Tuulilasi

Kuin Mad Maxissa: Lähdimme Lambolla Dubain aavikolle

Kuin Mad Maxissa: Lähdimme Lambolla Dubain aavikolle

Lamborghinilla voi ajella hyvin kaupungissa tai maantiellä, ja radalle se sopii vielä paremmin. Mutta kuinka Aventador LP 700-4 soveltuu aavikolle? Kuulostaa hullulta, mutta kannattaahan sitä kokeilla. Kuinka pitkälle nelivetoisella superautolla pääsee Dubain dyyneillä?
Teksti AMS, Marcus Peters
Kuvat Achim Hartmann
Mainos

Se on pysäköitynä ilta-auringossa keskellä aavikkoa ja täyttää maiseman vaikuttavalla olemuksellaan. Auto on mattamusta, brutaalin näköinen ja lihaksikas. Missään ei näytä olevan selitystä sille, kuka sen on tuonut tänne. Aventador LP 700-4 dyynien edessä näyttää niin groteskin epätodelliselta, että uskoisi helposti kangastukseen. Aistiharhasta kertova utuisuus kuitenkin puuttuu. Lamborghini on aito, massiivinen ja terävän tarkka.

Se on täällä siksi, että sillä voi ajaa omin voimin aavikolle. Se on siis automaailman Tom Cruise, joka on tehnyt Mission Impossiblesta totta. Aavikolle ajo onnistuu nelivedon, etuakselia nostavan järjestelmän ja hyvän onnen ansiosta.

Tämä tarina sai alkunsa, kun olimme palaamassa ajelultamme jäätunneleissa Lamborghini Gallardo Spyderilla. Silloin oli helppo sanoa, että seuraavan erikoisen jutun saisi Lamborghinista aavikolla.

Tietysti superauto näyttää olevan dyynien edessä yhtä lailla väärässä paikassa kuin maasturi radalla. Mutta koska modernit Porsche Cayennen kaltaiset SUV:t eivät välitä tästä, käänsimme saman jutun toisinpäin.

Asian kiehtovuus on sen hulluudessa ja siinä, että se ei muka olisi mahdollista. Aavikoitahan pidetään maailman hankalimmin asuttavina paikkoina, minkä vuoksi ne pitää ylittää asfalttiteiden puuttuessa joko kameleilla tai erikoisvarustelluilla maastureilla. Jotta saamme varmistettua ainakin parhaan mahdollisen pidon, valitsemme nelivetoisen Aventadorin. Se on lisäksi aikamme villein ja brutaalein keskimoottorinen V12-koneella varustettu auto. Kaasu pohjassa neljälle pyörälle välittyy 700 hepan teho ja 690 newtonin vääntö.

Yhtä erikoinen kuin stealth-hävittäjä purjelentokoneiden joukossa

Voimme toteuttaa hullun suunnitelmamme, koska Lamborghinia Dubaissa edustava Al Jazirin perhe antaa käyttöömme heidän esittelyautonsa. LP 700-4 on päässyt tutustumaan sillä Dubaissa ajettujen vajaan 7000 kilometrin aikana varmasti hiekanjyvään jos toiseenkin. Se on myös jo nähnyt aavikkoa, mutta vain viereisiin emiraattikuntiin, kuten Abu Dhabiin tai Omaniin johtavilta moottoriteiltä käsin.

Ensin ajamme autolla kaupungin vilinässä. Supermatala ja mattamusta Aventador on kuin stealth-hävittäjä purjelentokoneiden seassa. Päiväsaikaan rikkaiden erikoisautot eivät juuri näy liikenteessä, vaan keskiluokan tavalliset kulkuvälineet hallitsevat katukuvaa. Vasta pimeyden laskeuduttua superautojen show alkaa. Koska ainoastaan moottoriteiden rampit ja isot liikenneympyrät tarjoavat mahdollisuuksia jonkinlaisen poikittaisen kiihtyvyyden kokemiseen, on helppo ymmärtää, että urheiluautot pönkittävät Dubain kaupungissa lähinnä omistajiensa imagoa tai toimivat moottoriteiden kiihdytysautoina. Mutta aavikolle niitä ei viedä koskaan.

Dyynit alkavat muutama kilometri Dubain kaupungin jälkeen. Heti alkaa tehdä mieli kääntyä tieltä pois ja syöksyä epätodelliselta näyttävään hiekkamaisemaan maasturin renkaanjälkiä seuraten. Mutta kantavuuden yhtäkkinen muuttuminen on aavikolla vaarallista, minkä voi helposti testata jalallaan: dyynin juurella siihen ei juuri uppoa, ylöspäin kiivetessä meinaa jo jäädä kiinni, ja dyynin huippu tuntuu jo kuin suolta. Hiekka näyttää silti joka kohdassa samalta. Jos hiekan hienovaraisia merkkejä ei osaa lukea, on parempi pysyä autolla pois sieltä tai mennä opastetulle dyynikierrokselle.

Ensin noudatamme omaa neuvoamme ja ajamme vain teillä, joille tuuli on puhaltanut hiekkaa. Vilkaisu taustapeiliin kertoo, että Aventador vetää jo Dubaissa sallitulla maksiminopeudella kunnon hiekkapyörrettä perässään.

Synkkä hahmo, joka hiipii kuivan aavikon läpi

Urheiluauto yksinäisyyden läpi johtavalla tiellä vaikuttaa yksinkertaisesti epätodelliselta. Tämänkaltaisia automaailman yleisömagneetteja voi yleensä bongata suurkaupungeissa tai radoilla. Nyt Aventador vaikuttaa synkältä hahmolta, joka hiipii kuivan aavikon läpi.

Ainoastaan kamelit kertovat elämän olemassaolosta. Ne ovat välillä keskellä tietä ja siirtyvät vastentahtoisesti syrjään. Ympäristö muistuttaa vähän Mad Maxista tuttuja lopun aikoja, mikä johtuu myös siitä, että superauton muodot hukkuvat sen mattamustaan väriin, jolloin se voisi olla myös matalalennossa oleva UFO.

Absurdilta näyttävä ympäristö innostaa tarkempaan tutkimiseen, ja käännymme asfaltoidulta tieltä dyynien suuntaan johtavalle polulle. Sieltä taas lähtee renkaanjälkiä, joita seuraamme varovasti. Nostimme auton etupäätä napin painalluksella 40 milliä ylemmäs. Tällöin jousilautasten välissä toimiva hydrauliikka työntää pushrod-systeemin iskunvaimentimia kauemmas toisistaan, jolloin pyörät painuvat alaspäin ja auton kori ylöspäin. Näin Aventador ei raavi nokkaansa maahan.

Havainnointi keskittyy alhaiseen nopeuteen eikä juurikaan kaukaisuuteen, kuten urheiluautoilla nopeasti ajaessa on tapana. Nyt tärkeintä on tuntea pidon rajat. Ainoa merkki uhkaavasta hiekkaan uppoamisesta on heikkenevä suuntavakavuus, jonka huomaa kevyeksi muuttuvasta ohjauksesta.

Mateluvauhdilla Aventador on yhtä jääräpäinen kuin kameli. Se vastaa kaasuun vähän nykien, minkä voi korjata painamalla enemmän kaasua. Silloin Lamborghini ei ole enää ollenkaan vastahakoinen, sen nokka nousee, ja auto liukuu kätevästi kantosiipialuksen tavoin hiekan pinnan yli. Tämä onnistuu niin hämmästyttävän hyvin, että mielen valtaavat euforian tunteet epäilysten sijaan. Se tuntuu alkukantaiselta erämaan valloittamiselta, kun onnistuu pääsemään paikkoihin, joihin ei periaatteessa pitäisi päästä. Se on vähän kuin tutkimusmatka tuntemattomalla planeetalla.

Kiinni ei saa jäädä

Kärsimään joutuvaa autoa ei sovi sääliä liikaa. Sen ilmansuodatin on tehty polypropeenista, jolloin se sopii mitä parhaiten aavikon lämpötiloihin. Sitä ei myöskään tarvitse pelätä, että kuuma ilma läkähdyttää valtavan V12:n. Vajaan 40 asteen lämmössä auton tehosta katoaa sitä suunnitelleen kehitysinsinöörin mukaan korkeintaan neljä prosenttia.

Hiekassa ajaessa on tärkeää, että liikkeelle täytyy lähteä päättäväisesti. ESP on pois päältä, jotta lisää luistoa saadaan aikaan. Käännymme oikealle, suuntaamme dyynejä kohti ja asetumme niiden juurelle. Lamborghini mutkittelee, ja teemme vastaohjauksia. Pehmeä hiekka hidastaa autoa, ja kierrokset laskevat. Auto hidastuu, ja painamme enemmän kaasua. Nyt ei auta jäädä kiinni.

Vielä lisää kaasua, ja yhtäkkiä kaikki sujuu taas: V12 karjuu, ja etupyörät heittävät hiekkaa ilmaan. Neliveto ohjaa jopa 45 prosenttia väännöstä liukkaalla alustalla auton etupäähän. Se auttaa, ja auto liikkuu eteenpäin. Superauto taistelee tiensä hiekan läpi, ja lopulta se on päässyt dyynien ylitse.

Jarrutamme, sammutamme moottorin ja nousemme autosta ulos. Pöly hälvenee, ja nyt koko näkymä tulee esiin: Lamborghini Aventador seisoo ilta-auringossa keskellä aavikkoa. Se on mattamusta, groteski ja epätodellinen. Nyt tiedätte siis, kuinka auto joutui sinne.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 9.10.2013