Masentunut ja sulkeutunut pukumies voi alkaa hössöttää, kun Fidi astuu huoneeseen – Koirien käyttö terapiassa yleistyy

Labradorinnoutaja Fidin työpäivään kuuluu rapsutettavana oleminen. Koiran suusta pilkottaa vaaleanpunainen villalapanen, joka sekin on kuulemma merkittävä osa juuri tätä työtehtävää. Rapsuttajan virkaa hoitaa käsineen neulonut Laura. Hän näyttää puhelimestaan kuvaa, jossa Fidillä on suussaan yhtä aikaa peräti kahdeksan lapasta.

– Tästä on tullut meille rutiini. Aina kun tulen tänne, Fidi ottaa ensimmäisenä lapasen suuhunsa.

Fidin kollega, tsekinpaimenkoira Maire, pötköttelee vähän kauempana matolla. Meneillään on kiihkeä uni, jossa Maire selvästi juoksee ja haukahtelee. Ehkä unimaailmasta löytyy ärsyttävä kissa, joka pitää häätää muiden riesaksi.

Koirien omistaja, psykoterapeutti Paula Kerola kertoo, että asetelma on tyypillinen. Samalla kun Fidi ottaa enemmän kontaktia, Maire pitää etäisyyttä ja saattaa välillä torkahdella.

– Sitten kun ryhdytään tekemään toiminnallisia harjoitteita niin molemmat ovat innokkaasti mukana.

24-vuotias Laura hakeutui psykoterapiaan pari vuotta sitten. Hän on kokenut rankkaa koulukiusaamista, ja herkälle ihmiselle sosiaaliset tilanteet ovat olleet kuormittavia.

Hänen terapiassaan Fidillä ja Mairella on ollut merkittävä rooli.

– En usko, että olisin pystynyt puhumaan asioista niin avoimesti ilman eläimen läsnäoloa, Laura pohtii.

Paula Kerola on todistanut koiriensa läsnäolon avanneen monta tunnelukkoa. Etenkin lapset ja nuoret hyötyvät eläinavusteisesta terapiasta, mutta Fidi ja Maire sulattavat helposti masennuksen harmaan suojamuurin myös jäyhän pukumiehen sydämen ympäriltä.

– Se on ihmeellistä, kuinka ilmeettömän masentunut mies saattaa koiran nähdessään mennä polvilleen ja alkaa hössöttää eläimen kanssa.

Käy selväksi, että eläimen läsnäololla on jo itsessään ihmistä tervehdyttävä vaikutus. Voisiko kaupungistumisella ja lisääntyvällä psyykkisellä pahoinvoinnilla olla yhteys? Katkesiko siteemme muihin lajeihin, kun agraarikulttuurissa lyötiin hanskat naulaan ja eläimet siirrettiin pois silmistämme tuotantolinjastoille?

Filosofi ja eläinoikeusaktivisti Elisa Aaltola vahvistaa, että asioilla on tutkittu yhteys. Kun olemme aiemmin eläneet tiukassa symbioosissa muiden lajien kanssa, asiaintila on ikään kuin kirjoitettu perimäämme. Yhteyden katketessa saatamme tuntea olomme oudon juurettomaksi.

– Jo 80-luvulla kirjailija John Berger kirjoitti merkittävän esseen siitä, kuinka muista lajeista eriytyminen vaikuttaa meihin kielteisesti.

Aaltolan mukaan lemmikkieläimet, eläintarhat ja jopa pehmolelut ovat yritys palauttaa yhteytemme muihin lajeihin.

Usein keskustelu eläimistä kehystyy ihmisen ravinnontarpeeseen, eläinten antamaan työpanokseen tai näiden vaarallisuuteen, mutta eläimillä voi olla ihmiselle myös syvempi merkitys.

– On huomattu, että ihminen voi muodostaa merkityksellisen kiintymyssuhteen eläimeen. Aiemmin ajateltiin, että tällainen olisi mahdollista vain ihmisten välillä.

