Riikka Suominen: Kansalaiset pannaan puuhastelemaan ruuantähteiden kanssa, vaikka oikeasti pitäisi keskittyä eläintuotteiden syönnin vähentämiseen

Suomessa vallitsee kierrätysharha. Se ilmenee kahdella tavalla. Ensinnäkin kuvitellaan, että suomalaiset olisivat muita tunnollisempia kierrättäjiä. Lukujen valossa tämä ei ole totta. Kierrätysasteemme on alle EU:n keskiarvon.

Toinen harha on, että jätteet kierrättämällä muuttuu ilmasto­jeesukseksi. Valitettavasti näin ei ole. Kierrätyksen merkitys hiilijalanjäljelle on marginaalinen. Päinvastainen väärinkäsitys koskee energiansäästöä. Sitä pidetään merkityksettömänä, vaikka se on vaikuttavimpia asioita, joita kotitalous voi ilmaston hyväksi tehdä.

Tällaiset harhakäsitykset ovat harmillisia, koska niin moni ajattelee, että yksilön ekoteoilla on väliä. Tällöin olisi tärkeää, että ihmisiä valistettaisiin siitä, mihin paukut kannattaa pistää. (Klikinsäästäjä: poliittiseen vaikuttamiseen, sertifioituun Ekoenergiaan, kasvisruokaan, lihasvoimalla ja raiteilla liikkumiseen ja shoppailun rajoittamiseen vain välttämättömään.) Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa kansalaisten päästöt kasvavat, vaikka ihmiset luulevat tsempanneensa ilmaston vuoksi.

Onnettominta on, jos valistus vahvistaa vääriä käsityksiä. Esimerkki siitä on kampanja ruokahävikkiä vastaan. Ruuan roskiin heittäminen on minustakin vastenmielistä ja tekee pahaa, kun noutopöydästä hamstrattu jää syömättä lautasille. Mutta silti kansalaisten valistamiseksi rakennettu kansallinen hävikkiviikko on lähinnä harhaanjohtava. Sen seurauksena ihmisillä on mittakaavaharha, ja he pitävät hävikin vähentämistä ympäristön kannalta tärkeimpänä ruokavalintana. Oikeasti hävikin osuus suomalaisten ruokavalion ilmasto­vaikutuksista on marginaalinen neljä prosenttia. Jos päästöt oikeasti haluttaisiin alas, puututtaisiin eläintuotteiden syöntiin.

Kuten tietokirjailija Mari Koistinen on laskenut, ovat Suomen lihan- ja maidontuotannon päästöt monikymmenkertaiset verrattuna kotitalouksien ruokahävikkiin. Niinpä olisi huomattavasti tehokkaampaa kannustaa vaihtamaan yksi viikon liha-aterioista kasviksiin. Bonuksena kasvisruuasta seuraisi, että jos sitä joutuukin roskiin, on ympäristöhaitta lihaa pienempi.

Mutta hävikkikampanjoihin riittää julkista rahaa. Ei vähiten EU-euroja, koska unionin yhteinen tavoite on ruokahävikin puolittaminen.

Se, samoin kuin kierrätys, ovat siitä kiitollisia ilmasto­toimia, etteivät ne uhkaa taloudellisia valtasuhteita. Rakenteita ei tarvitse muuttaa ja kaikki voi muutenkin jatkua ennallaan. Kansalaiset puuhastelevat ruuantähteiden kanssa ja eläintuotannon miljardituet jatkuvat. Eteiset täyttyvät kierrätysnyssyköistä ja talous pyörii ylikulutuksen ympärillä.

Todellisuudessa planeetan rajoissa eläminen vaatisi vähentämistä, mutta sitä ei kukaan uskalla sanoa. Kun Suomen tekstiili- ja muotialan etujärjestö vastikään selvitti alansa ilmastopäästöjä, onnistui sen kääntää mediahuomio uusiin vähäpäästöisiin kankaisiin. Oikeasti raportissa selvisi, että vaikuttavin ilmastotoimi olisi vaateostojen puolittaminen. Mutta mikä etujärjestö nyt vähentää haluaisi?

Liikenteen päästöt laskisivat, jos liikkumisen tarve vähenisi esimerkiksi lähipalveluilla ja luopumalla pitkien työmatkojen tuista. Mutta autoilumäärien laskua ei edes ehdoteta. Sen sijaan päästöjä yritetään vähentää romutuspalkkioiden ja sähköautotukien avulla. Energiansäästöstäkään ei tohdita puhua, ei edes tänä syksynä, vaikka sähkö on ennätyskallista. Missään näkemissäni lehtijutuissa ei ole neuvottu säästämään sähköä. Niin tabu on vähentäminen.

Erityisen uskaliasta on sanoa, että työtunteja pitäisi vähentää. Se on sääli, koska aiheesta tehdyt tutkimukset osoittavat, että vähemmän työtunteja tarkoittaa vähemmän päästöjä. Jos britit siirtyisivät neljän päivän työviikkoon, leikkaisi se viidenneksen maan ilmastokuormasta.

Minusta on ilmiselvää, että ekokriisin syy on ihmisten loputon touhukkuus: tarve raivata, kasvaa ja valloittaa. Jos se loppuisi, saisimme lisäaikaa tuhon torjunnalle. Laiska pääsee tässäkin vähemmällä. Jos ei jaksa ostella, säästyy myös kierrättämisen vaivalta.

Riikka Suominen on helsinkiläinen toimittaja ja ilmastoaktivisti.