Fiat 600E tarjoaa dolce vitan sijaan väriterapiaa – Kiitämme pontevaa sport-moodia ja erinomaista kulutuslukemaa

Eurooppalaiset autonvalmistajat ovat pahemmassa kriisissä kuin useinkaan annetaan ymmärtää. Mallistojen sähköistymistä pitäisi viedä vakaalla kädellä eteenpäin, huolehtia automallien tuoreudesta, päästötasojen yleisestä alentamisesta ja samaan aikaan kilpailla vielä sekä kiinalaisten uusmerkkien että Teslan kanssa asiakkaiden mielenkiinnosta. Kassavirtaakin pitäisi alati pitää silmällä.

Tehtäväkenttä ei ole helppo – kaikkea muuta – ja siksi veriseksi äitynyt sähköautojen hintakilpailu tuottaa välillä autoja, joissa maistuu epätoivoinen yrittäminen. Torinolaisten viimeisin ylpeydenaihe, uusi Fiat 600E, on yksi niistä.

Tänä vuonna on kulunut tasan puoli vuosisataa siitä, kun viimeinen klassinen Fiat 600 tuotiin Suomeen. Fiat 500:n isoveli tuli näytille Geneven autonäyttelyssä jo vuonna 1955, ja kaikkiaan suomalaisillekin varsin tutuksi tullutta nelipaikkaista "Pompannappia", tai "Kusiaista" – rakkaalla lapsella on monta nimeä – tuotettiin niin Fiatina kuin erilaisina Zastavan, Neckarin ja Seatin lisenssituotteina noin neljä miljoonaa kappaletta. Fiat 600 on siis aito eurooppalainen aikansa ikoni. Mutta millainen on sen tämän päivän versio?

Uutta Fiat 600:tta katsellessa ei voi olla vertaamatta autoa sen pikkuveljeen 500:een. Keulaan on luotu huomattavaa sukunäköä, totta kai, ja kyllä auton nopeasti Fiatiksi tunnistaa etenkin ajovalojen omintakeisen pyöreän ilmeen ansiosta. Kaiken kaikkiaan muodoista voi tietenkin olla montaa mieltä, mutta jotenkin 600:n pullapitkomaisen pyöristetyt linjat ja pidennetty akseliväli onnistuvat hukkaamaan 500:n persoonalliset mittasuhteet ja pikkuauton syvimmän olemuksen, vaikka auto onkin vain vajaat 4,2 metriä pitkä. Toisaalta on hyvä muistaa, että uusi Fiat 600 on alkuperäistä esikuvaansa lähes metrin pidempi, mikä kertoo paljon tuotteiden kokosuhteista.

Uusi Fiat 600 perustuu Stellantiksen CMP-perusrakenteelle, siis samalle, jolle tehdään myös Opel Mokkaa ja Corsaa, Peugeot 208:aa ja 2008:aa, DS 3:a sekä Jeep Avengeria. Lisäksi samalle perustalle rakentuu tuleva Alfa Romeo Junior. Perustassa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, sillä nappasihan kooltaan hyvin samankaltainen Jeep Avenger arvostetun Vuoden Auto Euroopassa -tittelin viime vuonna. Fiat 600:n perusta onkin sen kovinta ydintä. Kuussatasessa ja Avengerissa on monia yhtäläisyyksiä varsinkin tekniikan, mutta osin myös sisustan osalta. Ehkäpä Torinossa on ajateltu, että Jeepin menestyksestä kannattaa ottaa mahdollisimman suuri hyöty irti?

Fiat 600-mallia valmistetaan sekä kevythybridi- että täyssähköversiona. Hybridissä on tuttu 1,2-litrainen bensiinivoimanlähde (101 hv), ja sen hinta jää meillä ylimmässä La Prima -varustetasossa maltillisesti reilut viisi tuhatta euroa edullisemmaksi kuin 156-heppaisen täyssähköversion. Toisaalta edullisimpaan versioon verrattuna 600E-sähköversion hintalisä onkin sitten jo tasan yhdeksän tuhatta, mikä kertoo omaa kieltään eurooppalaisten valmistajien sähköautohinnoittelun tuskasta. Aidosti edullista sähköautoa on saatu odottaa pitkään, eikä Fiat 600E ole sellainen. Pahin kilpailija saattaa löytyä ranskalaisesta Citroën Ë-C3:sta, joka on kyllä ulkomitoiltaan hieman pienempi, mutta tarjoaa lähes samankokoiset sisätilat hätkähdyttävästi yli kymppitonnia edullisemmin. Se on paljon hintaetua.

