Volvo S90 vm. 2019 – Iso Volvo kulkee kuin jyrä – Tässä on juuri sopiva ohjus välille Hanko–Nuorgam
Pituutta viisi metriä, ja tehoa 400 hevosvoimaa. Tämän Volvon kyytiin mahtuu, ja sen kyyti on rapsakkaa.
Nyt otetaan ajoon iso Volvo. Arvatkaa miksi? Koska vähän erikoisempi tämän mallisarjan yksilö osui silmiin autoliike SAKAn valikoimista. S90-mallia on tarjolla pilvin pimein, mutta useimmiten nämä Volvot ovat väriltään tummia. Heinäkuun alussa bongaamamme yksilö oli kuitenkin valkoinen. Se näytti niin jännältä, että oli ihan pakko päästä ottamaan autosta tyypit.
Miksi valkoinen väri sitten kiehtoo? Selitys löytyy Japanista. Tuolla nousevan auringon saarella kukkii aivan omanlaisensa autokulttuuri. On pieniä miniautoluokan kopperoita, joille löytyy aina parkkitilaa. Sitten on Nissan Skylinen ja Toyota Supran kaltaisia raasereita. Mutta ennen kaikkea Japanissa on limusiineja. On Infinityä, Lexusta ja myös erityispäheitä Toyota-malleja. Euroopassa limusiiniin valitaan useimmiten musta tai muuten vaan tumma maalipinta. Toki Japanissakin näkee mustia jättiläisiä, mutta hyvin usein vastaan tulee myös valkoisia isomman luokan autoja. Niillä ajavat joskus pahamaineiset yakuzat. Termi tarkoittaa gangsteria. Yakuzat ovat aivan erityisen aktiivisia huumekaupan pyörittämisessä.
Iso Volvo oli hiukan hankalassa paikassa SAKAn hallin perällä. Liikkeen ystävällinen henkilökunta veivasi ison Volvon pois kolostaan. Itse en olisi tuohon hommaan kovin mieluusti ryhtynyt, sillä S90 ei ainoastaan näytä isolta, vaan on myös iso. Pituutta tällä valaalla on himpun yli viisi metriä, ja leveyskin hipoo 1,9 metriä.
Sanotaan, että mikään ei voita kylmän nahan tuoksua aamulla. Jokainen voi tulkita tämän lentävän lauseen haluamallaan tavalla, mutta autojen maailmassa tällä tarkoitetaan sitä, että aamulla on kiva lähteä liikenteeseen autolla, jossa on sopivasti patinoitunut nahkasisustus. Se luo matkustamoon hiukan eksoottisen tunnelman.
Volvon nahat eivät nyt varsinaisesti tuoksuneet, eikä patinaakaan juuri ollut, sillä auto oli vuodelta 2019, ja sillä oli ajettu vain 115 000 kilometriä. Mutta se nahkaverhoilun väri – ai että! Ei ollut mustaa pintaa, vaan oranssiin vivahtavaa vaaleanruskeaa. Kontrasti valkoiseen maalipintaan nähden oli tyrmäävä, jotten sanoisi pornahtava. Uskon, että kuka tahansa yakuza-pomo nyökkäisi hyväksyvästi ja ovelasti hymyillen tälle väriyhdistelmälle.
Vaikka S90 on pitkä ja leveä, se ei ole 145 sentin mitallaan kovin korkea. Niinpä auton ohjaimiin laskeudutaan vähän samaan tapaan kuin XJ-sarjan Jaguariin. Autosta nouseminen on aikamoista jumppaa, jos selkä on jäykkä ja vatsakumpu hiukan liian iso. Sama matalan menevä tunnelma jatkuu myös takapenkillä.
Matalan istuma-asennon antaa kyllä helposti anteeksi, kun oikaisee jalkansa. Polvitilaa on niin paljon, että oikein naurattaa. Tässä suhteessa S90 kelpaisi takuulla myös arvonsa tuntevalle yakuza-pomolle. Takalaseihin on vedetty mustat kalvot aitoon gangsterihenkeen – sisään voi kurkkia, mutta mitään ei näy.
Volvomme on tyyppiä T8. Nyt puhutaan siis töpselihybridistä, jonka perusvoimanlähde on kaksilitrainen turbo, jonka apurina on sähkömoottori. Voimalinjan yhteisteho on 407 hevosvoimaa, eli paukkua on. Kun ajoakun lataa täyteen, sähköllä pääsee 30–40 kilometriä.
Äijähommissa
Mikä on jännittävin Volvo, jolla olen ajanut? Valinta on helppo: Volvo BM 650 vuodelta 1970. Alan miehet tietävät, että mallimerkintä kuuluu traktorille eikä autolle. Tuollainen Volvo Bolinder-Munktell 650 – kuten täydellinen mallimerkintä kuuluu – löytyy tänä päivänäkin eräältä keski-suomalaiselta metsätilalta. Talvet punainen kunniavanhus nukkuu kuin karhu konsanaan, mutta kesäisin lanailen Volvolla tilusteitä.
Vanhassa traktorissa on monta kiehtovaa ominaisuutta. Ihan ykkösenä tulee sen moottori, joka on yli nelilitrainen diesel. Sen käyntiääni on niin miehekäs kuin olla ja voi. Moottorissa ei ole turboa, mutta koneen reipas alavääntö saa hymyn huulelle, joka kerta kun hyppään Volvon rattiin.
Ykkösvaihdetta ei oikeastaan tarvita. Liikkeelle lähdetään kakkosella, ja sitten on tarjolla vielä huimat kaksi vaihdetta plus pakki. Olen pari kertaa lähtenyt vahingossa liikkeelle nelosella. Tällöin Volvo vähän puhisi, mutta moottori ei sammunut, vaan vanhus möngersi päivän töihin iloisesti jyristen.
– Lauri Larmela –
