Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Suolistohormonit

Laihdutuslääkkeet voivat viedä ruokahalun jopa kokonaan – Liian niukka syöminen johtaa herkästi terveysongelmiin

Lihavuuden lääkehoito auttaa pudottamaan painoa, mutta se myös parantaa elämänlaatua ja pienentää monien sairauksien riskiä. Tulossa on entistä tehokkaampia suolistohormonilääkkeitä.

25.4.2025 Apu Terveys

1. Kuka voi saada laihdutuslääkkeitä?

Laihdutuslääke-sana on iskostunut puhekieleen, mutta parempi termi on lihavuuslääke. Se kertoo, että lääkitys on tarkoitettu lihavuus-nimisen sairauden hoitoon, aivan kuten kolesterolilääkkeet korkean kolesterolin hoitoon. Lääkkeitä suositellaan, kun lihavuudesta on ihmiselle fyysistä tai henkistä haittaa.

Virallinen painoindeksiraja lääkkeiden käyttöön on 30. Jos potilaalla on jokin sairaus, jota lihavuus pahentaa, raja on 27. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi verenpainetauti, tyypin 2 diabetes ja uniapnea.

Kaikki painoindeksirajan 30 ylittävät eivät kuitenkaan tarvitse näitä lääkkeitä. Joillakin korkea painoindeksi voi johtua lähinnä siitä, että he ovat hyvin lihaksikkaita. Lääkityksen aloittamista harkitaan aina tapauskohtaisesti. Asian voi itsekin ottaa puheeksi lääkärin kanssa, jos ruokahalun hallinta tuottaa ongelmia eikä painonpudotus ole onnistunut muilla keinoilla.

2. Millaisia lääkkeitä on tarjolla ja miten ne vaikuttavat?

Tunnetuin lääke on Ozempic, joka on virallisesti tarkoitettu tyypin 2 diabeteksen hoitoon. Sen vaikuttava aine semaglutidi sekä parantaa veren sokeritasapainoa että vaikuttaa aivojen kylläisyyskeskukseen GLP1-suolistohormonin tavoin eli lisää kylläisyyden tunnetta. Siksi sitä on alettu käyttää myös lihavuuden hoidossa.

Virallisia lihavuuslääkkeitä ovat Wegovy, Saxenda ja Mounjaro sekä Mysimba ja Qsiva. Kolme ensimmäistä ovat suolistohormoneja matkivia lääkkeitä, joita annostellaan pistoksina. Näistä lääkkeistä tehokkain on Mounjaro, jonka sisältämä tirtsepatidi toimii GLP-1- ja GIP-hormonien tavoin. Kaksoisvaikutus tehostaa nälän ja rasvakudoksen vähenemistä.

Mysimba ja Qsiva ovat tablettimuotoisia lääkkeitä. Ne vaikuttavat aivojen nälkä- ja kylläisyystasapainokeskukseen, ruoasta saatavaan mielihyvään, mielitekoihin sekä jossain määrin energiankulutukseenkin. Lisäksi lihavuuden hoidossa on käytetty Rybelsus-tablettilääkettä, joka on semaglutidia sisältävä diabeteslääke.

3. Miten lääke valitaan potilaalle?

Jokaiselle potilaalle pitää löytää lääke, joka korjaa juuri niitä biologisia taustatekijöitä, jotka ovat hänellä johtaneet lihomiseen. Lihavuuden taustalla on hyvin paljon erilaisia mekanismeja. Tämän vuoksi yksi lääke tehoaa yhdelle ja toinen toiselle. Oikea lääke ei aina löydy heti, vaan potilas voi joutua kokeilemaan toista tai kolmattakin lääkettä.

Potilas voi itse esittää toiveitaan lääkkeestä. Kaikki eivät esimerkiksi halua pistettävää lääkettä. Myös lääkkeen hinta voi vaikuttaa valintaan.