Terapiakoiran kanssa toimimisessa on keskeisiä asioita ovat kommunikaatio ja onnistumisen kokemukset.

Aaltolan mukaan merkityksellistä on myös eläinten ja luonnon vaikutukset ihmisten terveyteen. Luontoyhteys auttaa alentamaan stressitasoja ja tasapainottaa tunteiden säätelyä.

On tutkittu, että muiden lajien kanssa tekemisissä olevat ihmiset kokevat muita enemmän rakkauden ja onnellisuuden tunteita. Tämä tosin vaatii sitä, että eläimiä lähestytään arvostaen.

– Näen eläinavusteisen terapiatyön kannatettavana toimintana, kun eläinten näkökulma ja hyvinvointi tulee huomioiduksi. Etenkin koirat ovat lajina jo oppineet kommunikoimaan ihmisten kanssa niin hyvin, että terapiatyö on myös eläimille mielekästä, kunhan koirat saavat edelleen olla koiria.

Laura kertoo olevansa siitä harvinainen psykoterapia-asiakas, että hän on istunut koko terapia-aikansa nojatuolin sijaan lattialla. Koiran kanssa kommunikointi sujuu lattiatasossa luontevammin.

Kun Paula Kerola nousee omasta nojatuolistaan ja suuntaa tietylle kaapille, Fidi ja Maire ponnahtavat vauhdilla pystyyn. Kerola nostaa kaapista esineitä, jotka saavat etenkin Mairen innostumaan. On ämpäriä ja kippoa. Ja juuri koiran suuhun mahtuva punainen noppa.

Esiin nostetaan myös astia, josta löytyy koirille mieluisia herkkupaloja. Tunnelma kohoaa entisestään. On toiminnallisten harjoitteiden aika.

Paula Kerola ottaa Fidin kanssaan sohvalle, kun Maire aloittaa harjoitteet Lauran kanssa. Ensin hidasta kävelyä, jonka aikana Maire pujottelee Lauran jalkojen välistä ihan muina palandereina. Onnistuneesta suorituksesta tulee palkinto. Ja sitten otetaan sama uudestaan.

– Näiden harjoitteiden taustalla on onnistumisen kokemuksen antaminen asiakkaalle. Etenkin nuoret asiakkaat, jotka ovat arkoja, eivätkä koe luontaiseksi johtaa tilanteita, saavat tällaisista harjoitteista paljon irti, Kerola kertoo.

Välillä vaihdetaan koiraa. Kun Maire tulee vaihtopenkille Fidi pääsee pujottelemaan. Odottavan aika on pitkä.

– Usein minulla on mukana vain yksi koira kerrallaan, mutta nyt pääsivät kumpikin mukaan, kun tuli toimittaja käymään.

5-vuotias tsekinpaimenkoira Maire on taitava aistimaan ihmisten tunnetiloja ja säätelemään läsnäoloaan asiakastilanteissa. 

Paula Kerola tekee terapiatyötään Kouvolassa, jonne Laura kulkee nykyisestä kotikaupungistaan Lahdesta. Eläinavusteista terapiaa tehdään lisääntyvässä määrin myös muualla Suomessa.

– Meillä on tällä hetkellä noin 400 jäsentä ympäri maan ja uusia koirien soveltuvuusarvioita tehdään vuosittain noin 100, kertoo Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n puheenjohtaja, fysioterapeutti Paula Leppänen.

Yhdistys järjestää koirien soveltuvuusarviointeja ja koulutusta kasvatus- ja sotealan ammattilaisille, jotka hyödyntävät koiraa omassa työssään.

Yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa järjestetään 10 opintopisteen täydennyskoulutus. Jotta koiraa voidaan kutsua viralliseksi kasvatus- tai kuntoutuskoiraksi, on koiran läpäistävä soveltuvuusarvio, ohjaajan suoritettava täydennyskoulutus ja koirakon annettava työnäyttö. Tämän jälkeen koirakko saa osaamisestaan diplomin ja koira työliivin.

