuleeko työkulttuuri ja suhtautuminen työntekoon muuttumaan nuorten mukana? Laura Wathén uskoo, että tulee. Hän muistuttaa, että nuoret ovat kautta aikojen vaatineet enemmän, ja esimerkiksi monet kansanliikkeet ovat usein lähteneet liikkeelle opiskelijoista.
Myös Marjo Lehtinen uskoo, että nuoret ajavat hyviä muutoksia työelämään. Hänen mielestään tarvitaan nuorten raikkaita näkökulmia ja ajatuksia siitä, minkä asioiden täytyy muuttua.
Nykyajan nuoret ovat tottuneet elämään aivan erilaisessa maailmassa kuin nuoret aiemmin. Globalisaatio, älypuhelimet ja korona ovat muuttaneet sitä, miten nuoret näkevät maailman. Nyt viimeisimpien hallituksen työelämäuudistusten jälkeen nuoret ovat nostaneet metelin ja vaatineet muutosta.
Wathén pitää esimerkiksi nelipäiväisen työviikon ajamista tärkeänä asiana ja uskoo, että nuorten aseman edistäminen politiikassa muuttaa työelämän kehitystä lempeämpään ja vähemmän suorituskeskeiseen suuntaan.
– Mielestäni on hyvä, että nuoret vaativat enemmän, jotta meillä ja maapallolla olisi parempi olla, Wathén sanoo.