4. Mitä lihavuuslääkkeet maksavat?

Lääkkeiden hinnat vaihtelevat sadasta lähes kolmeensataan euroon kuukaudessa. Toistaiseksi Kela-korvauksen voi saada pistettävistä lihavuuslääkkeistä vain Saxendalle ja tablettimuotoisista Mysimballe, mikäli tietyt ehdot täyttyvät. Ozempicista saa korvauksen diabeteksen hoitoon tietyillä kriteereillä.

Kaikki lihavuuslääkkeitä käyttävät eivät siis saa Kela-korvausta. Tulevaisuudessa muistakin lääkkeistä saattaa tulla ainakin osittain korvattavia.

5. Miksi lääkkeiden saatavuudessa on ollut ongelmia?

Lääkkeiden kysyntä räjähti, kun tutkimusnäyttö niiden hyödyistä lisääntyi ja samalla tietoisuus lääkkeistä kasvoi. Tällöin Suomen markkinoilla oli vasta muutama lihavuuslääke.

Lääketehtaat eivät kyenneet vastaamaan kasvaneeseen tarpeeseen. Tilannetta mutkisti se, että osa lääkkeistä annostellaan kynällä pistämällä. Kynässä on paljon erilaisia komponentteja, eivätkä tehtaat kyenneet tuottamaan niitä samaan tahtiin, kun kysyntä kasvoi. Nyt lääkevaihtoehtoja on enemmän, minkä ansiosta myös saatavuus on parantunut.

Valtaosalla lääkitys on pitkäaikainen, sillä taipumus lihomiseen ei todennäköisesti katoa.

6. Kuinka paljon lääkkeiden avulla yleensä laihtuu?

Keskimäärin paino laskee lääkkeillä noin 9–23 prosenttia lähtöpainosta. Se tarkoittaa esimerkiksi 150-kiloisella ihmisellä 13,5–34,5 kiloa. Toki on niitäkin jotka eivät saa lääkkeistä merkittävää apua. Valtaosa kuitenkin hyötyy.

Paino laskee yleensä eniten 1–2 vuodessa. Pääasia ei kuitenkaan ole pudonneiden kilojen määrä, vaan elämänlaadun ja terveyden kohentuminen. Usein verensokeri- ja kolesteroliarvot sekä verenpaine paranevat jo paljon ennen kuin paino on laskenut tavoitteeseen. Monet myös kokevat saavansa heti hoidon alkuvaiheessa lisää energiaa, koska enää ei tarvitse miettiä koko ajan ruokaa ja syömistä. Etenkin makeanhimo vähenee monilla nopeasti.

Lääkkeitä käytetään, kunnes yksilöllinen tavoite on saavutettu. Sen jälkeen pohditaan, voisiko potilas pärjätä ilman niitä. Valtaosalla lääkitys on pitkäaikainen, sillä taipumus lihomiseen ei todennäköisesti katoa. Siksi paino lähtee useimmilla nousuun, jos lääkitys lopetetaan.

7. Minkälaisia haittavaikutuksia voi tulla?

Etenkin käytön alkuvaiheessa esiintyy usein lieviä haittoja. Suolistohormonit aiheuttavat suolistovaivoja, kuten ummetusta, pahoinvointia ja ripulia. Tabletit voivat aiheuttaa joillekin esimerkiksi päänsärkyä ja huimausta. Haitat menevät yleensä ajan mittaan ohi. Tarvittaessa lääke voidaan myös vaihtaa toiseen haittojen vuoksi. Vakavat haitat, kuten haimatulehdus, ovat hyvin harvinaisia.

Aivan kaikille lihavuuslääkkeet eivät sovi. Esimerkiksi jokin toinen lääkitys voi estää käytön. Myös eräät sairaudet saattavat olla este. Tällaisia sairauksia voivat olla muun muassa vaikea suolistosairaus, silmänpainetauti ja epilepsia. Lääkkeiden turvallisuudesta raskauden tai imetyksen aikana ei ole tutkimustietoa, joten lisääntymisikäisten naisten tulee käyttää lääkehoidon aikana luotettavaa ehkäisyä.

