Autot ja liikenne
Tuulilasi

Klassikko-Puma elää edelleen

Klassikko-Puma elää edelleen

Puma-automerkin tarina alkoi 50 vuotta sitten Brasiliassa. Monet luulevat, että sen historia päättyi siellä vuonna 1997. Merkki on kuitenkin elossa, sillä Puman tarina jatkuu Etelä-Afrikassa.
Teksti AMS, René Olma
Kuvat AMS, Dino Eisele
Mainos

Juuri tehtaasta tullut VW Kuplan pohjalta tehty urheiluauto? Pumasta kuullessaan ei meinaa uskoa korviaan. 40 vuotta sitten tämä eksoottinen ilmestys oli tuttu ainakin autointoilijoille, mutta eikö merkki ole siirtynyt jo ajat sitten historian lehdille?

Ei ole, vaan tehdas on edelleen olemassa. Jack Wijker vakuuttaa meille näin puhelimessa, mutta tällä hetkellä siellä tehdään autoja hidastetulla tahdilla. Maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutukset tuntuvat eteläafrikkalaisen piensarjavalmistajankin kohdalla. 82-vuotias insinööri Wijker on pitänyt Pumaa tähän päivään asti pystyssä. Tehdas sijaitsee Babelegissa, joka on noin 60 kilometriä Pretoriasta pohjoiseen sijaitseva teollisuusalue. Hän varmistaa sieltä käsin varaosien saatavuuden ympäri maailmaa sijaitseville faneille, ja luonnollisesti tehtaassa valmistetaan vielä autojakin. Tällä hetkellä niitä tehdään tosin vain tilauksesta.

Wijkerin johtava työntekijä ja talonmies Andrew Matseke avaa hallin nosto-oven, ja sisällä ei ole tällä hetkellä ketään. Tuntuu siltä kuin astuisi haamutehtaaseen. Kolmen entisöintiä odottavan Puman lisäksi oikealla näkyy kahdeksan autoa, jotka ovat eri vaiheissa. Vasemmalla on lisäksi osavaraston vieressä kolme pohjalevyä odottamassa jatkokäyttöä.

Asiantuntijat huomaavat heti, että pohjalevy on peräisin VW Kuplasta. Sitä on lyhennetty 22 sentillä, mistä pellin yli poikittain kulkeva hitsaussauma kertoo. Pohjalevyn päälle tulee lasikuituvahvisteista muovista tehty kori, ja kaikki tehdään käsityönä.

”Edestä päin Puma muistuttaa Ferrari 275 GTB:tä ja takaa hieman Opel GT:tä”, Wijker selittää. Ne ovat sen ajan ikoneja, jolloin Puman historia alkoi.

Brasilialainen urheiluauto

Tämä tapahtui vuonna 1964, mutta ei kylläkään Etelä-Afrikassa, vaan Brasiliassa. Kilpa-ajaja Genaro Malzoni tarvitsi tuolloin urheiluauton, mutta korkeat rangaistustullit sulkivat markkinat. Hän valitsi siis pohjaksi jotakin, mitä valmistettiin Brasiliassa, eli DKW 3=6:n. Malzoni valmisti sen päälle sopivan korin lasikuituvahvisteisesta muovista. Näin syntyi brasilialainen urheiluauto.

Kun DKW lopetti tuotannon Brasiliassa vuonna 1968, Malzoni etsi toisen elintenluovuttajan ja päätyi VW Kuplaan. Sen pohjalta autoja tehtiin pitkään. Vasta merkin loppuvaiheessa tarjolla oli GM:n tekniikalla varustettuja Pumia, mutta se on toinen tarina.

Tärkeämpää on se, että eräs eteläafrikkalainen liikemies päätti vuonna 1970 tuoda merkin kotimaahansa. Ensin sinne tuotiin yksinkertaisesti kokonaisia autoja, ja omaa tuotantoa oli vuodesta 1973 alkaen. Siinä oli monia esteitä, koska VW oli vähemmän yhteistyöhaluinen kuin kaukaisessa Brasiliassa, jossa asiaa edisti myös valtiolta tuleva pieni paine. Afrikassa Volkkarin väki kieltäytyi kuitenkin toimittamasta osia, jolloin otettiin käyttöön kallis B-suunnitelma.

Yritys osti kokonaisia Kuplavolkkareita ja purki ne. Kaikesta siitä hankkiuduttiin eroon tai romutettiin, mitä ei voitu käyttää Pumassa. Tuotantoprosessi oli siis monimutkainen, ja lisäksi esiintyi laatuongelmia. Suurin ongelma oli kuitenkin firman pomo ja hänen heikkoutensa ”lentokoneita, naisia ja suurta farmia kohtaan”, Wijker kertoo. Yritys meni konkurssiin jo vuonna 1974 – 21 kuukauden ja 357 valmistetun auton jälkeen.

