Crossfitistä tuli ilmiö 7000 asukkaan Kemijärvellä
Kemijärvellä peruskoulunsa päättävät tytöt harrastavat crossfitia ja haaveilevat opinnoista muualla. Paluu kotikaupunkiin on suunnitelmissa myöhemmin.
Urheilujuomatölkki sihahtaa auki. Alisa Karppinen ottaa huikat. Viikon ensimmäinen koulupäivä on ohi, ja Karppinen on kävellyt muutaman minuutin kävelymatkan koululta Crossfit Kemijärven tiloihin.
Hänellä on hieman univelkaa. Nukkumaan meneminen venyi ja uni alkoi vasta puolen yön jälkeen. Herätyskello soi 5.30.
Karppisen tavoittaa noin viitenä päivänä viikosta täältä, Kemijärven kaupungin liikuntahallin yhteydessä sijaitsevalta crossfit-salilta. Ulkona on yksi talven kylmimmistä päivistä, kaamos alkaa taittua. Salissa soi treenimusiikki. Telineissään olevat painot, tangot sekä kuntopyörät odottavat treenaajia.
Lupaus hiestä on asetettu.
17-vuotias Karppinen on harrastanut lajia viitisen vuotta. Crossfit on toiminnallinen laji, joka sisältää monipuolisesti erilaisia harjoituksia esimerkiksi voimistelusta, painonnostosta ja kestävyyslajeista.
Lajin monipuolisuus kiehtoo. Parhaiten Karppiselta sujuvat leuanveto ja muut tankolajit.
Kemijärvellä varsinaiseen saliin yhdistyy sisäjuoksurata, jossa on Karppisen mukaan hyvä harjoitella käsilläseisontaa ja -kävelyä.
”Yli prosentti kemijärveläisistä harrastaa crossfittiä.”
Suomen pohjoisimmassa kaupungissa crossfitista on tullut ilmiö. Noin 7 000 asukkaan kaupungissa on yli sata lajin harrastajaa. Yli prosentti kemijärveläisistä harrastaa lajia.
Syksyisin järjestettävä Itäkairan pätsi -kilpailu toisi paikkakunnalle crossfittaajia ja muita toiminnallisten lajien harrastajia kaikkialta Suomesta enemmänkin, mutta mukaan mahtuu vain 88 paria, yhteensä 176 urheilijaa. Viime syksynä Karppinen ja muut nuoremmat harrastajat talkoilivat tapahtumassa.
Maanantaina neljän aikaan iltapäivällä salissa harjoittelee 5–8-luokkalaisten crossfit-kerho. Heidän jälkeensä alkavat varttuneempien harrastajien treenit, tai tarkemmin ilmaistuna yli 55-vuotiaiden naisten treenit (mukana on kaksi miestä).
Päivän vanhin crossfittaaja on 73-vuotias Sinikka Liikanen.
Lajin naisvaltaisuus on silmiinpistävää. Simo Lautamo, yksi Crossfit Kemijärven perustaja, pitää naisten suurta osuutta osittain mysteerinä.
Lautamon mukaan crossfit on kansainvälisestikin naisvaltainen laji: noin 70 prosenttia harrastajista on naisia, mutta Kemijärvellä vielä suurempi osa.
Ehkä yksi syy on lajin monipuolisuus ja sen sisältämä ajatus siitä, että harrastaminen tukee arjessa jaksamista. Toinen voisi olla lajikulttuuri eli se, miten harrastajat suhtautuvat asioihin ja toisiinsa.
Lautamo asui lapsuutensa ja nuoruutensa Sodankylässä ja Kemijärvellä. Molempien pikkupaikkakuntien perinteinen laji on jääkiekko. Sitä harrasti myös Lautamo.
2010-luvun loppupuolella Lautamo houkuteltiin katsomaan crossfit-kilpailuja. Eräs asia teki vaikutuksen: Mitä enemmän kilpailijalla oli vaikeuksia suorituksensa kanssa, sitä enemmän yleisö häntä kannusti.
– Jääkiekossa se oli melkeinpä päinvastoin, Lautamo sanoo.
Salin ulko-ovi käy ja pian Crossfit Kemijärvi -tiimihuppariin pukeutunut 9-luokkalainen Sofia Kuittinen ilmestyy Karppisen taakse. Tytöt halaavat. Seuraavaksi tilaan ilmestyy niin ikään 9-luokkalainen Ilona Säärelä.
Meneillään on kevyempi treeniviikko. Se on hyvä aika pohtia harrastamisen ulkopuolista elämää.
”Kemijärveläisnuorten suuri kysymys koskee sitä, muuttavatko he pois vanhempien luota jo peruskoulun jälkeen vai vasta myöhemmin.”
Kevään yhteishaku starttaa pian. Peruskoulun viimeistä luokkaa käyvien Sofia Kuittisen ja Ilona Säärelän pitää muutaman viikon kuluttua täyttää lomake, jossa he ilmoittavat kolmivuotissuunnitelmansa eli mitä he aikovat opiskella peruskoulun jälkeen.