–Ala on edelleen aika sääntelemätön ja toimijoita löytyy kirjavalla taustalla. Monesti koira otetaan mukaan työpaikalle, koska se nyt vaan tuntuu mukavalle, vaikka koira ei välttämättä soveltuisi asiakkaiden kohtaamiseen.

Leppäsen mukaan tärkeintä on, että terapiatyöhön mukaan otettava koira pitää ihmisistä. Pienikin aggressiivisuus on poissulkeva ominaisuus, sillä asiakkaiden käytös saattaa joskus olla yllättävää.

Terapiassa asiakas on toiminnan keskipiste. Koira-avusteiseinen terapia on ammattimaista ja suunnitelmallista toimintaa. Paula Kerola kertoo, että sekä Fidillä että Mairella onkin selkeät työminät. Kun koirat pääsevät kotiin ja vapaalle, meno on huomattavasti riehakkaampaa. Koirat ovat asiakastyössä 1–2 päivää viikossa, muun ajan ne ovat ihan tavallisia lemmikkejä.

–Terapiatyössä koirien terveys on tärkeää. Ja hermoston tasapainoisuus. Nämä eivät esimerkiksi noteeraa ollenkaan uudenvuoden paukuttelua, Kerola sanoo.

Lauralle nykyinen hoitosuhde on tärkeä. Kun ammattikorkeakouluopinnot Kouvolassa päättyivät, hän halusi paikkakunnanvaihdoksesta huolimatta jatkaa työskentelyä Paulan, Fidin ja Mairen kanssa. Terapia on tuonut Lauralle uudenlaista itsevarmuutta jota olisi voinut olla aiemmin vaikea kuvitella.

Kerolalla on pitkä kokemus psykiatrisesta hoitotyöstä, ensin sairaanhoitajana ja lisäopintojen myötä erityistason psykoterapeuttina. Eläinten kanssa Kerola on työskennellyt 90-luvulta saakka ja yli 10 vuotta hän on hyödyntänyt koira-avusteisuutta kuntoutustyössä.

Kun Lauran terapiasuhde joskus päättyy, on sovittu, että hän voi tulla välillä moikkaamaan Fidiä ja Mairea.

Eläimet ovat kuuluneet Paula Kerolan elämään lapsuudesta lähtien. Hän on kilpaillut hevosilla koulu- ja esteratsastuksessa sekä koirien kanssa eri palveluskoiralajeissa. 

Terapianelikon haastattelu on tehty suurelta osin lattialla istuen. Kesken kaiken Maire tulee istumaan eteeni ja ottaa tiiviin katsekontaktin suurilla ruskeilla silmillään. Alan vähän hermostuneena miettiä millaisen analyysin eläin minusta tekee. Aukeaako kohta joku tiedostamaton tunnelukko? Romahdanko tähän terapeutin matolle kesken haastattelun?

Sitten Maire tulee lähemmäs ja alkaa haistella kasvojani. Haistaako eläin kohoavan stressitasoni?

Paula Kerola päästää toimittajan piinasta, kun kertoo, että kasvojen haistelu on Mairen lempipuuhaa. Huh. Annan Mairen nuuskutella hetken ja ryhdyn sitten rapsuttelemaan tätä korvan takaa.

Kun tilanne on taas hallinnassani, saan tietää, että eläinavusteinen terapia sopii lähes kaikille. Ainoa varsinainen este on voimakasoireinen allergia.

– Ei siis ole olemassa mitään diagnoosilistaa, jonka mukaan soveltuvuutta arvioitaisiin, Kerola sanoo.

Tärkeintä on, että asiakas hyötyy eläimen läsnäolosta ja toiminnasta tämän kanssa. Jos Elisa Aaltolaa on uskominen, meistä jokainen on lopulta tällaista lajia.