Katariina Sourista on mahtavaa, kun estrogeeni vähenee: ”Vaihdevuosien jälkeen nainen on kova luu”

1. Vähemmistöjen puolella

Viime vuosi oli minulle monin tavoin raskas. Pari vuotta työstetty elämäkertani ilmestyi, ja olin luullut, että se on helppo homma. Lopputulos oli hyvä, mutta jouduin kaivamaan esiin jo pitkään torjumiani asioita ja tuntemuksia. Yksi niistä on koko aikuisikäni jatkunut julkisuus, jonka koen edelleen monin tavoin traumaattiseksi. Kun puhun lapsuudestani, en kiihdy. Sen sijaan on vaikeaa käydä läpi kaikkea sitä, mitä olen joutunut julkisuudessa kokemaan.

Masennuksen sinetöi Lux Helsinkiin tekemistäni töistä käyty julkinen keskustelu. Tein maalauksia innolla, sillä tilaustyö oli iso ja sain tuoda työni julkiseen tilaan. Taiteeni tulkittiin totaalisesti väärin. Olen aina taistellut vähemmistöjen ja syrjäytyneiden puolesta, ja nyt minua syytettiin kulttuurisesta omimisesta! Media hyökkäsi minua vastaan, mutta sain myös paljon myönteistä palautetta. Erityisesti ilahdutti saamelaisilta saamani kannustus. Minut lynkattiin jo ennen kuin taideteos nähtiin, eikä mitään taidekritiikkiä tullut sen jälkeen. Nyt olen vuosien jälkeen taas terapiassa, vaikka koen olevani taiteilijana parhaassa vaiheessani.

– Fyysinen ikääntyminen näkyy peilistä. On hienoa nähdä ikääntymisen kauneus. Minulla ei ole onneksi mitään fyysisiä vaivoja eikä ylipainoa.

2. Tässä iässä voi kehittyä

Voimavarani ja saarekkeeni levottomassa maailmassa on pientila, jossa minulla on neljä Ahvenanmaan lammasta, kymmenen kanaa, yksi kukko, kaksi laumanvartijakoiraa ja kaksi täysmustaa kissaa. Olen juurtunut maisemaan, jossa olen asunut jo 19 vuotta. Eläinten emännöinti, perinnetilan ylläpito sekä niityt ja metsät antavat voimaa. Ilman niitä olisin kadoksissa. Tunnen iloa, kun teen arkisia askareita ja näen, miten kiertotalous toimii. Jos sähkön hinta nousee, iso leivinuuni lämmittää.

Tunnen, että olen mennyt elämäntavassani esi-isiemme jalanjäljissä. Ilman tietoa siitä olisimme ihan kadoksissa. On henkisyyden korkein aste oivaltaa se. Ensi kesänä olen elänyt viisi vuotta yksin. Olen maalannut enemmän kuin ikinä ja huomannut, miten 55-vuotiaanakin voi kehittyä. Ehkä johtuu myös yksinäisyydestä, että olen maalannut niin paljon. Välillä huomaan kaipaavani arjen keskustelukumppania ja sitä, että joku paijaisi. Kosketus on tärkeää meille jokaiselle.

– Minulla on kaksijakoinen suhde ikääntymiseeni. On mahtavaa, kun estrogeeni laskee ja testosteroni nousee, Katariina Souri sanoo.

3. Lasten onni on tärkeää

Tyttäreni, 20-vuotias Kiana asuu vielä kotona. Poikani Kasimir on nyt 33-vuotias ja on ollut jo vuosia omillaan. Hänen intohimonsa on musiikin teko. Minulla on läheiset välit lapsiini, ja olen aina ollut hyvä keskustelemaan heidän kanssaan.

Koen, että olen ollut äitinä aina luotettavasti paikalla, vaikka en välttämättä henkisesti läsnä. Vaihtuvat parisuhteeni ja monet muuttamiset tekivät elämästämme pätkittäistä. Lapset joutuivat nuorempana kärsimään julkisuudestani esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, kun joku oli koulussa näyttänyt kännykästään alastonkuviani. He olivat silloin puolustuskannalla, mutta myönsivät myöhemmin, että ne tilanteet sattuivat.

Enää en halua kuormittaa lapsia huolillani. Olen superonnellinen, että heidän oma elämänsä on asettunut ja hyvällä mallilla. Minulla ei ole äitinä mitään kunnianhimoisia heihin liittyviä toiveita, vaan pääasia on, että he ovat itse tyytyväisiä elämäänsä.

Kiana on terävä tyttö ja tosi paikan tullen kriisitilanteissa varsinainen soturi. Hän osaa tarvittaessa laittaa minut polvilleni. Tajusin, että hänelle piti murrosiässä antaa vapautta. On tärkeää oivaltaa, milloin tarvitaan rajoja ja milloin voi päästää irti.

– Kuolemaa en pelkää. On jopa helpottava ajatus, että joskus tämä päättyy. Uskon, että henki ja sielu ovat ikuisia. Se on maagisen mystinen asia, jota ei voi järjellä selittää.

4. Suorapuheisuus lisääntyy

Minulla on kaksijakoinen suhde ikääntymiseeni. On mahtavaa, kun estrogeeni laskee ja testosteroni nousee. Vaihdevuosien jälkeen nainen on kova luu. Voimat voivat loppua, mutta minun ei tarvitse mielistellä ketään. Olen aina ollut suorapuheinen, ja piirre on voimistunut iän myötä. Ei tarvitse miettiä, kuka olen.

Fyysinen ikääntyminen näkyy peilistä. Seuraan Instagramissa muun muassa Naomi Wattsia ja Isabella Rossellinia ja ihailen, etteivät he ole korjauttaneet kasvojaan. On hienoa nähdä ikääntymisen kauneus. Minulla ei ole onneksi mitään fyysisiä vaivoja eikä ylipainoa. Teen joka päivä paljon fyysistä työtä ja liikun runsaasti. Kaksi vuotta sitten aloitin vatsatanssin. Olen yhä aika elastinen.

Hoidan suolistoani juomalla aamuisin ydinluulientä, otan kurkumakapseleita ja joskus maitohappojuomaa. Välillä olen pätkäpaastolla 17 tuntia, jolloin suolisto saa levätä. Kerran viikossa käyn yksin syömässä hyvässä ravintolassa. Tilaan kolmen ruokalajin illallisen ja 16 senttiä viiniä. Nautin itseni hemmotellusta. Takavuosina viiniä meni liikaa, mutta sitten en ottanut kuukausiin mitään.

Kuolemaa en pelkää. On jopa helpottava ajatus, että joskus tämä päättyy. Uskon, että henki ja sielu ovat ikuisia. Se on maagisen mystinen asia, jota ei voi järjellä selittää.