Tuulilasi

Koeajossa: Edesmennyt Citroën C6 – rauhaa ja pehmeyttä



Koeajossa: Edesmennyt Citroën C6 – rauhaa ja pehmeyttä

Itsepähän tätä kerjäsimme: Citroën C6:n myyntiluvut tuottivat pettymyksen ja tästä syystä Citroën lopettikin lippulaivansa tuotannon viime joulukuussa. Me halusimme kuitenkin kokea sen ainutlaatuisen viehätyksen ja mukavuuden vielä kerran.
Teksti AMS, Bernd Stegemann
Kuvat AMS, Ingolf Pompe

Yhtäkkiä, joskaan ei aivan odottamatta, C6 on jättänyt meidät. Viimeinen kappale valmistui Citroënin Rennesin tehtaalla 20. joulukuuta 2012 vähin äänin ja ilman minkäänlaista seremoniaa. Vuodesta 2005 lähtien päivänvalon näki täällä vain 23 500 kappaletta.

Siitä lähtien kun Peugeot lähetti 607-mallinsa eläkkeelle ilman seuraajia ja Renaultin isosta autosta tuli vain korealaisen Samsung SM5:n halpa kopio, on C6 pitänyt yksinään Ranskan trikoloria korkealla – tyylillä, arvokkuudella ja ainutlaatuisella luonteellaan. Kun muut näkevät pelastuksen globaaleissa ja muotoilultaan yleismaailmallisissa autoissa, pysyy Citroën uskollisena merkin ja maan perinteille. Sellainenkin, joka ei juuri tunne ranskalaista taidetta ja kulttuuria tai ranskalaista huippumuotia ja keittiötä, aistii, että tämän auton luomisessa mukana on ollut ylimaallista innoitusta.

Ratkaisevaa on pidättäytyminen suurellisesta vouhotuksesta ja tarpeettomasta koristelusta, mutta ei kuitenkaan hohdokkaista lisävarusteista. Hyvänä esimerkkinä toimivat auton takavalot, jotka saivat inspiraationsa 50-luvun ranskalaisesta luksusurheiluautosta Facel Vegasta. Tai kovera takalasi, joka ei tarvitse pyyhkimiä. Tai rohkeasti kaareutuva kattolinja, joka alkaa auton pitkästä ja matalasta etuosasta ja päättyy lyhyeen ja korkealle nousevaan perään. Jopa korin mestarillisesti tehdyt saumakohdat osoittavat hienostunutta vähäeleisyyttä, joka toimii ilman liiallisuuksiin menevää muotoilua.

Valitettavasti tätä kaikkea ei ole voitu toteuttaa ilman kulujen valvontaa, mikä näkyy joistakin edeltäjistä turhankin selvästi. Erityisesti uraauurtava mutta usein kypsymätön tekniikka aiheutti valtavia ongelmia, ja vuodesta 1974 vuoteen 1991 valmistettu CX olikin suunniteltu ja kyhätty kokoon niin huolimattomasti, että tämän muuten nerokkaan DS-seuraajan uskollisimmat fanit kokoontuivat yhteen vaatimaan perusteellisia parannuksia. Turhaan, vaikka porrasperä- ja farmari-versioita valmistettiinkin yhteensä 1 170 645 kappaletta, eniten Citroënin edustusautoluokassa.

Germaanistunut ranskalainen

Nyt jätämme kuitenkin muistelot sikseen ja siirrymme nykyaikaan, nimittäin yksityisomistuksessa olevaan kuusi vuotta vanhaan C6 2.7 HDi Exclusive -autoon. Lukuun ottamatta pientä ruostelaikkua apukuskin puoleisessa ovessa, aika tai ajetut 140 000 kilometriä eivät tässä metallisen mustassa autossa juurikaan näy. Nahkaiset sisäpinnatkin näyttävät muutamia naarmuja lukuun ottamatta kuin uusilta. Tällaiseen ei törmää edes kaikissa saksalaisissa autoissa. Yhtä ilahduttavaa on istua autoon: sen mukavilla muttei kuitenkaan liian pehmeillä istuimilla tuntee olevansa hyvissä käsissä, kunhan on ensin ymmärtänyt miten istuimen sähköinen säätömekanismi toimii ja löytänyt itselleen sopivan asennon.  

Auton monien painikkeiden ja huolellisesti piilotettujen katkaisijoiden tutkiminen saa odottaa, matkaan pääsemiseksi riittää virta-avaimen kääntäminen, vaihdekepin siirtäminen kohtaan D ja oikean jalan siirtäminen jarrulta kaasulle. Me jätämme kaupungin taaksemme, ajamme hetken autobaanalla ja suuntaamme sitten vuoriston yksinäisyyteen antaaksemme C6:n vaikuttaa meihin vielä kerran kaikessa rauhassa. Rauha, se suorastaan huokuu C6:sta, ja se lahjoittaakin osan siitä jokaiselle, joka avaa itsensä sille. Rauha kumpuaa syvästä itsevarmuudesta, selkeydestä ja tyyneydestä, siitä varmuudesta, että onni on jo löytynyt eikä sitä tarvitse enää jahdata.

Keinahtelua

C6:n tavattoman hiljainen, tehokas V6-turbodiesel huolehtii yhdessä pehmeästi vaihtuvan kuusiportaisen automaattivaihteiston kanssa helposta ja tasaisesta etenemisestä. Perustan ainutlaatuiselle ajoelämykselle luo kuitenkin Citroënille tyypillinen kaasunestejousitus, joka nähtiin jo vuonna 1954 Traction Avantin (15 CV) takajousituksessa ja jota parannettiin kaikilla mahdollisilla tavoilla C6-mallia varten. Sen avulla etuvetoisen auton maavara ei suurellakaan kuormalla muutu ja auto säilyttää erinomaisen ajovakauden. Kärryteillä auton maavaraa voi myös suurentaa napinpainalluksella, mikä DS:n kohdalla mahdollisti rengasrikkotapauksessa jopa ajamisen pelkästään yhdellä takapyörällä.

C6:n mukautuva jousitus ottaa ennen kaikkea pitkät aaltomaiset vaihtelut vastaan vertaistaan vailla olevalla pehmeydellä, kun taas lyhyitä epätasaisuuksia se ei suodata ihan niin suvereenisti. Herkkiä vatsoja tämä keinahtelu saattaa ärsyttää, sillä se voi toisinaan tuoda mieleen kovan merenkäynnin. Helpotusta tarjoaa S-painike, joka tekee C6:sta tuntuvasti kovemman, mutta joka samalla verottaa auton erinomaista yleismukavuutta. 

Täydellistä sulavuutta

Tämän auton kohdalla viehättää nimenomaan hillitty ajokulttuuri, liikkeen täydellinen sulavuus. Se ilahduttaa ajajaa ja samalla hillitsee kaikkea yltiöpäisyyttä tukahduttamatta kuitenkaan ajamisen intoa. Mielessään kuljettaja ajaa aina Ranskassa plataanipuiden alla, vaikka oikeasti edessä olisikin tuiki tavallinen maantie.

Matkan määränpäällä ei C6:n kyydissä kuitenkaan ole niin suurta merkitystä, kuten ei myöskään sillä, pystyykö ja haluaako kriiseilevä PSA-konserni vielä joskus valmistaa isokokoisen Citroën-auton. 

Meidän fanien ei kuitenkaan pitäisi vitkastella ja kitsastella enää kauempaa, sillä joskus suuret tunteet ovat kuin ovatkin ostettavissa – ja vieläpä hämmästyttävän pienellä rahalla. 

Julkaistu: 19.9.2013