Wijker pelasti Puman

Nyt koitti Jack Wijkerin hetki. Hollannissa syntynyt insinööri Wijker oli muuttanut jo vuonna 1957 vaimonsa kanssa Etelä-Afrikkaan, ja hän oli työskennellyt mm. Fordilla ja Chryslerilla. Puman konkurssin aikaan Wijker johti maan suurimman Puma-kaupan, eli Johannesburgissa sijaitsevan Lindsey Sakerin korjaamoa.

Koska hänen sydämensä sykki tälle pienelle urheiluautolle, Wijker päätti ryhtyä neuvotteluihin. Hän hankki konkurssipesän itselleen ja perusti Puma Marketingin. Wijker toi näitä takamoottorisia urheiluautoja vuoteen 1986 asti taas Brasiliasta. Kun tuotanto siellä lopetettiin, hän hankki itselleen korinosien muotit, ja tuotanto aloitettiin jälleen kolme vuotta myöhemmin. Vuoteen 1991 mennessä rakennettiin 26 Pumaa lisää, kunnes seurasi jälleen pakon sanelema tauko. Se johtui tällä kertaa ennemminkin henkilökohtaisista syistä.

”Olin eronnut vaimostani, ja kaikkien asioiden selvittämisessä vierähti muutama vuosi”, valkotukkainen Wijker virnistää.

Homma jatkui vasta vuonna 2006. Tällä kertaa toimittiin Babelegissa, joka on Pretorian pohjoispuolella oleva tuettu teollisuusalue, ja firma toimii siellä edelleen. Huippuaikoina tehtaalla oli yli 50 työntekijää. Korien muovaamisesta lasikuitumatoista vastasivat lähinnä naiset, koska he ovat Wijkerin mukaan ”siinä työssä yksinkertaisesti taitavampia”.

Vienti on lähes mahdotonta

Talouskriisi iski yritykseen kuitenkin ankarasti, ja kukaan ei tilannut enää tätä pientä eksoottista sporttia. Nykyään Wijkerillä on enää kolme työntekijää. Puman pääongelma on kuitenkin ennen kaikkea maailmanlaajuiset tiukat tuontimääräykset, jotka tekevät viennistä lähes mahdotonta. Moderneista pakokaasurajoista tulee nimittäin ylitsepääsemätön este VW Kuplan tekniikan myötä, joten jäljelle ovat jääneet lähinnä Etelä-Afrikan markkinat. Puma maksaa siellä noin 13 000 euroa pienimmällä 41-heppaisella 1,3-litraisella nelosbokserilla varustettuna. Siitä tarjotaan myös 1,6–2,1-litraisella koneella varustettuja versioita, joissa on jopa 102 hevosvoimaa.

Saamme käynnistää 60-heppaisen GT 1600:n testiajoa varten. Ensin täytyy pujottautua sisään tähän ainoastaan 1,16 metrin korkuiseen autoon. Pienen sporttiratin takana olevalle klassiselle urheiluistuimelle vaivatta pääseminen vaatii jo vähän notkeutta.

Tuttu Kuplan soundi

Fiilis on kuin olisi palannut 70-luvulle. Kojelaudassa on pyöreitä mittareita, vaihdekeppi on pitkä, ja polkimet ovat alareunasta saranoitua mallia. Tämä kaikki on tuttua auton elintenluovuttajasta, eli Kuplasta. Sama koskee myös perästä tulevaa bokserin soundia, joka herättää yli 40-vuotiaissa ihmisissä nostalgisia tunteita.

Matala ja melkein jalat suorassa oleva ajoasento vaatii ensin tottumista, mutta siihen on sopeutunut muutaman metrin jälkeen. 60 hevosvoimaa voi tuntua nykyään naurettavan pieneltä määrältä, mutta auton 750 tyhjäpainon vuoksi teho riittää kiihdyttämään Puman 11 sekunnissa nollasta sataan. Esimerkiksi Porsche 914-4 on noin kaksi sekuntia hitaampi.

Mitattavissa oleva teho ei ole kuitenkaan kovin tärkeää Puman kohdalla. Fiilis ratkaisee, ja sitä juuri tehtaalta tulleessa museoautossa riittää. Auto kääntää katseita vielä nykyäänkin. Pystyyn nostetut peukalot, vihellykset ja huudahdukset säestävät Puman menoa tien reunalta käsin. Tämä johtuu varmaan myös siitä, että ihmiset pitävät Pumaa vanhana klassikkoautona.

Merkin tulevaisuus on hämärän peitossa. 82-vuotias Wijker on asiasta välillä huolissaan: ”Mitä tapahtuu, kun minua ei enää ole?” Hän täydentää kuitenkin myhäillen sanojaan: ”Minulla ei kuitenkaan ole aikaa kuolla”.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa

Julkaistu: 19.3.2014