Kemijärveläisnuorten suuri kysymys koskee sitä, muuttavatko he pois vanhempien luota jo peruskoulun jälkeen vai vasta myöhemmin 2. asteen koulutuksen jälkeen.
Peruskoulun jälkeen kemijärveläisnuorilla on kaupungissa kaksi vaihtoehtoa: lukio tai ammattikoulu, jossa voi opiskella esimerkiksi merkonomiksi, lähihoitajaksi tai metsäkoneenkuljettajaksi.
Jos haluaa kouluttautua pidemmälle, on lähdettävä.
Lähin ammattikorkeakoulu ja yliopisto sijaitsevat Rovaniemellä.
– Rovaniemi näyttää täältä katsottuna isolta ja kansainväliseltä, Ilona Säärelä sanoo.
Kemijärven keskustassa sijaitsee kaupungin ainoa perusopetusta antava koulu, Hillatien koulu. Siellä Kuittisella ja Säärelällä oli haastattelupäivänä yksi yhteinen tunti. Se oli yhteiskuntaoppia. Aihekin oli ajankohtainen: nuorten työelämä.
Kuittinen ja Säärelä muistelevat, että peruskoululainen voi lain mukaan työskennellä kaksi tuntia päivässä koulunkäynnin lisäksi. Jotkut heidän kaverinsa tekevätkin niin, esimerkiksi kaupassa.
Kuittinen ja Säärelä eivät, toistaiseksi, mutta jossain vaiheessa työntekoa pitää miettiä. Tai opintolainaa. Tai molempia. Ainakin, jos meinaa muuttaa pois Kemijärveltä.
Säärelällä on yhteishaussa kaksi vaihtoehtoa: hakea ammattikouluun opiskelemaan liiketoiminnan perustutkinto eli merkonomin tutkinto joko kotikaupunkiin Kemijärvelle tai sitten lähimpään hieman suurempaan kaupunkiin, noin tunnin ajomatkan päähän Rovaniemelle.
Sofia Kuittinen aikoo hakea Rovaniemelle Lyseonpuiston lukioon. Kaupungissa asuu paljon sukulaisia, eikä muutto olisi totaalinen hyppy tuntemattomaan. Hän itsekin asui varhaislapsuutensa siellä.
– Olen aina halunnut lääkäriksi ja lukio on tie lääkikseen.
Ilona Säärelän vanhemmat ja isovanhemmat asuvat Kemijärvellä. Hän on asunut samassa keltaisessa tiilitalossa koko ikänsä.
Lapsuudenkodista pois muuttaminen on samaan aikaan houkutteleva ja jännittävä ajatus.
Ruoka pitäisi laittaa itse, ei pääsisi valmiiseen pöytään. Oma huone vaihtuisi todennäköisesti asunto- laan.
Muutto lapsuudenperheestä omaan asuntoon tarkoittaa paitsi itsenäistymistä, myös rahan menoa. Kuittinen ja Säärelä täyttävät 17 vuotta ensi vuonna ja Suomessa lapsilisää maksetaan 17-vuotiaaksi asti. Jos saa lapsilisää, ei voi saada opintotukea.
Muutto olisi kuitenkin edessä jo tulevana syksynä. Ehkä tieto kahdesta päivittäisestä työtunnista on hyvä pitää mielessä.
”Sitten tapahtuu jotain. Elämä. Ei voi tietää.”
Alisa Karppinen asui alakouluikäisenä Raahessa ja Iissä, mutta hänen ollessaan neljännellä luokalla viisilapsinen perhe paluumuutti vanhempien kotikaupunkiin Kemijärvelle.
Karppinen haluaisi takaisin Pohjois-Pohjanmaalle. Siellä on Pohjois-Suomen ylivoimaisesti suurin kaupunki, Oulu. Oulussa on laajat koulutusmahdollisuudet, ammattikoulua ja yliopistoa myöten.
Karppinen käy tuva-luokkaa eli aukikirjoitettuna tutkintokoulutukseen valmentavaa koulutusta, entistä kymppiluokkaa vastaava luokkaa.
Sen suoritettuaan Karppinen aikoo muuttaa Ouluun.
– Se olisi jo aivan erilainen paikka kuin tämä Kemijärvi.
Mitä toisen asteen koulun jälkeen tapahtuu, on kolmikolle epäselvää. Kuittinen haaveilee lääkärin työstä ja Säärelä töistä ulkomailla.
Sitten tapahtuu jotain. Elämä. Ei voi tietää.
– Ei sitä oikein voi ajatella pidemmälle, kun ei tiedä minkälainen tilanne missäkin on, Ilona Säärelä sanoo.
Sitten, kun on asunut ja kouluttautunut muualla tai työskennellyt ulkomailla, kuten Säärelä haaveilee, voi palata takaisin Kemijärvelle.
Myöhempään elämänvaiheeseen sijoittuvaa paluuta he kaikki pitävät mahdollisena.