Hinnoittelulla on muutenkin tärkeä rooli pienten sähköautojen kisassa. Kuluva vuosi on se, jona aiemmin on ennustettu polttomoottori- ja sähköautojen hintojen kohtaavan. Hinnat ovatkin ehkä paikoin kohdanneet, mutta eivät välttämättä eri merkkien sisäisessä tuotannossa, vaan etenkin kiinalaisten kilpailijoiden toimesta. Hyvänä esimerkkinä toimii myös Teslan Model Y, jonka lähtöhinta on meillä seitsemän tuhatta enemmän kuin Fiat 600E:n. Seitsemän tonnia on tietenkin kohtalaisen paljon rahaa, mutta autona Model Y tarjoaa kuitenkin todella paljon enemmän tilaa, suorituskykyä ja haluttavia ominaisuuksia kuin 600E – ei siis ole ihme, että Teslan tuorein malli oli viime vuonna sekä Suomen että koko Euroopan myydyin auto.

Toinen täyssähköinen kirittäjä on kiinalainen MG4, joka on kooltaan ja ominaisuuksiltaan lähempänä 600E:tä, mutta maksaakin sitten lähtötasolla jo viisi tuhatta vähemmän. MG4 nousi viime vuonna Euroopan neljänneksi myydyimmäksi sähköautoksi räjähdysmäisen kasvun saattelemana ja yli 72 000 myydyn auton saaliilla. Yltääkseen samaan Fiatin olisi tehtävä jotakin poikkeuksellista. Myös tuoreen Volvo EX30:n saa omakseen Fiatia edullisemmin, ja vaikka EX30 Kiinasta tuleekin, on merkillä Suomessa aivan erilainen oma kannattajakuntansa kuin Fiatilla. Tätä markkinataustaa vasten Fiat 600E on tiukan paikan edessä, mutta aika näyttäköön, onko italialaisbrändillä tarpeeksi imua ja maksuhalukkaita asiakkaita.

Yksi Fiatin valttikorteista on auton eurooppalainen valmistuspaikka, eli Puolan Tychy, jolla on suuri merkitys, kun otetaan huomioon pitkän kuljetusmatkan aiheuttamat kokonaispäästöt verrattuna Kauko-Idän tuotteisiin. Lisäksi eräs tavoitteista on saada autonostajat ymmärtämään, ettei harvoin toistuvan mahdollisen pitkän matkan takia kannata hankkia autoa, jossa on energiasisällöltään suuri akusto. Tämänhetkinen nouseva trendi onkin, että asiakkaat ostavat sähköauton, jonka toimintamatka on päivittäiskäytössä riittävä ilman ylimääräistä varmuusvaraa. Silloin ei kuljeteta mukana jatkuvasti painavaa ajoakustoa, jonka valmistukseen on mahdollisesti tarvittu suuria määriä harvinaisia akkumineraaleja. Auto hankittaisiin siis todellisten tarpeiden mukaisena.

Fiat 600E:ssa on Stellantis-konsernin tuttu 54 kWh:n NMC-litiumioniakusto, eli täsmälleen sama, joka löytyy esimerkiksi Jeep Avengerin pohjasta. Sen turvin auton WLTP-toimintamatka yltää 406 kilometriin. Tämän paketin turvin Fiat 600E:n uskotaan soveltuvan niin kaupunkikäyttöön kuin viikonloppumatkoillekin, mikä monessa Keski-Euroopan maassa varmasti onkin totta. Suomessa kylmä talvi ja suhteellisen pitkät etäisyydet tunnetusti aiheuttavat omat lisähaasteensa. Autossa on kuitenkin lämpöpumppu vakiona helpottamassa taistelua kylmyyttä vastaan.

Ajoakuston maksimaalinen DC-latausteho on 100 kW, eli huimaa pikalatausnopeutta ei ole luvassa. Parhaimmillaan 600E latautuu teholaturilla 20 prosentista 80 prosenttiin 27 minuutissa, mutta helteellä tehdyssä lataustestissä esimerkiksi 50 prosentista 80 prosenttiin lataaminen kesti parikymmentä minuuttia. Parhaimmillaan 600E otti vastaan 62 kW:n lataustehon, ja keskitehoksi jäi 46 kW. Näilläkin lataustehoilla tulee kyllä toimeen, mutta ei niillä rehentelemään pääse. Kotona tai työpaikalla autoon latautuu tunnissa 11 kW:n teholla 66 kilometrin verran toimintamatkaa.

