Volkswagen Golf R 4Motion vm. 2018 – Jos pitää rajummasta menosta ja muhkeista pakoäänistä, niin nyt on tarjolla alkukantaista ajamisen iloa

Ajettavuudeltaan Ärrä on juuri niin napakka kuin vaan voi toivoa. Kulkee kuin rasvattu salama.

24.5.2025 Tuulilasi

Kun kevätaurinko paistaa täydeltä terältä, automiehen kaasujalka alkaa helposti vipattaa levottomasti. Nyt olisi kerta kaikkiaan pakko saada alle jokin vähän kuumempi rassi. Volkswagen Golf GTI olisi takuuvarma ja itseoikeutettu klassikkovalinta, mutta ehkä sittenkin vähän liian tuttu ja turvallinen sportti.

Marssimme SAKA:n Tuusulan liikkeen halliin, ja heti tärppäsi. Silmiimme osui musta ja matala Volkswagen, mutta ei suinkaan Golf GTI, vaan peräti Golf R. Näitä namupaloja ei tule vastaan ihan joka päivä. Kävimme tämän maanuoliaisen kimppuun innolla. Tunnelma ennen varsinaista koeajoa oli odottavan kupliva.

Volkswagen Golf R:n kojelauta on hauskalla tavalla vanhanaikainen. Vaihteisto on itse hämmennettävää mallia – hyvä! — Ärrän kojelauta on hauskalla tavalla vanhanaikainen. Vaihteisto on itse hämmennettävää mallia – hyvä!

Siirsimme Ärrän hallista pihalle, ja aloimme tutkia tätä helmeä vähän tarkemmin. Ärrä oli vuodelta 2018, ja sillä oli ajettu vain 91 000 kilometriä. Tuo on seitsenvuotiaalle autolle todella kohtuullinen lukema. Ärrän papereista kävi ilmi, että se oli ensirekisteröity Suomen kilpiin vuonna 2021. Kyseessä oli siis jälkituontiauto. Tämä fakta ei meitä huolettanut. Hyvää mieltä lisäsi se, että Golf oli juuri katsastettu.

Ärrä oli ollut jossain vaiheessa aidon asianharrastajan käsittelyssä, sillä sen alla pyörivät todella törkeän näköiset vanteet. Tässä tapauksessa törkeäksi mainitseminen on pelkkää kehumista. Lisää tuning-henkeä löytyi ohjaamosta. Vaihdekeppi kun ei ollut mikään vakionysä, vaan hauska sinimusta patukka. Kun vaihteista päästiin kerran puhumaan, niin kerrottakoon, että tämä Ärrä ei ole mikään onneton automaatti, vaan ihan rehti manuaali. Tarjolla on siis sitä vanhanaikaista kepittämisen iloa.

Kun perusteet olivat selvillä, oli aika lähteä koeajolle. Ärrän takapäässä on neljä putkea, ja niistä tulvii ilmoille ihan aitoa mörinää – musiikkia korville! Kytkin on asiaan kuuluvasti ehkä vähän tavallista raskaampi, mutta vaihteisto toimii mukavan täsmällisesti. Ai että miten tämä peto sitten liikkuu? No todella hyvin tietty. Kiihdytys välillä 0–100 km/h kestää vaivaiset 5,1 sekuntia. Että ihan oikeiden urheiluautojen lukemissa ollaan. Huippunopeus on rajattu lukemaan 250 km/h.

Ajettavuudeltaan Ärrä on juuri niin napakka kuin vaan voi toivoa. Ohjaus on tarkka, ja tämän auton ratissa pääsee kokemaan aitoa ja alkukantaista ajamisen iloa. Koska auto on nelivetoinen, 310 hevosvoiman teho saadaan siirrettyä hienosti tien pintaan. Ei turhaa sutimista eikä ohjauksen tempoilua.

Volkswagen Golf R:n kuljettajan ja hänen vierustoverinsa istuimet ovat erinomaiset. — Kuljettajan ja hänen vierustoverinsa istuimet ovat erinomaiset.

Volkswagen Golf R:n takapenkin polvitila kutistuu todella niukaksi, jos kuskin istuimen säätää taka-asentoon. — Jos kuskin istuimen säätää taka-asentoon, kutistuu takapenkin polvitila todella niukaksi.

Katse peruutuspeiliin

1970-lukulaisessa ensimmäisen sukupolven GTI-Golfissa oli 1,6-litrainen moottori, josta irtosi tajunnan räjäyttävät 110 hevosvoimaa. Tuo lukema kuulostaa toki tämän päivän mittapuulla aivan naurettavalta. 50 vuotta sitten Golfin kokoisissa perheautoissa oli tyypillisesti 60-70 hevosvoimaa. 110 heppaa oli siis todella kova noteeraus. Tässä ajettu Golf R painaa yli 1,5 tonnia, mutta ensimmäisen polven GTI painoi vain 810 kiloa. Niinpä se liikkui aika iloisesti 110 hevosvoimallaan.

Minä pääsin nöösipoikana ajamaan toisen sukupolven GTI:tä. Tuolloin elettiin 1980-luvun puoliväliä. Tuossa autossa oli 1,8-litrainen moottori, josta irtosi 112 hevosvoimaa. Kone ei ollut yhtä iloluonteinen yläkierroksilla rääkyjä kuin originaalin 1,6-litrainen pata. Mutta kiva tuollakin Golfilla oli luukuttaa menemään. Ohjaus oli tehostamaton, joten tuntuma tien pintaan oli suoraviivaisen tarkka. Ja luonnollisesti kyseinen Golf oli musta.

– Lauri Larmela –