Tilaihme pikku rahalla: Citroën Berlingo taipuu mihin vain – ”Ranskassa osataan”
Jos haluaa taloudellisen ja tilavan auton kymppitonnilla, tätä vuoden 2017 Citroën Berlingoa on vaikea ohittaa.
Käytetyn koeajo Citroën Berlingo Multispace BlueHDI 100 Feel ETG6 vm. 2017.
Tasarahalla on aina hyvä pelata. Nyt meillä oli käytössä pyöreä kymppitonni. Emme olleet kuitenkaan pikkutarkkoja, vaan asetimme hintahaarukan välille 9 000–11 000 euroa. Ja ei muuta kuin sukellus verkkoon.
Kaikenlaista mielenkiintoista alkoi tietysti löytyä, sillä Suomi on autoilun kehitysmaa, jossa ajetaan vanhoilla ja usein halvoilla autoilla. Eli miten olisi vaikkapa Mersun E-sarjan farmari kuutosdieselillä vuodelta 2007? Mittarissa rapsakat 268 000 km. Tai komea Volkswagen Passat CC vuodelta 2013; 220 000 km rullattu sekin. Vähemmän ajettua tarjontaa edusti Hyundai i30 samalta vuodelta, mutta sen mittarissa oli vain 111 000 km.
Tuo Hyundai olisi ollut kyllä järkiostos mutta meidän makuumme vähän liian piukea. Jatkoimme kaivelua, kunnes löysimme mielitiettymme. 10 490 eurolla oli myynnissä Citroën Berlingo vuodelta 2017. Tämän pikkupakusta henkilöautoksi jalostetun kaapin puolesta puhui monta seikkaa. Ensinnäkin auton mittarissa oli vain 101 000 kilometriä. Toiseksi Citikan mukana tuli asiallisesti leimattu huoltokirja. Meitä miellytti suuresti myös se, että keulalla nakutti taloudellinen diesel.
Ajoimme Citikan ulos SAKAn hallista, ja kävimme innokkaasti sen kimppuun. Pikakierros auton ympäri kertoi heti, että Berlingoa oli pidetty hyvin: ei erityisiä kolhuja, naarmuja tai kulumia. Sitten vaan etuovi auki ja ohjaimiin. Tässä kohtaa tuli kovaa peukutusta, sillä Berlingossa istutaan niin korkealla, että sen komentosillalle on todella helppo kavuta. Kun ollaan perillä, autosta on vaivatonta tulla ulos. Kuljettajan näkyvyys kaikkiin suuntiin on esimerkillinen.
Berlingon takaovet eivät ole normaalia, etureunoistaan saranoitua tyyppiä, vaan siihen on napattu mallin rahtiversiosta tutut liukuovet. Ne ovat erittäin kätevät ahtailla parkkipaikoilla ährättäessä. Vaikka ihan vieressä olisi toinen auto, Berlingon takaoven saa näppärästi auki. Takapenkin tilat ovat esimerkilliset. Kaksi ihmistä mahtuu kyytiin oikein mukavasti, ja kolmaskin sopii mukaan ilman kenkälusikkaa. Istuma-asento on erittäin ryhdikäs.
Citikan ehkä paras puoli löytyy takapäästä. Kun tavaratilan jättimäisen luukun avaa, silmien eteen avautuu kuutiomainen, valtavan korkea tavaratila. Parasta on se, että takaistuimia voi liikutella moneen asentoon, ja kasvattaa näin rahtikapasiteettia. Kun istuimet nostaa tallin nurkkaan, Berlingo muuttuu kahden hengen pakettiautoksi. Kova suoritus.
Olimme lähdössä tukka putkella koeajolle, mutta homma meinasi tyssätä alkuunsa, kun emme löytäneet Berlingon ohjaamosta vaihdekeppiä! Käsijarrukahva oli perinteistä mallia, ja hamuilimme sen etupuolelta tuota edellä mainittua, välttämätöntä vipstaakia – turhaan. Sitten tajusimme, että kojelaudan keskellä oleva iso kiertokytkin on se niin sanottu vaihdekeppi. Sitten vaan D silmään ja menoksi. 1,6-litrainen turbodiesel raksuttaa iloisesti. Kevyellä kuormalla sen tehot riittävät mainiosti, mutta jos kyydissä on täysi nyytti, voi maantiellä tulla äitiä ikävä. Kolikolla on aina kääntöpuolensa, ja tässä tapauksessa se on tietysti pieni kulutus. 4,2 litran normikulutuslukema kertoo, että Berlingo on pihi kulkija.
Hullun hauskaa
Citroën on merkki, johon liittyy monenlaisia mielikuvia. Nykyiset Citroënit ovat aivan yhtä tavallisia kuin sisarmerkki Peugeotin tuotteet, mutta ennen oli toisin.
Mitä mieltä olisitte siitä, että auton moottori käynnistetään työntämällä ohjausakselin päällä oleva vaihdekeppi tiettyyn asentoon? Näin lähti käyntiin legendaarinen Citroën DS. Tai miten olisi nopeusmittari, joka ei ole mikään pyöreä taulu, vaan suurennuslasin alla pyörivä kiekko, joka vilisee silmissä niin vinhasti, ettei sitä ehdi lukea. Tällainen ratkaisu löytyi malleista GS ja CX.
Yksipuolainen ohjauspyörä oli pitkään Citikan tavaramerkki – ihan toimiva ratkaisu. Mutta mikä olikaan nollapisteohjaus? Se oli ainakin CX-mallissa käytetty, erikoiseen ohjaustehostimeen perustuva älynväläys, joka keskitti ohjauksen aina suoraan, kun kuljettaja päästi näppinsä irti ratista. Ihan kätevä homma, mutta aluksi tuollainen itsepäisyys saattoi tuntua oudolta.
