Kun raidalliseen villapaitaan kääriytynyt Laura Voutilainen, 42, astelee espoolaisen hotellin ravintolaan, useat silmäparit seuraavat häntä ja päät ruokapöydissä kääntyilevät. Laulaja on kuin ei huomaisikaan, ja onhan hän siihen tottunutkin yli 20 vuotta kestäneen uransa aikana. Viime viikko oli ”Lauran viikko”, jolloin Vain elämää -ohjelmassa keskityttiin häneen kahden jakson verran. – Minua oli tiedusteltu mukaan aikaisemminkin, mutta kaikki riippuu aina kokoonpanosta ja aikataulujen yhteensopivuudesta. Nyt kaikki loksahti kohdilleen. Mitään 20-vuotisjuhlakonserttia Voutilainen ei järjestänyt, koska pitää niitä hieman vanhanaikaisina. Sen sijaan hän toteaa, että menneitä vuosia käsiteltiin sopivasti ohjelmassa. – Melkein tuli jopa kiire ja paljon asioita jäi editointipöydälle. Onneksi päivästä tuli silti ehjä kokonaisuus.
Voutilaisen musiikkiura alkoi jo lapsena. Ensimmäisen levytyssopimuksen hän teki 18-vuotiaana. Ohjelmassa laulaja kertoo avoimesti siitä, miten irrottautuminen kohtuuttomasta sopimuksesta johti käräjäoikeuteen. – Halusin pois klassisen musiikin parista laulamaan ja ajattelin, että tässä on ainoa tilaisuuteni. Että minua ei tulla hakemaan Tiilijärventieltä Hollolasta monta kertaa. Nyt on vain hypättävä. Kun Kerran (1994) julkaistiin, siitä tulikin vuoden myydyin suomalainen äänite. – En uskonut, että sopimus oikeasti sitoisi kymmeneksi vuodeksi. Tajusin kyllä allekirjoittavani riistosopimuksen, mutta luulin voivani muuttaa ehtoja ajan myötä. Olin sinisilmäinen. Voutilaisen ex-mies, silloinen ystävä Juha Heikkilä kehotti nuorta laulajaa tutkimaan sopimusta tarkemmin. Ehdoissa hänen osuutensa kaikista tuloista oli vain kymmenen prosenttia. – Lopulta asia ratkaistiin hovioikeudessa ja sopimus todettiin kohtuuttomaksi. Pääsin vihdoin eteenpäin. Lisäksi siitä tuli ennakkotapaus, joka on hyödyttänyt myöhemmin muita artisteja. Pitkä vääntö käräjillä aiheutti sen, että uusi levy viivästyi ja keikoilta katosi väkeä. – Se oli raskasta aikaa. Oli psyykelle vaikeaa, että ensin joka paikassa oli tuhansia ihmisiä, mutta seuraavana kesänä yleisö ja levymyynti oli puolittunut. Usein oli hyljätty olo. Onneksi pääsin tekemään konserttisalikiertueen ja tv-esiintymisiä. Siitä se taas lähti.
Laura Voutilaiselle ekologisuus ja kierrättäminen ovat olleet aina lähellä sydäntä. – Kun lähden töihin, nakkaan metallijätteet muutaman kuukauden välein läheiselle huoltoasemalle. Ei se ole minulle mikään vaiva.
Ohjelmassa Voutilaisesta nähdään sellaisia puolia, jotka ovat saattaneet jäädä isolle yleisölle tähän asti tuntemattomaksi. – Ohjelmassa sai olla ihan oma itsensä. On ollut ihanaa saada palautetta, jossa iloitaan vaikka revittelystäni tai palkeet auki -balladilaulannastani. Ihmiset, jotka eivät välitä iskelmästä, saattavat hylätä sitä leimaa kantavan artistin suoraan tarkemmin kuuntelematta. Musiikkiani tuntemattomat ovat olleet yllättyneitä siitä, miten se rikkoo rajoja. Yritän töniä lokeroni seiniä koko ajan kauemmaksi. Kesäkuun alussa ilmestyi yli kahden vuoden odotuksen jälkeen uusi albumi, jonka sinkut Miks ei ja Mä en kestä ovat striimanneet platinaa sekä kultaa, eli soineet yhteensä useita miljoonia kertoja. – Olen itse asiassa ällikällä lyöty siitä, että se on todella mahdollista kaltaiselleni artistille. Minuun on lyöty niin monenlaisia leimoja. En osannut ajatella, että pärjäisin Spotifyssä, jossa hallitsevat niin erityyppiset artistit. Pessimisti ei koskaan pety, vaikka se onkin haitallinen ajattelumalli, Voutilainen pohtii. Uudenlaisen tyylin löytäminen kesti pitkään. – Minulla on hinku olla tässä ja nyt, mutta samaan aikaan pitäisi pystyä sisällyttämään biiseihin elämääni ja tämän ikäisen ihmisen teemoja. Pitkällinen hinkkaus tuotti lopulta tulosta, synnytystuskien kautta. – Välillä alkoi usko loppua, että tämä kaikki on ihan kauheaa. Mikään näistä biiseistä ei ole hyvä. Että lopetetaan kokonaan, annetaan olla. Syy poikkeukselliseen hankaluuteen limittyy Voutilaisen uuteen elämänvaiheeseen, joka kuuluu levyn syvällisissä sanoituksissa. Hän erosi kaksi vuotta sitten. Liitosta hänellä on 16- ja 20-vuotiaat pojat. – Ihminen kasvaa ja kehittyy, enkä ole sama ihminen kuin 20 vuotta sitten. Mihin tämä johtaa? En edes uskalla avata sitä ovea. Olen käynyt kaikenlaisia pelkoja läpi, ja niitä käyn läpi levylläkin. Kappaleissa käsitellään parisuhteita, luottamusta, lohtua ja uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. – Kysymys on siitä, että uskaltaako astua uuteen. No hitto miks ei! Tätä vaihetta käsittelen. Historia ja menneisyys pitää käydä läpi, että siitä uskaltaa päästää irti. Menneisyyden kanssa joutuu joka tapauksessa elämään myös tulevaisuudessa. Voutilainen tunnustaa, että isoegoiset artistit vievät parisuhteessa usein paljon tilaa. – Olen kovatahtoinen. Pitäisi muistaa antaa tilaa toisellekin, sillä yksi ihminen ei voi hallita kaikkea. Parisuhde on molemminpuolista antamista. Unelmien parisuhde olisi sellainen, jossa kaksi ihmistä kasvaa ja kehittyy samaan suuntaan. Sellaisesta on hyvä haaveilla. En ole menettänyt uskoani rakkauteen, mutta työtä se vaatii.
