Kun yksi ovi sulkeutui, muita avautui. Myönteinen ajattelu on auttanut Tarja Saarta, 70, sen jälkeen, kun hän jätti taakseen 32 vuotta kestäneen yrittäjä­uransa aktiivivaiheen vuonna 2016. Tarja pyöritti Kaakkois-Suomen suurinta yksityistä luontaistuoteliikettä Kouvolan keskustassa ja nautti työstään valtavasti siitäkin huolimatta, että työviikot venyivät usein seitsenpäiväisiksi.

– Minulla oli onni saada yritykselleni nuori digimarkkinointiin perehtynyt toimitusjohtaja. Hyppäsin kelkasta juuri silloin, kun vähittäiskaupan digitalisaatio verkkokauppoineen oli juuri lähtenyt voimakkaaseen kasvuun. Oikeastaan oli helpottavaa, että ei tarvinnut enää opetella sitä, Tarja sanoo.

Työ luontaistuotekaupan parissa oli ollut Tarjalle elämäntapa vuodesta 1984. Siitä irrottautuminen oli suuri muutos arjessa ja hyppy tuntemattomaan. Työpaikallaan hän saattoi kohdata päivittäin yli sata ihmistä, joiden kanssa sai myös vaihtaa kuulumisia. Eläkkeellä vuorovaikutusta on pitänyt hakea muualta.

Eläkeläisenä Tarja alkoi täyttää vapaa-aikaansa aktiivisesti. Aluksi hän lähti mukaan voimistelu­ryhmään. Heti ensimmäisellä tunnilla hän alkoi jutella viereisellä matolla olleen rouvan kanssa, ja heistä tuli hyviä ystäviä.

Toinen harrastus löytyi paikallisesta senioriyhdistyksestä. Ryhmän tapaamisiin tulee yleensä 5–10 jäsentä, ja joka kerta keskustellaan tietystä teemasta.

– Viimeksi aiheemme oli MeToo. En oikein pitänyt teemasta, koska näen siinä myös toisen puolen. Keskustelussa ohitetaan helposti se, että myös naiset voivat käyttäytyä miehiä kohtaan tunkeilevasti ja epäasiallisesti. Olen näissä asioissa usein nuorten miesten puolella. MeToo-liikkeessä kaikkea pidetään aina miesten vikana.

Tarja nauttii keskusteluista erilaisten ihmisten kanssa. Hänen mielestään on kiinnostavaa, että toisilla on asioista erilaisia näkemyksiä kuin hänellä itsellään.

– Rakastan ihmisten erilaisuutta. Ihminen mielipiteineen on luotu toisten seuraan.

Tarjan jääkaapin ovessa lukee teksti: ”Yksinäisyys on vaarallista aivoille.”

– Puhetaitokin heikkenee, jos on jatkuvasti yksin.

Tarja on kotoisin Karstulasta Keski-Suomesta, hänen aviopuolisonsa Markku Seinäjoelta Etelä­-Pohjanmaalta. Kouvolassa parin on pitänyt luoda ystäväpiirinsä itse. Tarjalle se on ollut aina helppoa.

– Kun jäin eläkkeelle, huomasin, että myös naapuri­talon isäntä on jäänyt vastikään eläkkeelle. Huikkasin hänelle, että tule vaimosi kanssa joskus istumaan iltaa meille. Hän vastasi myöntävästi, ja niin vietimme pian iltaa yhdessä.

Tarja rakastaa kokkaamista ja etenkin etnisiä ruokia. Intialaiset maut ovat hänen suosikkejaan.

– Kutsun mieluusti ystäviä kotiimme syömään. Meillä on useita ystäväporukoita, joiden kanssa kokoonnumme toistemme kodeissa. Syömisen ohessa pidämme usein tietokilpailuja ja saatamme pelata lautapelejä.

Tarjalla ja Markulla on kaksi lasta ja neljä lastenlasta. Poika perheineen asuu pääkaupunkiseudulla, tytär puolisonsa kotimaassa Uudessa-­Seelannissa. Aiemmin tytär opiskeli ja asui Englannissa.

– Kun hän asui Lontoossa 18 vuoden ajan, vierailimme siellä usein. Kokkausintonikin on oikeastaan syttynyt Englannin-matkoilla. Siellä oli tapana kokoontua koteihin hyvän ruoan ääreen ystävien kanssa, Tarja kertoo.

Nykyisin vierailut tyttären luokse ovat harventuneet pitkän matkan takia. Tarja ja Markku matkustivat Uuteen-­Seelantiin viimeksi vuonna 2020, kun korona ei vielä ollut rantautunut sinne. Tyttären perhe puolestaan vietti Suomessa monta viikkoa viime kesänä.

– Me isovanhemmat saimme taas tavata 5- ja 11-vuotiaita lapsenlapsiamme pitkästä aikaa.

Tarjan ja Markun liitto on kestänyt jo 50 vuotta. Liikkumisesta on tullut parille yhteinen elämäntapa. Talvisin siihen kuuluu hiihtoreissuja kotiseudun metsissä ja Lapissa. Kesäisin he melovat.

Sähköpyöräilyharrastus on vienyt pariskunnan neljänä kesänä Keski-Eurooppaan, ja korona-aikana he ovat polkeneet kotimaassa. Markku on järjestänyt heidän ystäväpiirilleen pyöräretkiä, jotka ovat kestäneet yli viikonkin. Päivämatka on ollut välillä lähes sata kilometriä.

Pari kokeilee myös uusia tapoja liikkua. Tarja on nauttinut esimerkiksi potkukelkkailusta Kallaveden jäällä kuopiolaisen ystäväpariskunnan kanssa.