8. Kuinka moni suomalainen käyttää lihavuuslääkkeitä?

Kelan mukaan vuonna 2023 lääkkeitä käytti 63 500 suomalaista. Määrä on lisääntynyt valtavasti, sillä vuonna 2019 käyttäjiä oli vasta 4 500. Käyttäjistä peräti 72 prosenttia on naisia. Suurin ikäryhmä on 55–65-vuotiaat ja toiseksi suurin 45–55-vuotiaat.

Käyttäjien ikä selittynee osin vaihdevuosiin liittyvällä painonnousulla ja sydän- ja verisuonitautiriskin kasvulla. Monelle sairausriskien vähentäminen on yksi syy aloittaa lihavuuden lääkehoito. Taustalla voivat vaikuttaa myös ulkonäköpaineet. Tutkimusten mukaan naisille myös tarjotaan lääkkeitä enemmän kuin miehille, ja he tarttuvat tarjoukseen miehiä useammin.

Käyttäjien määrän odotetaan kasvavan jatkuvasti. Markkinoille saadaan myös entistä tehokkaampia lääkkeitä. Ensimmäisenä luvassa on toinen lääke, jossa on kahta suolistohormonia. Myöhemmin markkinoille tulee ensimmäinen lääke, jossa on kolmea suolistohormonia.

9. Onko lääkehoito oikotie onneen ja hoikkuuteen?

Lääkkeet eivät ole taikasauva, mutta ne ovat erinomainen kävelykeppi. Kun biologiset taustatekijät korjaantuvat, lihavuutta sairastavalla on paremmat mahdollisuudet tehdä pysyviä terveyttä ja painonhallintaa edistäviä elintapamuutoksia.

Lääkkeet eivät ole lihavuuden hoidossa ensimmäinen vaihtoehto, vaan lähes jokainen niitä harkitseva on kokeillut kaikki mahdolliset konstit pudottaa painoa. Joskus lääkkeiden käyttö voi aiheuttaa jopa syyllisyyttä ja häpeää, koska laihtuminen ei ole onnistunut muutoin. Ympäristön asenteet voivat lisätä häpeän tunnetta.

Joskus lääkkeitä käytetään ennen lihavuusleikkausta, ja käyttöä voidaan harkita myös leikkauksen jälkeen. Hoitovaihtoehdot eivät siis sulje toisiaan pois. Lääkitys voi olla suuri apu myös ennen joitakin muita kirurgisia toimenpiteitä, kuten nivelleikkauksia, joissa painonlasku parantaa tuloksia ja onnistumista.

10. Voiko lääkkeitä väärinkäyttää?

Jos ihminen on laihduttanut koko elämänsä, tavoite on aina ollut syödä vähemmän. Silloin voi olla hyvin koukuttavaa, että nälän tunne katoaa lääkehoidon ansiosta. Potilas saattaa syödä todella niukasti, jos laisinkaan. Jotta näin ei kävisi, lääkehoidon rinnalle tarvitaan elintapaohjausta ja säännöllistä lääkärin seurantaa.

Liian vähäinen syöminen johtaa moniin terveysongelmiin, kuten lihasmassan menettämiseen, luuston heikkenemiseen ja vitamiinipuutoksiin. Siksi on varmistettava, että lihavuuslääkkeiden käyttäjä syö riittävästi oikeanlaista ruokaa, vaikkei hänellä olisi ruokahalua. Väärinkäytösten välttämiseksi lääkeannokset pyritään pitämään mahdollisimman pieninä eikä lääkereseptiä kirjoiteta kuin vuodeksi kerrallaan.

Asiantuntija: lääketieteen tohtori, dosentti, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, lihavuustutkija Emilia Huvinen, Painoklinikka.fi ja Lääkärikeskus Aava.

Seuraa Apu360:n WhatsApp-kanavaa

Koska jokaisella tarinalla on merkitystä.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt