Pyöreät silmät, ”skinny face” ja lasi-iho – Soyeon Jung, 33, kyllästyi kotimaansa tiukkoihin kauneusihanteisiin, jotka ajavat nuoret naiset kirurgin vastaanotolle
Etelä-Koreassa lähes joka kolmas kolmekymppinen nainen on korjannut ulkonäköään kauneusleikkauksella. Ahtaat kauneuskäsitykset ovat kuitenkin muuttumassa, eikä uusi sukupolvi enää aina hyväksy kovia ulkonäkövaatimuksia.
”Eikö sinulla ole paremman näköisiä ystäviä? Korealaisen ohjelmatuottajan kysymys yllätti Petri Kalliolan. Kolmekymppinen Kalliola oli vuonna 2017 päätynyt päätähdeksi korealaiseen tv-sarjaan, jossa maassa asuva ulkomaalainen kutsui kavereitaan kylään tutustumaan Etelä-Koreaan.
– Jos eivät nämä kaverit kelpaa, ei muita ole tulossa, hän vastasi tuottajalle napakasti.
Kun ohjelmasta tuli huippusuosittu, oli tuottaja pyytänyt kysymystään anteeksi.
Alun perin opiskelujen perässä Etelä-Korean pääkaupunkiin Souliin muuttanut Kalliola vietti maassa kaikkiaan kahdeksan vuotta. Viihdealan lisäksi hän ehti työskennellä suurlähetystössä, opetusalan yrityksessä ja mallina.
Näinä vuosina korealaisen yhteiskunnan ja erityisesti työelämän ulkonäkövaatimukset tulivat hänelle tutuiksi. Ulkomaalaisen, pitkän miehen omaa ulkonäköä ei juurikaan arvosteltu. Mutta korealaisille paineet nuorekkaaseen ulkonäköön ovat valtavat.
– Miehilläkin on usein huoliteltu kasvomeikki töissä. Työhakemukseen käydään ottamassa valokuvat ammattikuvaajalla ja tavallisesti jo kuvaamossa ne käsitellään vastaamaan kauneusihanteita.
Kuvia saatetaan käsitellä niin paljon, ettei lopputulosta aina edes tunnista samaksi ihmiseksi.
– Meille kävi näin hääkuvien kanssa. Korealainen vaimoni oli kuvissa käsitelty lähes tunnistamattomaksi.
Etelä-Koreassa ihaillaan länsimaista ulkonäköä, isoja silmiä ja vaaleaa ihoa. Vaalea iho on ollut kautta aikojen osoitus siitä, ettei ole tarvinnut tehdä likaisia töitä tai rehkiä ulkotöissä.
– Tiedän korealaisia ihmisiä, joille on työhaastattelussa kerrottu, että heidän liian tumman ihonvärinsä takia heitä ei voida palkata. Vaalean ihon koetaan yhä olevan viesti yhteiskunnallisesta asemasta, jota Koreassa avoimesti varallisuuden ohella näytetään, Kalliola sanoo.
Tästä syystä miljoonat nuoret korealaiset haluavat muuttaa ulkonäköään kirurgin veitsen avulla.
Etelä-Koreaa kutsutaan usein maailman kauneusleikkausten pääkaupungiksi. Väestömäärään suhteutettuna maassa tehdään enemmän kauneusleikkauksia kuin missään muualla. Korealaisista 19–29 -vuotiaista naisista joka neljäs on käynyt kauneusleikkauksessa, kolmekymppisistä jo 31 prosenttia eli lähes joka kolmas. Kaikista korealaisista naisista joka viides on ollut kauneuskirurgisessa toimenpiteessä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sellaisessa on käynyt joka kahdeskymmenes.
Kauneusleikkauksissa on Etelä-Koreassa 19 vuoden alaikäraja, mutta vanhempien suostumuksella niitä tehdään jo tätä nuoremmillekin. Ehdottomasti suosituin kauneuskirurginen toimenpide on luomileikkaus, jolla tavoitellaan suuria, symmetrisiä, mantelinmuotoisia silmiä.
Erityisen suosituksi nuorten keskuudessa ovat nousseet kirurgiset ja hoidolliset toimenpiteet, joilla kasvot saavat hoikan V-muodon. Skinny face -trendin vahvin ylläpitäjä ovat K-pop -musiikkisuuntauksen ja viihdemaailman tähdet. Ihon tulisi olla posliinimainen, eivätkä ihohuokoset saa näkyä. Tästä trendistä käytetään nimeä glass skin (lasi-iho).
Varsinkin asiakaspalvelutyötä tekevän on tärkeää näyttää miellyttävältä. Lähes kaksikymmentä vuotta henkilöstöhallinnossa työskennellyt Jihee Kim sanoo tämän tarkoittavan suuria silmiä, kuulasta ihoa, luonnollista meikkiä ja hoikkaa vartaloa. Kriteerit ovat periaatteessa samat miehille ja naisille, mutta erityisesti hoikkuusvaade korostuu naisilla.
– Jos henkilö ei ole hoikka, voi hän kompensoida sitä esimerkiksi erityisen muotitietoisella pukeutumisella, Jihee selittää.
Ulkonäköön liittyvät asenteet ovat kuitenkin muuttumassa myös Koreassa. Nuoret ovat valmiimpia näyttämään rohkeammin omaa persoonallisuuttaan esimerkiksi pukeutumisella ja heillä on monimuotoisempi käsitys "sopivasta" ulkonäöstä. Korealaisissa yrityksissäkin suuntauksena on painottaa enemmän työnhakijoiden osaamista ja kykyjä ulkonäön sijaan.
– Tähän pakottaa jo ilmapiirin muutos, jossa naistyöntekijät ovat valmiimpia tuomaan työpaikoilla tapahtuvaa, epäasiallista ulkonäön kommentointia avoimemmin julki.
Ennen koettiin, että työnantajalla ja esihenkilöillä oli oikeus pakottaa työntekijä kiinnittämään huomiota oikeanlaiseen, hyväksyttyyn ulkonäköön huomiota. Kaikki eivät enää tätä hyväksy.
– Jäykkä ja hierarkkinen kunnioitus on osittain väistymässä, kun työelämään tulee erityisesti ulkomailla opiskelleita nuoria naisia, Jihee pohtii.
Isommissa yrityksissä ja julkisen alan töissä ulkonäköä ei yleensä enää saa kommentoida. Lennonjohtajana työskentelevä 40-vuotias Megan Hong on sitä mieltä, ettei häneen kohdistu työelämässä ulkonäkövaateita.
– Koen tämän vapauttavana ja turvallisena. Kuitenkin tähänkin työhön hakiessani hakemukseen oli liitettävä mukaan valokuva.
Myös Megan pitää ulkonäöstä huolehtimista tärkeänä, vaikka se on välillä uuvuttavaa.
– Käyn 4–6 kuukauden välein ihoklinikalla huollattamassa ihoani ja kerran kuussa laittamassa kynteni. Teen sen itseni vuoksi, sillä haluan olla nainen, joka huolehtii itsestään.
Meganille on myös tehty silmäluomileikkaus 23-vuotiaana hänen omasta toiveestaan. Moni nuori korealaisnainen saa leikkauksen lahjaksi vanhemmiltaan pyrkiessään yliopistoon. Vanhemmat ajattelevat sen parantavan lapsen menestymismahdollisuuksia opiskelu- ja työelämässä.
– Koreassa meidät naiset kasvatetaan jo pienestä pitäen siihen, että tulee olla nätti ja pukeutua somasti. Jo varhain tytöt ovat hyvin itsetietoisia omasta kehostaan ja siitä, ettei voi missään nimessä olla lihava. Länsimaista ulkonäköä suurine silmineen ja vaaleine ihoineen ihaillaan suuresti.
Megan on huolissaan siitä, että yhä nuoremmat tytöt ja pojat kokevat ulkonäköpaineita.
– Omassa nuoruudessani K-pop tähdet olivat reilusti yli parikymppisiä. Nyt he ovat 16–17-vuotiaita ja heille on tehty jo kauneuskirurgisia toimenpiteitä ja he ovat yliluonnollisen laihoja.
Koreassa ulkonäköä pidetään sosiaalisena pääomana, sanoo Turun yliopistossa väitöskirjatutkimusta korealaisesta naisasialiikkeestä tekevä Katri Kauhanen. Korealaista ulkonäkökeskeisyyttä selittää osaltaan kungfutselainen ajattelu, jossa itsensä kokonaisvaltaisella kehittämisellä kunnioitetaan toisia. Ulkonäkö nähdään yhtenä kehitettävänä osa-alueena.
– Ihmisen ajatellaan olevan jo sisältä kaunis ja jos ulkonäössä on jokin epäkohta, halutaan se korjata vastaamaan sisäistä kauneutta, Kauhanen selittää.
Myös Petri Kalliola painottaa tätä näkökulmaa. Hänen mielestään on hyvä ymmärtää, mistä ulkonäkökeskeisyys kumpuaa.
