Testosteronihoitoa vai elintapamuutoksia? – 10 kysymystä miesten vaihdevuosista

1. Tietävätkö miehet, että heilläkin voi olla vaihdevuodet eli andropaussi?

Tietämys on viime vuosina lisääntynyt, mutta kahvipöydissä ei edelleenkään puhuta miesten vaihdevuosista samaan tapaan kuin naisten menopaussista. Miesten vaihdevuosioireet johtuvat miessukuhormoni testosteronin vähenemisestä. Testosteronia muodostuu kiveksissä, joista se siirtyy verenkierron kautta muualle elimistöön.

Naisilla estrogeenitason lasku tapahtuu noin kolmessa vuodessa ja jonkinlaisia oireita on lähes kaikilla, mutta miehillä testosteronin väheneminen on huomattavasti hitaampaa. Sen taso laskee 40 ikävuoden jälkeen noin prosentin vuodessa, joten 60-vuotiaalla hormonin määrä on vähentynyt keskimäärin 20 prosenttia.

Muutos on niin hidasta, ettei monikaan mies kiinnitä oireisiin huomiota. Oireisiin voi myös tottua. Jos mies tulee lääkärin vastaanotolle, hän on yleensä lukenut jostain, että oireet voisivat johtua testosteronivajeesta.

2. Millaisia vaihdevuosioireita miehillä on?

Oireet ovat hyvin samantyylisiä kuin naisilla. Yleisimpiä ovat väsymys, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet, saamattomuus, vetämättömyys ja unihäiriöt. Joskus liikunnalliset miehet kertovat, että puhti on kadonnut ja palautuminen on hitaampaa kuin ennen.

Melko harva mies ottaa itse esiin yöhikoilua ja kuumia aaltoja eli ylävartalon voimakkaita lämpöaaltoja. Jos lääkäri kysyy asiasta, voi kuitenkin käydä ilmi, että niitäkin on.

Testosteronin puute aiheuttaa myös seksuaalista haluttomuutta, ja yö- ja aamuerektiot voivat harventua tai loppua. Näiden oireiden vuoksi tullaan herkemmin vastaanotolle. On silti hyvä muistaa, että ajoittaisia erektiohäiriöitä on lähes kaikilla ja etenkin yli 60-vuotiailla miehillä.

Toiset kokevat myös masentuneisuutta. Tutkimuksista ei ole kuitenkaan saatu vahvaa näyttöä, että masennuksella ja alhaisella testosteronitasolla olisi yhteys.

3. Miten oireet vaikuttavat parisuhteeseen?

Haluttomuus ja seksielämän kuihtuminen voivat aiheuttaa tyytymättömyyttä puolin ja toisin. Tilanteeseen saatetaan myös tottua, jos kotona on kaksi vaihdevuosi-ikäistä, joiden libido on alhainen.

Kun mies tulee haluttomuuden tai erektiohäiriöiden takia vastaanotolle, jutellaan aina myös siitä, miten kotona menee. Miesten haluttomuus tuntuu kuitenkin aiheuttavan vähemmän kitkaa kuin päinvastainen tilanne. Joko siitä ei keskustella tai sitten naiset kestävät tilannetta hieman paremmin.

4. Miten miesten vaihdevuodet todetaan?

Jos oireet viittaavat testosteronivajeeseen, otetaan verikoe. Testosteronitaso määritetään aamulla, jolloin se on korkeimmillaan. Iltapäivään mennessä taso laskee jopa 50 prosenttia. Ainakaan tähän asti verikoe ei ole vaatinut paastoa, mutta ruokailulla saattaa olla jonkin verran vaikutusta arvoihin.

Testosteronin viiterajat ovat 16–60-vuotiailla miehillä 10–38 nanomoolia litrassa. Jos alle 50-vuotiaalla miehellä mitataan toistuvasti alle 10 nanomoolia testosteronia litrassa ja oireet sopivat vaihdevuosiin, tehdään lisätutkimuksia.

Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa väsymystä, uupumusta ja saamattomuutta, joten sen mahdollisuus pitää sulkea pois. Lisäksi tehdään muitakin hormonimäärityksiä, joilla varmistetaan, että testosteronivajeen syy on nimenomaan kivesperäinen.

Joskus harvoin kivesten toimintahäiriö johtuu aivolisäkkeestä. Yleensä on kyse synnynnäisestä aivolisäkkeen osittaisesta toimintahäiriöstä, joka tulee esiin vasta myöhemmällä iällä. Taustalla on vain harvoin aivolisäkkeen kasvain.

5. Voiko testosteronitason mitata itse?

Viime aikoina on kehitetty testejä, joissa vapaan testosteronin voi mitata itse syljestä. Testien järkevyydestä voi kuitenkin olla monta mieltä. Jos tulos on normaalialueen alarajoilla, se saattaa herättää vain turhaa huolta. Mies voi jopa saada yhtäkkiä oireita, joita ei ennen testiä ollut.

Näin voi käydä myös, jos mittauttaa veriarvojaan laboratoriossa ilman lääkärin lähetettä. Miesten testipakettiin kuuluu usein testosteronin mittaus.

6. Onko testosteronin vähenemiseen muita syitä kuin ikääntyminen?

Keski-ikäisillä ja sitä iäkkäämmillä yleisimmät syyt testosteronitason laskuun ovat ylipaino ja huono kunto sekä niihin liittyvät sairaudet, kuten diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit. Erityisesti keskivartalo- ja vyötärölihavuus lisää aineenvaihduntahäiriöitä, jotka alentavat testosteronipitoisuutta.

