Apu

Kansallisteatterin Kaikki äidistäni tuo keskiöön naiset ja naiseuden esityksen

Kansallisteatterin Kaikki äidistäni tuo keskiöön naiset ja naiseuden esityksen
Janne Reinikaisen roolihahmo herätti kohua ensi-illan alla, mutta itse esityksessä show'n varasti Katariina Kaitue.

Kaikki äidistäni on useimmille tuttu Pedro Almodóvarin filmatisointina. Koskettava tarina käsittelee isoja aiheita kuten menetystä, äiti-lapsisuhdetta, hiviä, transsukupuolisuutta ja ylipäätään sukupuolirooleja sekä uskontoa. Elokuvassa ääni annetaan naisille, cisnaisten ohella transnaisille ja transvestiiteille, mikä on edelleen – yli 20 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen – harvinaista. Kansallisteatteri esittää Samuel Adamsonin näytelmän, joka pohjautuu elokuvaan.

Tarinan keskiössä on yksinhuoltaja Manuela (Annika Poijärvi), sairaanhoitaja, jolla tulevaa enteillen yllättää Esteban-poikansa (Tuomas Nilsson) näyttelijänkyvyillään. Esteban haluaa vimmatusti tietää totuuden isästään, mutta menehtyy yllättäen onnettomuudessa, ennen kuin Manuela saa kerrottua, että isä oli transvestiitti Lola (Karim Rapatti), joka ei edes tiedä pojasta. Työnsä sairaalassa lopettanut Manuela etsiytyy nuoruutensa ystäväpiiriin, johon kuuluu muun muassa Agrado (Janne Reinikainen) ja uutena ilopilleri ja nunna, sisar Rosa (Aksa Korttila). Sieltä hän löytää lopulta uuden perheen, joskaan se ei ole se kaikkein perinteisin, mutta löytääkö Manuela vielä Lolan?

Hetki ennen tragediaa. Kuvassa Karim Rapatti, Tuomas Nilsson ja Annika Poijärvi.

Kansallisteatterin ensi-illan alla nousi kohu Agradon roolista, jonka esittää Janne Reinikainen. Kansallisteatteri otti lyhyen aikalisän, jonka aikana myös ensi-illan siirtoa pidettiin mahdollisena. Pian teatteri kuitenkin selvensi, että näytelmässä Agrado on transvestiitti, ei transnainen kuten elokuvassa, joten rooli sopii miesnäyttelijälle. Pitää nostaa hattua sille, että teatteri paitsi toi transsukupuolisuuden valtayleisön keskusteluun, myös kuunteli transihmisten huolia. Agradolle annetaan näytelmän alussa humoristinen mahdollisuus kuitata kohu, minkä hän tekee hyvin.

Agrado (Janne Reinikainen)

Agrado on sanavalmis, mutta illan suurimmaksi tähdeksi nousee kuitenkin Katariina Kaituen Huma Rojo, kypsään ikään ehtinyt diiva, jonka heikko kohta on nuorempi rakastajatar Nina Cruz (Anna Airola). Kaitue hallitsee lavaa elämää suurempana persoonana, jonka on vaikea irrottautua tuhoisasta suhteesta.

Rakkain lipuu käsistä

Anne Rautiaisen ohjaus pitää tarinan kasassa, vaikka se kulkee henkilöstä ja tilanteesta toiseen. Kristiina Halttu nousee esiin sydänjuuria puristavalla laululla. Erityisesti mainittakoon TeaKin opiskelijat Karim Rapatti, Anna Airola ja Tuomas Nilsson, jotka lunastavat suuren näyttämön odotukset ja tuovat esitykseen freesin otteen.

Näytelmän jatkuva sade luo ihmisten elämään aivan eri tunnelman kuin Espanjaan yleensä liitetty auringonpaiste. Elämän ohikiitävyys ja pysäyttämätön kulku, rakkaan liukuminen omaisten käsistä välittyy hienosti pyörivän lavan kekseliäällä käytöllä ja seinään heijastetuilla sydänkäyrillä.

"Mitä enemmän ihminen muistuttaa haaveminäänsä, sitä aidompi hän on."
Agrado

Naiseuden rakentamista, suorittamista ja esittämistä alleviivaa hetki, jossa kaikki naiset – myös Agrado – tekevät naiseutensa näkyväksi rintaliiveillä, peruukilla ja muilla naiseuteen liitetyillä välineillä. Kuten esimerkiksi julkkisnaisten meikittömistä kuvista nousevista kohuista on huomattu, edes cisnaiset eivät ole yhteiskunnassa 100-prosenttisen hyväksyttyjä sellaisenaan, vaan meiltäkin odotetaan työtä ja performanssia naiseuden eteen, kuten transnaisiltakin. Ei ole sattumaa, että kriisin hetkellä myös Nina Cruz ja Huma Roho kaivavat huulipunat esiin (katso aloituskuva).

Vähemmän ei ole välttämättä aidompaa kuin enemmän, sillä kuten Agrado tiivistää puheenvuorossa, joka näyttäytyy transsukupuolisuuden puolustuksena ja jossa hän laskeskelee myös naiseutensa konkreettista hintaa: "Mitä enemmän ihminen muistuttaa haaveminäänsä, sitä aidompi hän on."

Julkaistu: 17.9.2020
Kommentoi »