Sisätiloihin Fiat 600E:ssä on pyritty luomaan aitoa italialaista makean elämän Dolce Vita -tyyliä. Valitettavasti matkustamo ei kuitenkaan onnistu tarjoamaan mitään erityisen sykähdyttävää. Sisälle käynti on vielä keskimittaiselle helpohkoa, mutta pidempi henkilö joutuu sovittelemaan itseään hieman B-pilarin taakse, eikä luontevan ajoasennon löytäminen ole helpoimmasta päästä. Näkyvyys ulos on kohtalaisen esteetön.

Istuimet ovat norsunluun väristä synteettistä ekonahkaa, jotka alkavat hiostaa helposti kesäkuumalla. Niissä on myös näyttävä FIAT-kirjaintunnus turkoosein väritehostein ja kolmitehoinen istuinlämmitys, mutta ikävä kyllä ne eivät tue erityisen hyvin sen paremmin selkää kuin jalkojakaan. Lisäksi istuimen alaosa on sellaisessa kulmassa, että siitä alkaa nopeasti tuntea valuvansa pois. Lopputuloksena istuma-asentoa saa korjata tämän tästä. Kuljettajan istuimessa on sähkösäädöt ja hierontatoiminto. Hieronta on tänä päivänä jo melko tavallista kauraa tämän hintaluokan autoissa, 600E:ssä toiminto on kuitenkin varsin vaatimaton ja hieroo ainoastaan kuljettajan ristiselän aluetta. Parempi kuin ei mitään, mutta ei erityisen La Dolce Vitaa...

Sähkötoimisessa takakannessa on jalkapyyhkäisytoiminto, sivuovissa sähkötoimiset sivulasit, ilmastointi täysautomaattinen ja ajovaloissa hämärätoiminto sekä tuulilasinpyyhkimissä sadetunnistin.

Fiat kertoo 600E:n olevan ensimmäinen kompaktiluokan auto, joka tarjoaa väriterapiaa. Valittavissa on kahdeksan eri väriä tunnelmavaloihin ja radion ilmeeseen. Yhdessä ne luovat sävy sävyyn sopivia yhdistelmiä, joita on kaikkiaan 64 kappaletta. Hyödyllistä? Ehkä, jos on terapian tarpeessa.

Kuljettajalle enemmän iloa on luultavasti 600E:n kohtalaisen notkeasti toimivasta 10,25-tuumaisesta ja muokattavissa olevasta tietoviihdejärjestelmästä, joka sisällään navigoinnin sekä Apple CarPlay- sekä Android Auto -peilauksen. CarPlay toimi koeajon aikana moitteetta ja puhelimen paritus onnistui muitta mutkitta. Digimittaristo on seitsentuumainen ja helppolukuinen, vaikka alapalkin informaatio voisi olla suurempaakin. Kaksipuolainen ohjauspyörä on alaosastaan aavistuksen litistetty ja istuu napakasti käteen. Audiojärjestelmässä on kuusi kaiutinta.

Ajotiloja 600E:ssä on kolme: eko, normaali ja sport. Niiden väliset erot ovat huomattavan selkeät, ja etenkin sport-moodissa meno tuntuu pontevimmalta. Eko-tilassa auto muuttuu kulultaan nuhaiseksi ja ilmastointimukavuus laimenee, joten yleisimmin ajotilaksi valikoituu normaali, joka onkin pätevä päivittäisajojen valinta. Auto kulutti koeajojaksolla 15,8 kWh sadalla, kun keskinopeus oli 44 km/h. Kulutuslukemaa voi pitää hyvänä, ellei jopa erinomaisen alhaisena.

Ajoavustimissa 600E pärjää hyvin. Mukautuva tasanopeudensäädin toimii siististi ja liikennemerkkien tunnistus kertoo nopeusrajoitusten muutoksista, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Katvealuevaroitin käyttää ultraääntä varoittaakseen muista tiellä liikkujista valolla sivupeileissä.

Vakiovarusteisiin kuuluvat myös ruuhka-avustin pysähdystoiminnoin, sähköinen käsijarru, pyöräilijät ja jalankulkijat tunnistava automaattinen hätäjarrutus sekä kuljettajan vireystilan valvonta. Pysäköintiä helpottavat 360 asteen pysäköintitutka ja 180 asteen peruutuskamera. Näillä varusteilla pykälää isompi sähkö-Fiat on ihan kelpo peli lyhyen tai miksei hieman pidemmänkin matkan taittamiseen. Mutta ihan ok ei tänä päivänä aivan riitä.

Aidosti edullista sähköautoa on jo odoteltu, mutta Fiat 600E ei ole sellainen.

Faktat

Mitat

Massat

Suurimmat sallitut massat