Hallinnan tarpeen taustalla voi olla turvattomuus tai riittämättömyyden tunne – Näin opit luopumaan liiasta kontrollista
Tarve hallita elämää on normaalia ja tarpeellista, mutta joskus se voi mennä liiallisuuksiin. Jos jatkuva kyttääminen heikentää ihmissuhteita, on syytä harjoitella epävarmuuden sietämistä.
Haluatko pitää langat käsissäsi ja suunnitella elämääsi? Kontrollin tarve kuuluu ihmisyyteen, eikä siinä ole mitään väärää, päinvastoin. Elämä olisi aika hankalaa, jos sitä ei pyrkisi hallitsemaan lainkaan.
– Hallinnan tunne on ihmislajin selviytymisen kannalta välttämättömyys. Se tarkoittaa, että yrittää ennakoida ympäristöään ja vaikuttaa siihen, sanoo kognitiivinen psykoterapeutti, psykologi ja psyykkinen valmentaja Saara Halme Heltistä.
Joskus kontrollointi menee kuitenkin yli. Tarkistatko moneen kertaan, että ovi meni varmasti kiinni? Pakkaatko aina tavarat mökkireissulle, koska et luota puolisosi kykenevän siihen? Onko sinun vaikeaa antaa töitä muiden tehtäväksi, koska ajattelet, että hoidat ne itse paremmin? Jos tunnistit itsesi, voi olla, että kontrollointi on lähtenyt käsistä.
Liiallinen kontrollointi on tapa suojautua joltain uhalta ja säädellä tunteita. Tähän on monia syitä.
– Onkin hyvä miettiä, mitä sen takana on, Saara Halme sanoo.
Jos pelkäät, että ovi jää auki ja kotisi ryöstetään, kontrolloinnin taustalla on turvattomuutta. Siitä on kyse myös silloin, kun et luota siihen, että muut osaavat hoitaa hommansa. Tällöin olet varma, että ilman mikromanagerointia kaikki päättyy huonosti.
– Ajattelet, että maailma on vaarallinen paikka. Kontrolloimalla pidät itsesi ja läheisesi turvassa.
Hallinnan tarve voi kertoa myös riittämättömyyden tunteesta. Se saa esimerkiksi valmistautumaan jokaiseen palaveriin turhankin huolellisesti, jotta muut eivät pitäisi huonona tai tyhmänä.
Toisaalta kyse voi olla hylätyksi tulemisen pelosta. Tällöin kontrolloi sitä, millaisen version itsestään näyttää muille. Voi esimerkiksi välttää ilmaisemasta kielteisiä tunteita.
– Muiden miellyttäminen on yksi kontrolloinnin muoto, Halme sanoo.
Sosiaalinen media ruokkii tämän kaltaista itsensä hallitsemista. Siellä voi esittää itsestään silotellun kuvan ja pyrkiä näin hallitsemaan sitä, millaisena näyttäytyy muille.
”Jatkuva kontrollointi ylläpitää turvattomuuden tunnetta.”
Taipumus liialliseen kontrollointiin on sekä synnynnäistä että opittua. Persoonallisuuspiirteitä ovat esimerkiksi alttius tuntea kielteisiä tunteita ja suhtautua uusiin asioihin varauksella. Niillä on biologinen perusta.
Geenit ovat kuitenkin vain pieni osa pakettia. Hallinnan tarve on paljolti opittua, ja siitä voi opetella pois. Opittu kontrollointi voidaan jakaa kolmeen tasoon: lapsuuden kokemuksiin, yhteiskunnan vaikutukseen ja toistoihin.
– Lapsilla on luontainen halu tutkia maailmaa. Hallinnan tarpeelle luo pohjan se, miten tähän haluun on lapsena suhtauduttu, Saara Halme kertoo.
Jos vanhemmat ovat jatkuvasti kieltäneet ja varoitelleet, lapsi on voi alkaa uskoa, että maailma on vaarallinen. Tästä seuraa turvattomuuden tunne, jota yritetään hallita pitämällä langat omissa käsissä vielä aikuisenakin.
Kontrollin vastavoimia ovat välitön tunnelma, leikkisyys ja lämpö perheessä. Hallinnan tarvetta ruokkii asiakeskeinen, etäinen ja suorituskeskeinen ilmapiiri.
Myös yhteiskunta vaikuttaa. Vaikka maailma on turvallisempi kuin koskaan, puhe sen vaarallisuudesta yltyy.
