Volvo S40 vm. 2011 – Hyvä ja taloudellinen diesel alle kymppitonnilla – arjen säästöä koko rahan edestä
Pienen turbodieselin paras puoli ei ole sen voima, vaan naurettavan pieni kulutus.
Lähdimme etsimään halpaa Volvoa, sillä Volvohan on aina hyvä valinta – eikös vain? Halusimme päästä reilusti alle kymppitonnilla, joten 60- ja 70-sarjan autot olivat poissa laskuista. Samoin kaikki farmarit pistetiin hylkyyn heti lähdössä. Volvon farmarit – tai kartanoautot – kun ovat niin hyvässä huudossa, että niiden hinnat tuppaavat olemaan yläkantissa auton ajomäärästä ja iästä riippumatta.
Autoliike SAKAn valikoimista löytyi aika helposti yksilö, joka oli juuri meidän makuumme. Otetaan nyt ensimmäisenä se hinta, kun kerran halpis oli haussa. 6 790 euroa on todella reilusti alle kymppitonnin pyynti, mikä sai ostohousumme pyörimään jaloissa.
Mitä tuolla summalla sitten saikaan? Malli oli S40, eli pienemmän pään sedan vuodelta 2011. Nyt ei siis ollut käsissä mikään uudenkarhea yksilö, vaan perusteellisesti sisäänajettu, teini-ikäinen Volvo. Autolla oli rullattu 229 000 kilometriä. Onneksi tämä S40 ei ollut niin sanottu pimeä tapaus, sillä auton mukana tuli huoltokirja. Tämä on aina iloinen asia.
Ehkä mielenkiintoisinta Volvossa oli sen moottori, joka oli ihan rehti, erittäin epämuodikas turbodiesel. 1,6-litraisesta nakuttimesta irtoaa 114 hevosvoimaa, mikä ei ole erityisen säväyttävä lukema. Alakierrosvääntöä kuitenkin löytyy, ja koska tämä Volvo painaa alle 1,4 tonnia, kulkuhaluja luulisi olevan riittävästi. Tutkimme autoa lähemmin, ja totesimme, että sen maalipinta ei ollut aivan priimakunnossa – kilometrit näkyivät, totta kai.
Sisustuksessa oli aavistus ylellisyyttä, sillä istuimet oli verhoiltu tummalla nahalla. Vaalea puu tai puujäljitelmä kojelaudassa ja etuovissa muodosti kivan kontrastin tummalle verhoilulle. Tässä Volvossa ei todellakaan ole niitä kuuluisia taksitiloja. Niitä halajavan on lyötävä lisää pinkkaa tiskiin, ja siirryttävä V70-osastolle. Myös tavaratila on aika vaatimaton, ja pienen luukun vuoksi hankalasti kuormattavissa. Varusteissa oli pari iloista yllätystä: polttoainekäyttöinen moottorinlämmitin ja peruutustutka takana.
Koeajolla kävi ilmi, että että moottori oli ennakkoveikkauksiemme mukaisesti ponteva vedoltaan. Nakuttaja pitää tietenkin kylmänä aikamoista konserttia. Moottorin jatkeena oli kuusipykäläinen manuaali. Sitä oikein käyttäen tällä autolla on mahdollista päästä nelosella alkaviin kulutuslukemiin. Siinä niitä arjen säästöjä koko rahalla!
Nopeat kaupat
Nykyään Volvo taitaa olla aika vahvasti kallellaan sähkön suuntaan. Yhtiö ehti jopa ilmoittaa lopettavansa kokonaan polttomoottoriautojen valmistuksen. Liikenteen päästöjä pitää tietysti alentaa, mutta mahtaa suomalaista Volvo-liikettä harmittaa, jos ja kun lataushybriditkin katoavat Volvon mallistosta. Esimerkiksi ladattava XC60 on ollut vuosikaudet Suomessa erittäin suosittu malli. On siinä myyjällä sormi suussa, kun asiakas tulee kyselemään itselleen uutta vastaavaa mallia, mutta tarjolla on vain ei oota. Ruotsissahan noita ladattavia hybridejä on tarjolla käytettyinä pilvin pimein. Sieltä niitä myös rahdataan tänne jatkuvalla syötöllä.
Jos olisin spekulantti luonteeltani, ostaisin muutaman kappaleen erän uusia, ladattavia hybridi-Volvoja, ja alkaisin odottaa sijoitukseni arvonnousua. Uskon, että ennen pitkää asiakkaita olisi pihalla niin paljon, että innokkaimpia saisi hätyytellä kepillä pois.
– Lauri Larmela –