Yksi ajatus on yhteinen: Kemijärvelle olisi mukava palata joskus. Mutta vasta sitten kun pohjoisen ihmiselle pakolliselta tuntuva kierros muualla on suoritettu.
Crossfitin kotimaa on Yhdysvallat. Kemijärvelle se levisi vuonna 2018. Silloin Simo Lautamo teki kuten Kuittinen, Karppinen ja Säärelä suunnittelevat: palasi pakollisen kouluttautumismatkan jälkeen kotiseudulleen. Ja perusti sinne ystäviensä kanssa crossfit-salin. Crossfit on hänelle sivutyö. Virka-aikana Lautamo on apulaisjohtaja paikallisessa Jyvälänpuiston päiväkodissa.
Ehkä Lautamon alavalinnasta johtuen Kemijärven- salilla on pyörinyt alusta asti omat ryhmät lapsille ja nuorille. Lajikulttuuri juurtui nopeasti, ja Lautamon mukaan lasten ryhmät ovat olleet koko ajan täynnä.
Karppinen, Kuittinen ja Sääreläkin aloittivat harrastamisen niissä. Kuittinen pelasi vielä muutama vuosi sitten kemijärveläisittäin marginaalista lajia, koripalloa. Sen lopetettuaan Kuittisen äiti houkutteli hänet kokeilemaan crossfitia.
Kuittinen on itse asiassa harrastaja jo kolmannessa sukupolvessa: myös hänen kuusikymppinen mummonsa käy samalla salilla.
Kemijärven kaupunki tarjoaa kaikille peruskouluikäisille nuorille vapaakortin kaupungin liikunta- ja uimahalliin. Lisäksi toisen asteen opiskelijat saavat ilmaisen kausikortin kuntosalille.
Kuittisen, Säärelän ja Karppisen mukaan heidän ikäluokkansa pojat ovat siellä, kun tytöt ovat crossfitissa.
– Tai sitten pojat pelaavat jääkiekkoa.
”Kilpaileminen oli ennen kaikkea hauskaa. Jotain jäi myös hampaankoloon.”
Harrastusmahdollisuuksien puolesta Kemijärveltä ei tarvitsisi poistua, ainakaan lopullisesti.
Koillis-Lapin musiikkiopistossa on pitkät perinteet myös musiikin harrastamiseen. Alisa Karppinen harrastaa siellä laulamista. Hän on soittanut siellä myös hanuria ja pianoa.
Tammikuussa Karppinen ja Kuittinen kävivät kilpailemassa Turussa. Päiväjuna Kemijärveltä Turkuun oli kaksi tuntia nopeampi kuin yöjuna, siis vain 12,5 tuntia.
Kilpaileminen oli ennen kaikkea hauskaa. Jotain jäi myös hampaankoloon.
Kuittisella se oli toes to bar -liike, jossa henkilö roikkuu tangolla käsien varassa ja yrittää nostaa varpaat koskettamaan tankoa. Siinä Kuittinen aikoo kehittyä paremmaksi.
Karppinen, Kuittinen ja Säärelä ovat uuden äärellä myös harrastuksessaan. He miettivät kilpailuihin osallistumista. Turku oli vasta kokemuksen hakemista.
Crossfit on kansainvälinen laji, jossa kilpailijat voivat osallistua paikasta riippumatta kaikille avoimiin Crossfit Games Open -karsintoihin. Niissä voi käytännössä verrata omaa tasoaan lajin muihin harrastajiin kaikkialla maailmassa.
Sadoistatuhansista osallistujista vain murto-osa pääsee seuraavalle tasolle.
Jokaisen Open-viikon aikana tehdään yksi lajisuoritus omalla salilla. Valmentaja kirjaa suorituksen kaikille yhteiseen järjestelmään. Osallistuja saa tietää lajit vasta aivan viime hetkillä.
”Openeista” on mahdollista jatkaa kilpailua eteenpäin, mutta läheskään kaikki eivät niin tee. Oman tason ja suorituksen arviointi riittää.
Tytöt aikovat testata tasonsa kevään aikana. Toukokuussa Kemijärvellä järjestetään painonnoston 15–17-vuotiaiden SM-kilpailut. Painonnostoliikkeet ovat osa crossfit-harjoittelua eli kolmikolle tuttuja. Painonnostossa on kaksi liikettä, tempaus ja työntö. Toisessa levypainoilla varustettu tanko nostetaan ylös suorille käsille temmaten ja toisessa työntäen.
Simo Lautamon mukaan painnonnoston suoritus on vaativuudessaan sellainen, että jos siihen pystyy, se kantaa läpi elämän. Se on muiden katseiden alla tehtävä yksilösuoritus, joka vaatii suurta paineensietokykyä. Hän kannustaa kolmikkoa osallistumaan.
Karppinen, Kuittinen ja Säärelä suunnittelevat osallistuvansa.
Missä on tulevaisuus -sarjassa maakuntien nuoret kertovat omista ja alueittensa tulevaisuusnäkymistä.