Jo 19-vuotiaana uransa alussa ollutta Voutilaista yritettiin verrata Katri Helenaan. – En ollut ”uusi Katri Helena”, enkä mitään muutakaan. Minä olen minä.
Ex-pariskunta on myynyt pitkään isoa hirsitaloaan Heinolassa, jonka he rakensivat 2000-luvun alussa rakkaudella asuntomessualueen etäkohteeksi järven rannalle. – Siihen liittyi ideologiaa, puhdas sisäilma ja luonnonmukaista, vanhanajan rakentamista. Luotan puurakentamiseen. Siellä on esimerkiksi rossipohja, jolloin välipohjassa kiertää ilma. Silloin talo hengittää eikä hometta pääse muodostumaan. Talon rakenteita on tiivistetty, jotta energiahävikki olisi mahdollisimman pieni. Lämmityksestä vastaavat maalämpö ja kolme tulisijaa, joista leivinuuni varaa lämpöä koko päivän. – Halusin tarjota lapsille luonnonläheisen elämäntavan, oman pihan ja rauhan. Että luontoa kunnioitettaisiin, se olisi lähellä ja tässä, eikä mikään kummajainen. Voutilainen halusi talosta alun perin mahdollisimman omavaraisen, mutta vielä tuolloin aurinkopaneelien kustannukset olivat liian korkealla. – Eikä sitä vieläkään suosita Suomessa. Hirsitalon puhdas sisäilma on herkistänyt Voutilaisen vuosien saatossa huonommalle ilmanvaihdolle. – Kun menen vaikka hotelliin yöksi, tunnen kuinka kaikki röörit alkavat täyttyä. Aamulla tuntuu siltä, että kaikki paikat ovat täynnä pölyä. Tunnistan helposti myös homeen hajun.
Vain elämää -ohjelmassa monipuolinen Laura Voutilainen pääsee näyttämään laajaa osaamistaan. – Monipuolisuus on tavallaan ollut yksi ongelmani, mutta tämän tyyppisessä ohjelmassa se saadaan käyttöön.
Myös kierrätys on ollut aina itsestään selvää Voutilaisen perheessä. – Meillä on kuusi lajitteluastiaa, ja opetan myös poikia kierrättämään. Heidän ystävänsä menevät joskus sekaisin, ja laittavat roskia vääriin astioihin. Silloin jopa kaivelen roskia, että saan lajiteltua ne oikein. Ei siitä ole oikeasti yhtään vaivaa ja lajittelu juurtuu nopeasti rutiiniksi. Pesuaineissa hän pyrkii käyttämään ympäristöystävällisiä, fosfaatittomia merkkejä. – Yritän myös suosia luomuruokaa. Toivon, että sitä saisi vielä enemmän Suomessa. Syön lihaa, mutta valitsen mieluusti kasvisruokaa, jos joku muu on sitä laittanut. On heikkouteni, etten ole ottanut haltuun kasvisruoan valmistamista. Poikani ovat sellaisia lihansyöjiä, että olen antanut periksi, hän nauraa. Motivaation vuoksi laulajalla on kotonaan pitkä rivi kasviskeittokirjoja. – Nuorempi poika joskus pohti kasvissyöjäksi ryhtymistä, joten kyllä he näitä asioita miettivät. Ehkä helpointa olisi ensi alkuun korvata muutaman liharuoka viikossa kasvisruoalla. Ja teineille pitää muistuttaa, että sipsit ja kokis eivät ole kasvisruokaa! Kun Leevi ja Veeti olivat pienempiä, hän yritti kyllä syöttää jälkikasvulle kasvisruokaa. Vanhempi poika, pian armeijaan suuntaava Leevi ei ole äidin kuuluisuudesta moksiskaan. Nuorempi Veeti, saattaa salassa snäppäillä, kun äiti ajaa autoa tai tanssii kotikeittiössä musiikin tahtiin. – Mutta olen iloinen siitä, että en ole enää nolo! Jossain vaiheessa olin Leeville noloin asia koko maailmassa, laulaja muistelee.
Voutilainen kertoo, että hirsitalon myynnissä on nyt hyvä tilanne. Uudesta asuinpaikasta hän ei vielä osaa sanoa mitään. – Ihanteeni olisi päästä myös tulevaisuudessa asumaan taloon, jossa on samoja ominaisuuksia kuin vanhassa kodissani. Ainoa elinehto on jälleen luonnonläheisyys ja sauna, mutta minulla ei ole kiire mihinkään. Sen sijaan todennäköistä on, että uusi koti sijoittuu Helsingin ja Lahden välimaastoon, koska vanhempi poika opiskelee Lahdessa. – Tärkeintä on, että molemmille lapsille on luonani tilaa.
Teksti Annika Vuorensola, kuvat Johanna Myllymäki
Katso video:
Lue myös:
