Kolmekymppinen Charlotte teki kotonaan verkosta tilatun hormonitestin ja pelästyi – Totuus paljastui vasta lääkärin vastaanotolla

Alkuperäiseen englanninkieliseen The Atlanticin juttuun pääset tästä linkistä.

Eräästä biologisesta ominaisuudesta on tehty internetissä syypää lähes kaikkiin naisten selittämättömiin terveysoireisiin. Kärsitkö kroonisesta väsymyksestä, hiustenlähdöstä, aivosumusta tai seksuaalisesta haluttomuudesta? Jos oireille ei löydy mitään ilmiselvää selitystä, syynä on varmasti sekaisin oleva endokriininen järjestelmä. Naisilla on liikaa kortisolia, sanovat vloggaajat ja somevaikuttajat, tai liian vähän tyroksiinia, tai vääränlainen progesteronin ja estradiolin suhde. Sosiaalinen media pursuilee neuvoja ”hormoniguruiksi” ja terveysvalmentajiksi julistautuvilta vaikuttajilta; tunniste #hormoneimbalance (#hormoniepätasapaino) on kerännyt jo huikeat 950 miljoonaa katselukertaa pelkästään TikTokissa.

Nyt kymmenet startup-yritykset lupaavat diagnosoida nämä tasapainohäiriöt kätevästi kotonasi. Siihen tarvitaan vain pisto sormenpäähän, virtsanäyte tai testipullollinen sylkeä. Näyte lähetetään postitse laboratorioon tai testin voi suorittaa suoraan omassa keittiössä, ilman lääkärikäyntejä tai omavastuumaksuja. Muutaman päivän kuluttua saat tyylikkäästi muotoillut laboratoriotulokset ja joissakin tapauksissa myös sinulle räätälöidyn hoitosuunnitelman masennuksen, unettomuuden tai muuten vain kurjan olon helpottamiseksi.

Hormonaalinen epätasapaino voi todella aiheuttaa lukuisia psyykkisiä ja fyysisiä oireita, ja ammattilaisten suorittamat hormoniarvojen mittaukset ovat rutiinitoimenpide terveydenhuollossa. Testien tekeminen etänä voi teoriassa parantaa naisten terveyttä ja hoitoon pääsyä. Mutta huolimatta kotitestien kasvavasta suosiosta ja siitä, että niitä on yhtä kätevä tilata netistä kuin mitä tahansa tuotteita esimerkiksi Amazonin verkkokaupasta, ne voivat aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ne ratkaisevat. Useat naisten terveyteen ja hormonitoimintaan erikoistuneet asiantuntijat huomauttavat, että etätestejä on käytetty jo kauan raskauden havaitsemisessa ja ovulaation seurannassa, mutta hyvin harva, jos yksikään, markkinoilla oleva tuote toimii todistetusti luotettavasti ja tarkasti muissa käyttötarkoituksissa, joihin niitä on viime aikoina markkinoitu. Testipaketteja markkinoidaan keinona auttaa naisia tulkitsemaan hämmentäviä oireita tai arvioimaan omaa hedelmällisyyttään. Asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että menetelmä on ainakin nykymuodossaan epäluotettava ja sillä voi olla päinvastaisia vaikutuksia, eli toisin sanoen se voi aiheuttaa ahdistusta ja hämmennystä.

Synnytys- ja naistentautien erikoislääkäri Mindy Christianson, joka toimii Johns Hopkins Fertility Center -hedelmöityshoitoklinikan lääketieteellisenä johtajana, sanoo, että parhaassa tapauksessa tarkan tuloksen antava, kotona tehty hormonitesti voi saada käyttäjän hakeutumaan tarpeelliseen lääketieteelliseen hoitoon todellisten terveysongelmien vuoksi. Näin tapahtui 38-vuotiaalle Chrissy Ricelle Georgian osavaltiossa.

Vuosien 2018 ja 2022 välillä Rice koki sydämentykytyksiä, paniikkikohtauksia, ihottumaa, väsymystä ja vatsakipua, mutta hänen veri- ja sydänkokeidensa tulokset olivat aina normaaleja. Lääkäri pani Ricen oireet ahdistuksen piikkiin ja määräsi tälle ahdistusta lievittävää lääkettä. Rice ei ollut tyytyväinen, joten hän jätti lääkkeensä ottamatta ja tilasi 249 dollaria maksavan naisten terveystestin Everlywell-nimiseltä yhtiöltä.

Testipaketissa käytetään sylki- ja sormenpäänäytteitä ja sen kerrotaan mittaavan poikkeavia hormonitasoja, joiden vuoksi naiset eivät tunne olevansa ”parhaassa mahdollisessa kunnossa". Kun Ricen tulokset paljastivat neljä poikkeavaa lukemaa, hän oli ”rehellisesti sanottuna helpottunut”, kuten hän itse toteaa. Hän sai varmuuden siitä, että oireet eivät olleet vain hänen kuvitelmaansa. Kun hän näytti tulokset toiselle terveydenhuollon ammattilaiselle, tämä määräsi lisää testejä ja lopulta diagnosoi hänelle autoimmuunisairauden nimeltä Hashimoton tauti, johon hän alkoi saada hoitoa.

Ricen menestystarina toteutui, koska moni asia loksahti kohdalleen: Testi tunnisti aivan oikein, että jokin Ricen elimistön kemiassa oli pielessä. (Tässä tapauksessa kyseessä todella oli #hormoniepätasapaino.) Rice osasi tulosten perusteella vaatia asianmukaista hoitoa luotettavalta terveydenhuollon ammattilaiselta. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita.

Kotitestit, kuten Ricen tekemä testi, perustuvat menetelmiin, joiden toimivuutta ei ole vielä aukottomasti todistettu kliinisissä kokeissa. Perinteisissä hormoniarvojen mittauksissa henkilöstä otetaan verinäyte, joka analysoidaan käyttäen erittäin herkkää ja tarkoin määriteltyä menetelmää nimeltä nestekromatografia-tandem-massaspektrometria; kotitesteissä käytetään puolestaan yleensä kuivunutta virtsaa, kuivunutta verta tai sylkeä sekä erilaisia menetelmiä näytteiden sisällön mittaamiseksi.

Naiset ovat toki virtsanneet raskaustestien tikkuihin jo 1980-luvulta lähtien. Raskaustestit toimivat hyvin, koska mitattavan hormonin taso on suhteellisen korkea ja sitä pitäisi olla kehossa vain raskauden aikana. Sitä vastoin estradiolin, testosteronin ja progesteronin kaltaiset hormonit, joita startup-yritysten uudet testit yleensä mittaavat, kiertävät kehossa säännöllisesti naisen eri elämänvaiheissa, ja niitä on huomattavasti hankalampi mitata pienestä näytemäärästä kuivunutta virtsaa, kuivunutta verta tai sylkeä.

Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana aiheesta on tehty muutama suppea tutkimus (joista monet ovat testejä suoraan kuluttajille myyvien yritysten rahoittamia tai näiden työntekijöiden tekemiä), joiden mukaan menetelmillä voidaan saada aikaan tarkkoja tuloksia. Jennifer Conti, synnytys- ja naistentautien erikoislääkäri ja Stanfordin yliopiston lääketieteellisen korkeakoulun professori, joka toimii myös hormonien kotitestejä myyvän Modern Fertility -startupin neuvonantajana, kertoo, että yrityksen sisäiset tiedot, erityisesti vertaisarvioidussa Obstetrics & Gynecology julkaisussa vuonna 2019 julkaistu tutkimus, vakuuttivat hänet siitä, että menetelmästä on hyötyä kuluttajille, jotka kaipaavat lisää tietoa perhesuunnittelupäätöstensä pohjaksi. ”Mutta se ei pidä paikkaansa, että kotitestit olisivat jokin taivaan lahja”, sanoo Conti. ”Niistä voi olla paljon hyötyä joillekin ihmisille, koska ne avaavat mahdollisuuksia ja auttavat ottamaan asioita puheeksi.”

Toiset asiantuntijat eivät ole vielä vakuuttuneita testien hyödyllisyydestä. Pyydän Andrea Dunaifia, joka on professori ja Mount Sinain sairaalan endokrinologian ja naistentautien erikoislääkäri, sekä Hershel Raffia, Wisconsinin lääketieteellisen korkeakoulun endokrinologian ja molekyylilääketieteen asiantuntijaa, arvioimaan vuoden 2019 tutkimusta. Tutkimuksen tekijöiden mukaan löydökset osoittavat, että Modern Fertilityn sormenpäänäytteitä voidaan käyttää korvaavina vaihtoehtoina perinteisille verinäytteille hedelmällisyyteen liittyvien hormonien mittaamisessa. Dunaif ja Raff luettelevat kuitenkin pitkän listan metodologisia ongelmia, jotka heidän mielestään heikentävät tulosten uskottavuutta: Tutkimuksessa käytetyllä koemenetelmällä ei voida tarkasti määrittää naisten testosteroni- tai estradiolitasoa. Tutkijat eivät käyttäneet asianmukaisia hormonitasojen vaihteluvälejä tarkkuuden testaamiseksi. Näytteet analysoitiin 48 tunnin sisällä, mikä ei vastaa näytteiden toimitusaikoja tosielämässä. (Modern Fertilityn nykyinen johto ja sen kliinisen tutkimusryhmän jäsenet eivät vastanneet useisiin kommenttipyyntöihin. Sen sijaan Erin Burke, kliininen tutkija ja yksi tutkimuksen kirjoittajista, joka ei enää työskentele Modern Fertilityllä, kertoo seisovansa tutkimusaineiston takana. Hänen mukaansa tutkimusryhmän työ osoittaa, että testausmenetelmät ovat tarkkoja ja täsmällisiä.)

Huolimatta siitä, että monien asiantuntijoiden mielestä tutkimusnäyttö ei puolla kotitestien käyttöä, niiden myynti on silti sallittua laissa olevan porsaanreiän vuoksi: Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA ei yleensä tarkista ”matalan riskin hyvinvointituotteita” ennen niiden pääsyä markkinoille. Jotkut endokrinologit suosittelevat käyttämään vain sellaisia kotitestejä, joille on myönnetty Clinical Laboratory Improvement Amendments -ohjelman sertifiointi (joka on Yhdysvaltain lain mukaan pakollinen jokaiselle testausyritykselle, joka myy tuotteitaan suoraan kuluttajille) tai College of American Pathologists järjestön hyväksyntä. Kumpikin näistä osoittaa, että yrityksen laboratoriot täyttävät tietyt laatuvaatimukset ja että ne tarkastetaan säännöllisesti.

Dunaif kuitenkin huomauttaa, että sertifikaatit eivät takaa tarkkoja tuloksia. Hän itse ei missään tilanteessa suosittelisi kuluttajille tällä hetkellä saatavilla olevia tuotteita naisten sukupuolihormonien etätestaukseen ja toteaa, että testit ovat rahan haaskausta ja todennäköisesti antavat käyttäjille tuloksia, jotka joko ”synnyttävät valheellista turvallisuudentunnetta tai turhaa ahdistusta”. (Dunaif toimi hiljattain konsulttina Quest Diagnostics -yrityksessä, jolla on useita kliinisiä laboratorioita ja joka ei myy hormonitasoja mittaavia kotitestejä.)

Charlotte, reilu kolmekymppinen nainen New Jerseyn osavaltiosta, sai omakohtaisesti kokea, millainen sotku epämääräisistä tuloksista voi syntyä. (Hänestä käytetään vain etunimeä terveystietojen yksityisyyden suojelemiseksi.) Vuonna 2021 Charlotte tilasi hormonitasoja mittaavan testisarjan Modern Fertilityltä, kun hänen kuukautisensa muuttuivat epäsäännöllisiksi. Tulosten mukaan hänen prolaktiiniarvonsa oli koholla. Prolaktiini on hormoni, joka vaikuttaa ovulaatioon ja maidoneritykseen. Charlotte päätteli tiedon perusteella olevansa luultavasti hedelmätön. Hän vietti päiväkausia etsien tietoa internetistä odotellessaan lääkärikäyntiä, jolla hän pääsisi keskustelemaan tuloksista. Kun hän lopulta näytti lääkärille Modern Fertilityn raportin, tämä suhtautui siihen epäilevästi. Lääkäri käytännössä sivuutti kotitestin tulokset täysin ja määräsi Charlottelle sen sijaan progesteronia. Muutamaa kuukautta myöhemmin Charlotte tuli raskaaksi.

Kuten Ricenkin kohdalla, myös Charlotten kotitesti rohkaisi häntä ottamaan asian puheeksi luotettavan terveysalan ammattilaisen kanssa ja laatimaan suunnitelman. Charlotte kuitenkin toteaa, ettei paniikin sävyttämä odottelu ja epätoivoinen googlaaminen ollut sen arvoista. Hän toivoo, että hän olisi jättänyt kotitestin tekemättä ja kääntynyt suoraan lääkärin puoleen.

Silloinkin kun hormonitasoja mittaavat kotitestit ovat tarkkoja, niiden tulokset eivät itsessään tarjoa diagnoosia. Hormonitasojen ja diagnoosin välille ei voi vetää suoraa viivaa ilman sairaushistoriaa tai lääkärintarkastusta; testin käyttäjä ei voi esimerkiksi arvioida mahdollisuuksiaan tulla raskaaksi pelkästään hedelmällisyyteen liittyvien hormonien perusteella. Eikä esimerkiksi matala estradioli- tai progesteronitaso ole automaattisesti merkki endometrioosista.

Useimpien ihmisten oireet eivät suoraan liity hormonaaliseen epätasapainoon, sanoo Stephanie Faubion, Mayo Clinic Center for Women’s Health -keskuksen johtaja ja North American Menopause Society -järjestön lääketieteellinen johtaja. Kehossamme on yli 50 kemiallista viestinviejää, jotka säätelevät monenlaisia prosesseja aineenvaihdunnasta lisääntymiseen ja mielialaan. Niiden tasot vaihtelevat jatkuvasti, ja niitä on hankala mitata pikatesteillä, sanoo Faubion. Ihmisten oireet voivat johtua useista toisiinsa liittyvistä tekijöistä. ”Naiselle ei juuri ole apua siitä, että jonkin hormonin taso mitataan ja sitten sanotaan, että tässä on sinun ongelmasi”, hän huomauttaa. ”Se yksinkertaistaa asioita liikaa.”

Osa yrityksistä tarjoaa lääkärin arvioimia raportteja, chat-palveluita tai puhelinkeskusteluja terveyspalveluiden tarjoajan kanssa mahdollisten epäselvyyksien selvittämiseksi. Mary Jane Minkin, gynekologi, vaihdevuosien asiantuntija ja Yalen lääketieteellisen korkeakoulun kliininen professori, huomauttaa, että tällaiset palvelut tuskin riittävät ehkäisemään väärintulkintoja, varsinkin jos testitulokset itsessään ovat epäluotettavia. Minkin on huolissaan siitä, että testien käyttäjät voivat tehdä rajuja elämäntapamuutoksia tai ryhtyä syömään käsikaupassa myytäviä lisäravinteita omin päin.

Johns Hopkins Fertility Center -hedelmöityshoitoklinikalla työskentelevä Christianson kertoo, että yhä useammat hänen potilaistaan tulevat vastaanotolle uskoen olevansa hedelmättömiä tai kärsivänsä ennenaikaisista vaihdevuosista epänormaalien testitulosten perusteella, vaikka tulkinta olisikin väärä. Toiset kiiruhtavat pakastamaan munasolujaan aivan turhaan. Faubion on lisäksi huolissaan siitä, että myös ammattilaiset voivat hyödyntää näyttöön perustumattomia testejä tehdessään päätöksiä potilaan hormonihoidosta. Jotkut testausyritykset tarjoavat jo yksilöllisiä hoitosuunnitelmia ja bioidenttistä hormonikorvaushoitoa etäpalveluna käyttäjän tulosten perusteella.

Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan päinvastaisesta ongelmasta: että naiset, joiden kotitestitulokset näyttävät normaaleilta, eivät hakeudukaan heille tärkeään hoitoon. Christianson kertoo nähneensä miesten jättävän väliin tarvittavia lapsettomuustutkimuksia kotona tehtyjen siemennestetestien vuoksi. Naiset voivat päätyä tekemään samanlaisia virheitä. Myös Dunaif huomauttaa, että kroonisesti epäsäännöllisistä kuukautisista kärsivät naiset voivat virheellisesti luulla kaiken olevan kunnossa kotitestin perusteella, jolloin hoidon aloitus viivästyy, jos kyseessä onkin hormonihäiriö tai munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS).

Naisten etsiessä vastauksia terveysongelmiinsa kotitestejä myyvät yritykset pyrkivät vastaamaan selkeyden ja hallinnan pakottavaan tarpeeseen. Jos hormonien syyttäminen kaikista mahdollisista ongelmista tuntuu naisista houkuttelevalta, se johtuu ainakin osittain siitä, että he eivät saa riittävästi apua lääkäreiltä. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat vuosikymmenten ajan sivuuttaneet naispotilaat, diagnosoineet heidät väärin ja kohdelleet heitä huonommin kuin miespotilaita. Naisille on tehty huomattavasti vähemmän kliinisiä tutkimuksia kuin miehille, minkä vuoksi terveydenhoito voi olla melkoista arvausleikkiä. PCOS-oireyhtymän tai endometrioosin kaltaisen hormonihäiriön diagnosoiminen vaatii yleensä käyntejä useilla eri lääkäreillä noin 2–10 vuoden ajan. Kaiken lisäksi perinteiset hormoniarvojen mittaukset voivat olla kalliita, ja niihin erikoistuneita lääkäreitä on vaikea löytää. Yhdysvalloissa toimii vain 1 700 lisääntymisen endokrinologia ja 2 000 vaihdevuosiin erikoistunutta lääkäriä; hedelmöityshoitoklinikoita on harvassa kaupunkien ulkopuolella.

Ihannemaailmassa naiset eivät kokisi tarvetta vältellä lääkäreitä mittaamalla hormonitasojaan kotona. Mutta nykytilanteessa monet kaipaavat epätoivoisesti vastauksia, ja kuluttajia palvelevat testausyritykset vastaavat ihmisten turhautumiseen. Jonain päivänä testit voivat kenties ohjata käyttäjät oikean ammattilaisen luo, tarjota hyödyllistä tietoa terveyspalvelujen ulottumattomissa eläville naisille tai helpottaa kroonisten sairauksien seurantaa, jos niihin liittyviä hormoneja voidaan helposti mitata. Mutta ennen kotitestien perusteellista arviointia naisilla on käytössään vain epätäydellisiä vaihtoehtoja.

©2023 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Käännös Apropos lingua.