– Nykyisin ollaan tavoitettavissa kellon ympäri, vahditaan lapsia kellopuhelimilla ja hankitaan kotiin hälytysjärjestelmät. Tämä luo illuusion kontrollista: alamme ajatella, että kaiken pitäisi olla hallittavissa.
Jatkuva kontrollointi ylläpitää turvattomuuden tunnetta. Silloin voi alkaa ajatella, että on turvassa vain, jos asentaa hälytysjärjestelmän.
Kolmas opitun kontrolloinnin taso on aivojen muovautuvuus. Kun toistaa jotain käytöstä tai ajatusta, siihen tarvittavat hermoradat aivoissa vahvistuvat. Käytöksestä tulee entistä helpompaa. Mitä enemmän kontrolloi, sitä enemmän kaipaa hallinnan tunnetta.
”Jos puolisolle tulee olo, ettei ole hyvä, hän voi suuttua, puolustautua tai passivoitua.”
Miksi jatkuva kontrollointi sitten on haitallista? Ensinnäkin se ei vähennä ahdistusta, vaan lisää sitä. Lisäksi se voi vaikuttaa ihmissuhteisiin. Puolisosta tuntuu luultavasti kurjalta, jos häntä muistuttelee usein vaikkapa siitä, mitä mökille pakataan mukaan tai miten autoa kuuluu ajaa.
– Siitä voi tulla inhottava olo ja tunne, että on epäonnistunut eikä toinen ei luota, koska huomauttelee ja muistuttelee. Tällä tavoin kontrollointi voi herättää läheisissä huonommuuden tunnetta. Jos puolisolle tulee olo, ettei ole hyvä, hän voi suuttua, puolustautua tai passivoitua.
Sama pätee työhön. Jos pomo ei luota alaisiinsa, näistä ei tunnu hyvältä.
Jos siis pakkaat aina mökkitavarat, puolisosta tulee yhä huonompi pakkaaja, koska hän ei koskaan pakkaa. Tämä taas voi turhauttaa sinua lisää. Mikromanagerointi töissä ei puolestaan tee alaisista itseohjautuvampia.
– Kannattaa miettiä, johtaako kontrollointi toivottuun lopputulokseen.
Asiantuntija: kognitiivinen psykoterapeutti, psykologi ja psyykkinen valmentaja Saara Halme, Heltti.
Näin vähennät kontrollointia
- Herätä motivaatiosi. Mieti, miksi haluat luopua kontrolloinnista. Kuvittele itsesi tienristeykseen: valitsetko kontrollin vai epävarmuuden sietämisen tien? Mieti, mihin ne johtaisivat ja miltä elämäsi näyttäisi 5 vuoden päästä.
- Tunnista, miksi kontrolloit. Onko taustalla turvattomuuden, huonommuuden tai hylätyksi tulemisen pelkoa? Tarvitsetko jotain ihan muuta kuin hallinnan tunnetta?
- Luota resilienssiisi. Mieti, miten olet selvinnyt vaikeuksista. Kun uskot, että pärjäät ja selviydyt, kestät paremmin epävarmuutta, haasteita ja epäonnistumisia. Tämä vähentää hallinnan tarvetta.
- Harjoittele irti päästämistä. Aloita pienestä: anna puolison pakata yhden yön reissulle tai lähetä oikolukematon sähköposti kivalle työkaverillesi. Näin harjoittelet sietämään epämukavaa oloa, jota kontrollista irti päästäminen tuo.
- Mokaa tarkoituksella. Lähetä viesti ilman liitetiedostoa tai myöhästy vähän kaverin tapaamisesta. Kokeile, mitä tapahtuu, kun hieman töpeksit. Huomaat, että siitä ei seuraa mitään kamalaa. Muista myös, että vaikka jotain kurjaa kävisi, yleensä se ei ole kovin vakavaa. Tämä vahvistaa resilienssiäsi.
- Erota, mihin voit vaikuttaa ja mihin et. Voit vaikuttaa siihen, saavutko itse ajoissa, mutta et niinkään muiden saapumiseen. Opettele sietämään asioita, joihin et voi vaikuttaa.
- Tuo elämääsi hauskuutta ja leikkiä. Ne ovat kontrollin vastavoimia. Hanki harrastus, joka tuo iloa, jossa voit epäonnistua ja olla epätäydellinen ja tehdä vaikkapa jotain pelottavaa.