– Kyse ei ole vain pinnallisesta kauneushömpästä ja turhamaisuudesta vaan itsen ja toisten kunnioittamisesta. Isoimmissa yrityksissä työntekijöiden odotetaan edustavan työpaikkaansa, olevansa niiden käyntikortti. Henkilökunnan huoliteltu ulkonäkö on tärkeä tapa näyttää yrityksen menestystä.
Korealaisten tv-sarjojen perusjuonityypissä pyöreähkö päähenkilö alkaa menestyä laihdutettuaan itsensä hoikaksi ja hyvännäköiseksi. Ollakseen ulkonäköihanteiden mukainen tulee naisen olla hoikka ja pienikokoinen. Kauhasen mukaan tukevaa kehoa ei ihailtu edes Korean sodan jälkeisinä köyhinä vuosina.
Etelä-Korea on kehittynyt taloudellisesti huimaa vauhtia, mutta naisten asema työmarkkinoilla ei ole pysynyt perässä. Palkkaero miesten ja naisten välillä on rikkaiden OECD-maiden suurin. Jos nainen saa lapsia, hänen oletetaan jäävän kotiin ja pysyvästi pois työelämästä.
– Naisiin kohdistuu erityisesti suurkaupunkien työelämässä paljon paineita. Ulkonäön tulee olla tietynlainen ja usein on tehtävä valinta lasten ja uran välillä, Kauhanen toteaa.
Suomessa kaksi ja puoli vuotta asunut Soyeon Jung, 33, työskenteli kotimaassaan Etelä-Koreassa kansainvälisen myynnin parissa. Soulin aamumetrossa hän näki usein naisia tekemässä pitkäkestoisia meikkausproseduureja, jotka hoidettiin ajankäytöllisistä syistä työmatkalla. Töissä myös Soyeonin odotettiin näyttävät hyvältä ja huolitellulta.
– Istuin lähinnä yksin omassa toimistokopissani viestien sähköpostilla. Siltikin minun olisi pitänyt meikata töihin joka päivä, hän kuvailee.
Näitä odotuksia vastustamaan Etelä-Koreassa syntyi escape the corset -nimellä kutsuttu naisten protestiliike. Soyeon osallistui siihen kieltäytymällä meikkaamasta joka päivä töihin mennessään. Osa mukaan lähteneistä naisista leikkasi hiuksensa lyhyiksi tai pukeutui töissä mukaviin housuihin eikä tiukkoihin, lyhyisiin hameisiin.
Soyeon kokee, että Koreassa työelämän ulkonäköodotukset ovat kovin erilaiset naisille ja miehille.
– Tuntuu, että miehille riittää suihkussa käynti ja siistit vaatteet, kun taas naisten oletetaan aina olevan huolitellusti meikattuja ja viimeisen päälle laitettuja.
Erityisesti vanhemmat työtoverit ovat sanoneet ääneen, että Soyeonin tulisi nuorena ihmisenä pitää omasta ulkonäöstään huolta ja esimerkiksi meikata joka päivä. Eräässä työhaastattelussa Soyeonia vaadittiin hymyilemään enemmän, koska muuten hän vaikuttaisi liian pomottelevalta.
Myös Soyeon sanoo, että isoissa yrityksissä lakeja noudatetaan tarkasti eivätkä esihenkilöt esimerkiksi kommentoi työntekijöiden painoa avoimesti.
– Toisin on pienemmissä yrityksissä, joissa naisille voidaan antaa potkut sen takia, että tämä on mennyt naimisiin tai tullut raskaaksi. Lisäksi ulkonäköä voidaan kommentoida avoimen seksistisesti.
Ulkonäön merkitys korealaisessa työelämässä on polarisoitunut. Osa naisista vastustaa ulkonäön korostamista ja ahtaita ulkonäkövaatimuksia. Toisaalta osalla ulkonäkötietoisuus ja ulkonäön ylläpitäminen työelämämenestystä takaamassa on ottanut aivan uudenlaisia kierroksia. Tämän mahdollistavat alati kehittyvä kauneuskirurgia ja uudenlaiset, nuorentavat kauneudenhoitotoimenpiteet.
Useampi tätä juttua varten haastateltu tuo esiin sen, että muutosta sallivampaan ulkonäkökulttuuriin on korealaisessa työelämässä nähtävissä, mutta patriarkaalisessa yhteiskunnassa muutos on hidasta. Miesten vallan kritisoimista myös aristellaan seurausten pelossa.
– Niin kauan kuin vanhat miehet ovat johtotehtävissä ja määräysvallassa, voivat he määritellä, miltä naisten tulee työpaikoilla näyttää, yksi haastateltavista uskaltaa sanoa – mutta ainoastaan paljastamatta nimeään.
Tehtävää on siis vielä paljon.