Tarjan on hieman vaikea kuvailla sanoin, miten paljon hyvää liikunta antaa. Hän siteeraa tapaamaansa noin 80-vuotiasta miestä, joka juoksee yhä maratoneja.

– Parempi kuolla elävänä kuin elää kuolleena. En pystyisi olemaan päivät pitkät pienissä ympyröissä sohvannurkassa.

Tarjan elämäntavat ovat muutenkin kunnossa. Hän syö terveellisesti ja ottaa lisäksi D-, C- ja B12-vitamiinia sekä kalaöljyä ravintolisinä.

– Päivittäiseen ruokavaliooni kuuluvat esimerkiksi mustikat. Olen saanut elää tähän saakka täysin terveenä.

Myös kulttuuri tuo elämäniloa. Tarja rakastaa teatteria ja konsertteja. Hiljattain hän kävi katsomassa Kouvolan Teatterissa Myrskyluodon Maija -musikaalin.

– Nautin esityksestä, joka oli modernisoitu versio klassikkokirjasta. Kouvolan Teatterissa on mielestäni todella hyvät näyttelijät.

En pystyisi olemaan päivät pitkät pienissä ympyröissä sohvannurkassa.

Eläkkeelle jääminen on antanut Tarjalle ja Markulle mahdollisuuden toteuttaa matkutushaaveitaan. Tarja luettelee viime vuosilta muun muassa matkat Japaniin, Vietnamiin ja Georgiaan. Pietari oli aiemmin Tarjan suosikkikaupunkeja.

– Oli aina suuri elämys käydä Pietarissa. Se on yksi maailman mielenkiintoisimmista kaupungeista, jossa on paljon korkeatasoista kulttuuria ja hyvää ruokaa. Sattuneesta syystä emme enää matkusta sinne.

Pariskunnalla on venäläisiä tuttavia, mutta yhteydet katkesivat, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

– Se on kamalaa ja niin surullista. Nyt emme ole missään tekemisissä venäläisten tuttaviemme kanssa.

Tarja kuuluu myös kauppiaskollegoiden muodostamaan ystäväryhmään, jonka kanssa hän on käynyt kaupunkilomilla parinkymmenen vuoden ajan. Hänen mielestään on tärkeää, että elämässä on parisuhteen lisäksi yksityinen alue, omia ystäviä ja harrastuksia.

– Se myös rikastuttaa vanhaa parisuhdetta, Tarja sanoo.

Maanantai

Teen reippaan kävelylenkin joka maanantai kello kymmenen­. Mukana on noin kahdeksan aktiiviliikkujaa senioriyhdistyksestämme, kävelemme kymmenisen kilometriä. Keskustelu rönsyilee, mutta usein puhumme paikallis­politiikasta ja maailman uutisista. Matka taittui taas lähes huomaamatta. Myöhemmin juttelin naapurin rouvan kanssa. Hän oli välillä heikossa kunnossa, mutta nyt vointi on parantunut.

Tiistai

Soitin Kuopiossa asuvalle nuoruuden ystävälle, joka on kärsinyt pitkäaikaissairaudesta. Olemme yhä yhteydessä viikoittain. Ilahduin, sillä hän vaikutti iloiselta ja kertoi voivansa paremmin. Joskus muistelemme kouluaikoja, jolloin joimme Egri Bikaver -viiniä ja tulimme huonovointisiksi. Iltapäivällä kävin ruokakaupassa, jossa tapasin monia ystäviä. Illalla tuli hyvä mieli, kun sain heiluttaa haravaa pihalla.

Keskiviikko

Lähdimme pyöräily­porukan rouvien kanssa ostoksille Vantaan outlet-myymälöihin, kuten olimme sopineet. Muistelimme mieheni Markun järjestämää viimekesäistä pyöräretkeä Kalajoelta Vaasaan. Mukana oli neljä pariskuntaa, ja reissu kesti viikon. Pisin päivämatka oli lähes 90 kilometriä, ja kaikki matkatavarat olivat sähköpyörän kyydissä. Se oli hauska reissu.

Torstai

Kävin aamulenkillä kävelemässä Kymijoen varressa. Näin siellä paljon joutsenia, mikä toi hyvän mielen. Illalla kokoonnuimme yritykseni hallituksen kokoukseen armenialaiseen ravintolaan. Kokous onnistui hyvin, ja ruokana oli todella maukasta lammasta. Kokousillasta jäi hyvä mieli.

Perjantai

Ilahduin, kun naapurini Anne soitti seitsemältä aamulla ja pyysi lenkille. Lähdimme sauvakävelylle yhdeksältä. Oli kuulas talvinen päivä, aurinko pilkisti taivaalta. Minusta on hurmaavaa nähdä aurinko keskellä pimeää vuodenaikaa. Myöhemmin tein lahjapaketteja Uuden-­Seelannin Aucklandissa asuville lastenlapsilleni. Heitä on kova ikävä, mutta lahjojen lähettäminen auttaa.

Lauantai

Lähdimme mökille Verlaan ja laitoimme paikkaa talviteloille. Kesästä jäi jälleen kivoja muistoja. On onni viettää kesiä kauniilla alueella, jossa sijaitseva pahvitehdas­miljöö kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Kotiinpaluun jälkeen teimme yhdessä pihatöitä. Liikkuminen ulkona tuo aina iloa.

Sunnuntai

Lähdimme yöksi Mikkelin Vaakuna-hotelliin, koska miehelläni oli seuraavana aamuna polven keinonivel­leikkaus Mikkelissä. Hotelli on todella kaunis ja persoonallinen. Hyvää mieltä toi myös paikan ystävällinen palvelu. Valmistautuminen leikkaukseen oli onnistunut hyvin, ja iso toimenpide sujui ongelmitta.