Loppuraportti: Volkswagen Caddy Maxilla ajo kävi kalliiksi – Hintavat kilometrit rikkoivat Tuulilasin ennätyksen

Edellinen käytetyn auton käyttötesti oli päättynyt loistotunnelmissa syksyllä 2021, kun puoli vuotta talossa ollut Volkswagen Golf Sportsvan 1.2 (vm. 2016) myytiin autoliikkeeseen 13 550 eurolla. Ostohinta keväällä 2021 oli ollut 12 900 euroa, ja kun autolla oli välissä taivallettu maantietä kuitenkin reilun 10 000 kilometrin verran, niin lopputulos sai suupielet kaartumaan ihan kunnolla ylöspäin. Tällähän voi tehdä tiliä! Helppoa rahaa, pojat! Mikäs tässä myydessä, kun on ammattimiehet asialla! Mestarit areenalla!

54 000 km

Trendline-varusteltu ohjaamo, tietoviihdenäyttö lähes huvittava. Bluetooth-yhteyskin löytyi, mutta surkean äänentoiston takia sitä oli kehno käyttää.

55 000 km

Pariovia löytyy harvemmista Caddyistä; ne ovat kuitenkin kätevät. Autossa oli myös kolmas penkkirivi, mutta otimme sen pois, joten tavaratilaa oli hulppeasti.

Seuraavan auton kanssa olisi sitten edessä karu paluu arkeen, mutta tätä emme vielä tienneet, kun ostimme jälleen uutta menopeliä samanlaiseen "Kymppitonni käytetyllä" -testiin kesällä 2022. Päätimme pitäytyä Volkswagenissa, todistetusti arvonsa hyvin säilyttävässä merkissä. Koska polttoaineiden – varsinkin dieselin – hinta oli noussut ennätyslukemiin, tarkoituksena oli samalla seurata, miten pumppuhintojen muutokset vaikuttaisivat auton arvoon puolen vuoden seurantajakson aikana.

Hullutteluun emme halunneet ryhtyä, vaan ajatuksena oli hankkia auto, josta myöhemmin pääsisi myös eroon. Volkswagen Caddy Maxi tuli hieman sattumalta eteen, mutta se täytti kaikki kriteerimme. Olihan selvää, että näin isolle autolle diesel olisi jatkossakin bensakonetta luontevampi vaihtoehto. Teimme 26 140 eurolla kaupat hyvän oloisesta, 52 000 km ajetusta yksilöstä vuosimallia 2017. Myyjänä oli Vantaan CarNext, joka tunnetaan leasingyhtiö Lease­Planin jälleenmyyjänä. Huono puoli oli se, että CarNextillä ei tingitä pyyntihinnoista euroakaan. Toisaalta mahdolliset piiloviat saataisiin ison toimijan kanssa hoidettua asiallisesti kuntoon.

Jo koeajon aikana autossa oli huomattu vikaa vasemman puolen vetonivelessä. Rutina kuului selkeästi, kun voimalinjaa kuormitti hitaalla vauhdilla kakkosvaihteella ylämäkeen. Tämän korjauksesta sovittiin ennen kauppoja, ja lopulta korjaus saatiin myös tehtyä. Muutama viikko siinä vierähti, kun ensikäynnillä asennettu, viallinen tarvikeosa vaihdettiin VW:n alkuperäisosaan ja lopulta toisenkin puolen vetoakseli pistettiin kuntoon.

Siihen loppuivat rutinat samalla hetkellä sekä autosta että autonostajalta. Nelinumeroinen summa rahaa oli tässä vaiheessa korjauksiin palanut, mutta sehän ei ollut ostajan ongelma. Samalla autoon lisättiin kaupan päälle AdBlueta.

Mitään muuta vikaa tai edes "ominaisuutta" Caddystä ei tämän jälkeen löytynyt. Teknisesti kyseessä oli siis varsin hyvä, asiallisesti pidetty ja säännöllisesti huollettu yksilö.

57 000 km

Avaimella lukittava bensakorkki – tai siis dieselkorkki. Vanha keksintö, mutta kuka ties tarpeellinen, kun mustan kullan hinta on yhä jäätävissä lukemissa.

59 000 km

Katoavaa kansanperinnettä ehkä, mutta käsipelillä vaihtaminen on kyllä mukavaa! Kuusipykäläinen boksi oli sujuvatoiminen; ei merkkejä kulumisesta.

Caddy maxi perustuu Volkswagen Golfin alustarakenteelle ja sen myös huomaa. Isoksi laatikon muotoiseksi "pikkupakuksi" Caddy on harvinaisen hyvä ja henkilöautomainen ajettava. Meno maistui niin maantiellä kuin kaupungissakin. Käsivaihteisella autolla sompailu oli vaihteen vuoksi suorastaan virkistävää. Jotain olennaista menetetään, kun voimalinjojen sähköistymisen myötä kaikista autoista tulee automaatteja.

Volkswagenin 2.0-litraisen TDI-moottorin alavääntö tuntui ajoittain jopa liialliselta. Eipä ihme, että vetarit olivat olleet vaihtokunnossa vain reilun 50 000 kilometrin jälkeen. Liikkeellelähdöissä piti kesäkeleilläkin hieman himmailla, että etupyörät eivät lähteneet raapimaan. 340 Nm vääntöä kierrosalueella 1750-3000 oli tämän auton alustageometrialle selvästikin punarajalla.

Kaupunki-ja maantieajoon väkevästi vääntävä diesel toi toki miellyttävää leppoisuutta. Joka paikkaan saattoi mennä pykälää liian isolla vaihteella, eikä koko ajan tarvinnut hämmentää vaihdekeppiä, jos R-Kioskin kahvikuppi sattui juuri olemaan kädessä.

