Vanhan liiton dieseljyrä Mercedes-Benz GLK vm. 2014 – Hinnassa keulatähtilisää, ominaisuuksissa hyvää ja huonoa
Nyt uidaan vastavirtaan, ja otetaan ajoon kymmenvuotias diesel-Mersu.
Tervetuloa valintojen maailmaan – sitähän se autojen ostaminen on. Vastikään ajoimme pari ranskalaista autoa. Talisman oli aikamoinen erikoisuus, ja Berlingo taas huippukäytännöllinen tuttavuus kymppitonnilla. Eikä se Talismankaan kovin kallis ollut: 13 800 euroa.
Etsimme ranskattarien kavaljeeriksi auton, joka edustaa ihan toista maailmaa. Valinnan varaa oli vaikka kuinka, mutta lopulta päätimme napata mukaan Mercedes-Benz GLK:n. Tämä katumaasturi esiteltiin jo vuonna 2008. Sen muodot ovat tämän päivän näkökulmasta epämuodikkaat – auto on kovin kantikas.
Meidän yksilömme on vuodelta 2014, ja autoliike SAKAn dokumentit kertoivat, että kyseessä on tuontipeli. Tulikohan Ruotsista? Voi olla, sillä euro on kruunuun verrattuna tosi kovassa kurssissa. Mersulla oli ajettu 204 000 kilometriä, mikä ei sinänsä ole pelottava lukema. Sähköisestä huoltokirjasta voi tarkistaa, mitä GLK on syönyt.
Mersun keulatähdessä on jotain magiaa, jonka tarkkaa merkitystä on vaikea määritellä. Ainakin se kuuluisa tähti toimii käyntikorttina: vähän kunnioitusta, hei! Konkreettisimmin tähden vaikutus näkyy auton hinnassa. Kymmenvuotiaan GLK:n hintalapussa luki 17 900 euroa. Tuo ei ole vielä ryöstöhinta, mutta ei myöskään erikoistarjous. Vilkaisu varustelistaan tuotti pari mukavaa yllätystä. Mersussa oli kaukosäätimellä varustettu lisälämmitin, sähköllä toimiva takakontti ja vetokoukku.
GLK:n moottori oli todellinen klassikkopata, eli nelipyttyinen CDI-diesel. 2,1 litran iskutilavuudesta irtoaa 170 hevosvoiman teho ja 400 newtonmetrin vääntö. Näillä eväillä 1,8-tonninen Mercedes liikkuu ihan mukavasti. Dieselmoottorin käyntiäänessä on jotain hyvin sympaattista ja luottamusta herättävää. 5,6 litran normikulutuslukema kertoo, että maltillisesti kaasutellen on mahdollista ajaa varsin halpoja kilometrejä.
GLK ei ole mikään sportti, vaan enemmänkin työjuhdan tuntuinen. Ohjaustuntumassa on hieman vanhan liiton Mersua, eli ohjaus on tahmean oloinen ja palauttaa vähän huonosti – ei vika vaan ominaisuus. GLK näyttää maasturilta, mutta meidän yksilömme oli kuitenkin takavetoinen. Ehkä parasta GLK:ssa on sen ajoasento. Kuski istuu korkealla ja ryhdikkäästi. Pitäisikö käydä päiväseltään Kuopiossa? Tällä autolla se onnistuisi ilman selkäkipuja ja ylimääräistä ahdistusta.
Parasta G-ryhmää
Ainoa oikea Mercedes-maasturi on se kuuluisa G-Wagen. Uutta G-Wagenia en ole ajanut, mutta alkuperäismallin rattiin olen päässyt muutamaan otteeseen.
Vuonna 2003 alle osui G500. Tämä koodi tarkoittaa viiden litran bensakasia. Kasi hörhötti mukavasti, ja bensaa paloi hälyttävään tahtiin. Noin 15 l/100 km oli ihan normilukema. Jos kaasutteli liikennevaloissa, alettiin lähestyä kahta kymppiä. Oi niitä aikoja!
Geessä oli muistaakseni kolme tasauspyörästön lukkoa: edessä, keskellä ja takana. Kun ne kaikki kytki päälle, auto muuttui aika pökkelöksi. Se ei tahtonut kääntyä millään, vaan puski muulimaisesti suoraan. Mutta ominaisuudet maastossa olivat sitten omaa luokkansa. Möngin Geellä talvisella pellolla paksussa lumihangessa, ja pääsin myös helposti takaisin tielle. Ei mikään ihme, sillä G-Wagen suunniteltiin alun perin armeijakäyttöön.