Myös maksan ja munuaisten vajaatoiminta sekä haavainen paksusuolentulehdus voivat laskea testosteronitasoa. Runsas alkoholinkäyttökin heikentää testosteronin tuotantoa, ja tupakointi vaikuttaa kivesten toimintaan.

Näiden syiden vuoksi osa lääkäreistä on sitä mieltä, ettei miehillä ole vaihdevuosia. Ikääntymisen aiheuttama hormonitason muutos on pieni verrattuna siihen, miten paljon ylipaino ja elintapasairaudet laskevat testosteronia.

Lisäksi naisilla estrogeenin tuotanto loppuu menopaussissa lähes kokonaan, mutta miehillä kivekset tuottavat testosteronia läpi elämän, vaikka määrä väheneekin.

Tiedetään myös, että stressi laskee testosteronia. Siksi on aina paikallaan käydä miehen elämäntilannetta läpi. Ei ole tavatonta, että pitkiä työpäiviä tekevät ja huonosti nukkuvat ”kunnianhimoiset suorittajat” kärsivät testosteronivajeesta. Kivesten toimintaa heikentää myös – joskus jopa pysyvästi – anabolisten steroidien ja vahvojen kipulääkkeiden pitkäaikainen käyttö.

7. Miten oireita hoidetaan?

Tutkimuksissa on todennettu, että painonpudotus nostaa suoraan testosteronitasoa. Jos potilas on ylipainoinen, ensisijaisia hoitokeinoja ovat liikunnan lisääminen ja ruokavaliomuutokset. Myös mahdolliset perussairaudet tulisi saada hoitotasapainoon, ja alkoholinkäyttöä kannattaa kohtuullistaa.

8. Milloin määrätään hormonikorvaushoitoa?

Asiassa on koulukuntaeroja. Osa lääkäreistä ajattelee, ettei alhaisia testosteroniarvoja hoideta, jos ne johtuvat ylipainosta tai perussairauksista. Toiset taas ovat sitä mieltä, että hormonikorvaushoitoa voidaan harkita, jos sairauksien parantamiseksi on tehty kaikki voitava eikä painonpudotus yrityksistä huolimatta onnistu. Arviolta alle prosentti miehistä käyttää testosteronia.

Ennen kuin hoito voidaan aloittaa, on tutkittava eturauhanen ja otettava laboratoriokokeet, joilla poissuljetaan eturauhasen tulehdukset ja kasvaimet sekä kiveksen ulkopuoliset syyt. Hoitovaihtoehtoina ovat testosteronigeeli ja -pistos. Tablettimuotoisen hormonikorvaushoidon teho on todettu heikoksi.

Yleensä ensin aloitetaan puolen vuoden hoitokokeilu geelillä, jota levitetään päivittäin olkavarteen. Jos geeli lievittää oireita, voidaan aloittaa pidempiaikainen hoito ja pohtia pistoslääkitystä. Miehet kokevat geelin läträämisen usein hankalaksi ja sotkuiseksi. Pistos annetaan pakaraan tai johonkin muuhun isoon lihakseen kerran kolmessa kuukaudessa. Sen voi tehdä itsekin, mutta yleensä pistoksen antaa sairaanhoitaja.

Hormonikorvaushoito on yleensä hyvin siedettyä. Joillekin voi tulla geelistä pientä ihoärsytystä, ja toisilla pistoskohdassa saattaa tuntua hetkellistä kipua.

9. Kuinka pitkään testosteronihoitoa voi käyttää?

Hoitoa jatketaan yleensä muutamia vuosia, mutta viimeistään 60-vuotiaana kokeillaan määrän vähentämistä tai taukoa. Jos näyttää siltä, että oireet palaavat, hoito voidaan aloittaa uudelleen.

Hormonikorvaushoidolle ei ole yläikärajaa, mutta sitä käytetään harvoin yli 70-vuotiailla.

Kaikille hormonikorvaushoitoa käyttäville suositellaan vuosittaista kontrollikäyntiä, jossa arvioidaan hoidon turvallisuus, tehokkuus ja tarpeellisuus.

Nykytiedon mukaan testosteronivajetta hoitava hormonikorvaushoito ei lisää eturauhassyövän riskiä. Eturauhanen pitää kuitenkin tutkia säännöllisesti. Samalla mitataan verestä PSA-arvo, joka kuvastaa eturauhassyövän riskiä.

10. Missä miesten vaihdevuosioireita hoidetaan?

Jos erikoislääkärillä on andrologian eli miestentautiopin erityispätevyys, hän on perehtynyt miesten hormoniongelmiin. Tällaisia lääkäreitä on Suomessa kuitenkin vähänlaisesti.

Myös monet endokrinologian ja urologian erikoislääkärit tuntevat testosteronitason vähenemiseen liittyvät ongelmat ja niiden hoidon.

Jos on vahva epäily, että oireet johtuvat testosteronin puutteesta, apua voi hakea terveyskeskus- tai työterveyslääkäriltä.

Asiantuntija: emeritusprofessori, synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri, andrologian erityispätevyys, Juha Tapanainen, Miesklinikka Amigo, Mehiläinen ja Helsingin yliopisto.