Kovemmissa nopeuksissakaan ohituksiin ei tarvinnut kelata vauhtia etukäteen. Kun tie oli vapaa, niin vilkkua sivulle, ja ei kun dieselillä horisonttiin.

Auton radio ja tietoviidenäyttö olivat nykystandardeilla todella vaatimattomat. Kaiuttimet suorastaan harvinaisen heikkolaatuiset. Radio kuuntelu ei kuulunutkaan Caddylla matkaavien suosikkiharrastuksiin. Bluetooth-yhteyskin poppikoneesta löytyi, mutta jopa podcastien ja äänikirjojen kuuntelu oli surkean äänenlaadun takia rasittavaa. Tavaksi tulikin ottaa mukaan autoon erilliset bluetooth-kuulokkeet, joiden kautta puhelut onnistuivat niin, että myös vastapuoli sai keskustelusta jotain selvää.

Manuaalinen ilmastointilaite ei ollut niin hankala ja kankeakäyttöinen kuin olimme etukäteen pelänneet. Sen kanssa oppi pelaamaan varsin nopeasti ja tarvittaessa kylmää kyllä piisasi. Automaatti-ilmastointi joka tapauksessa on varuste, joka lisää matkustusmukavuutta. Omaan käyttöön autoa ostaessa valinta kohdistuisi todennäköisesti sellaisella varusteltuun yksilöön.

Marras- ja joulukuun kylmillä keleillä Caddyn polttoainekäyttöisestä lisälämmittimestä oli paljonkin iloa. Kaukosäädintä ei ollut, mutta ajastustoiminto oli toki parempi kuin ei mitään.

Jopa vakionopeudensäädin autosta löytyi. Ei adaptiivista, mutta kuitenkin. Paljon parempi kuin ei vakkaria ollenkaan.

Kokeilimme jo lokakuussa kepillä jäätä ja laitoimme auton koemielessä myyntiin AutoVex -palveluun. Paras hintatarjous oli 22 600 euroa.

Todella väkevästi vääntävä 2.0-litrainen ja 150-hevosvoimainen TDI-moottori oli täydessä iskussa. AdBlueta lisättiin matkan varrella yhdeksän litraa.

Liukuovet ovat kätevät parkkipaikoilla, mutta kovilla pakkasilla mekanismi tuppasi jäätymään. Kun kabiinin oli saanut lämpimäksi, ovetkin toimivat taas.

Se tuntui turhan vähältä, joten keksimme kuningasidean: mitäpä, jos autoa varusteltaisiin fiksusti ja nostettaisiin näin sen arvoa. Verhoomo Sorsa Vantaalla on alan arvostettu ammattiliike, joten veimme auton sinne. Saimmekin hyvää palvelua ja työt tehtiin huolellisesti. Vetokoukku, kattokaiteet, tummennuskalvot, sisätilan kalterit ja muunneltava tilanjakaja. Hinta pisti tosin nielaisemaan – 2700 euroa töineen – mutta arpa oli heitetty. Ja tulisipahan tämäkin nyt oikeasti selvitettyä. Että kannattaako autoa lähteä varustelemaan, jos siitä haluaa saada paremman jälleenmyyntihinnan. Tosiasia kuitenkin oli, että tässä vaiheessa olimme maksaneet hyvin varustellusta Caddystämme yhteensä jo 26 140 + 2700 = 28 840 euroa. Ja se oli aika paljon rahaa se.

Autovexin nettihuutokauppa joulukuussa tuotti järkytyksen. Autosta saatiin vain yksi tarjous: 4800 euroa! Mitä olikaan tapahtunut? Jotain kummallista, mutta emme jääneet ihmettelemään, vaan lähdimme perinteiseen tyyliin kiertelemään lähialueen autokauppoja.

Kolmesta Espoon Suomenojalla toimivasta liikkeestä saimmekin kolme tarjousta; aivan täysin diesel-Caddy ei siis ollut menettänyt markkina-arvoaan. K-Auton tarjous oli 19 000 euroa, LänsiAuto nokitti tästä tonnilla. Parhaan tarjouksen esitti Secto Vaihtoautot. Tämä oli myös ainoa paikka, jossa sisäänostaja kävi koeajamassa autoa. 22 000 euron hinta oli toki raskas pettymys, mutta markkinat ratkaisevat – ja pulinat pois. Täsmälleen vastaavanlainen ja saman verran ajettu auto, tosin vuotta nuorempi, oli myynnissä Tuusulan Kamuxilla pyyntihintaan 26 800 – minkä Secton sisäänostaja myös neuvottelutilanteessa reilusti kertoi.

Ehkäpä Nettiauton kautta itse myymällä Caddystä olisi saanut paremman hinnan, mutta kauanko aikaa olisi palanut? Sitäkin on tullut harrastettua, ja autoja kaiken maailman renkaanpotkijoille esiteltyä. Kovaa hommaa.

Lopputulos: puoli vuotta, 12 000 ajokilometriä. Ostohinnan ja myyntihinnan erotus: 6 840 euroa. Huh! Ja käyttökulut päälle. Teimme vääriä valintoja ja huonot kaupat.

Kommentti: "Persnettoa tuli nyt rajusti. Moni asia meni euroina mitattuna pieleen. Dieseleiden kysyntä on sakannut entisestään. Lisäksi hölmöilimme varustelun kanssa – auton arvo ei kasvanut yhtään. Jos Caddyn olisi pitänyt pidempään, kilometrihinta olisi laskenut jonkin verran, kun varusteinvestoinnit olisivat jakautuneet pidemmälle ajalle."