Kainuussa on maailman pohjoisin maauimala, mutta sitä ei tunne juuri kukaan – Nyt säästöt uhkaavat tulevaisuutta

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.

Siinä se nyt sitten on: useiden lähteiden mukaan maailman pohjoisin maauimala. Olemme Otanmäessä, puolen tunnin ajomatkan päässä Kajaanin keskustasta. Kajaanista Kokkolan suuntaan vievä tie ei matkalla tarjoa suuria elämyksiä silmille. Kylän kohdalla paikkakunnan merkittävästä kaivoshistoriasta muistuttaa metsämaisemasta esiin työntyvä vanha kaivostorni.

Liikuntakeskuksessa sijaitsevaan maauimalaan ohjaa sama pieni tienviitta kuin mihin tahansa muuhunkin kohteeseen. Ei ole mainostauluja, jotka hehkuttaisivat maailman pohjoisinta maauimalaa, harvinaista helmeä tai mitään maltillisempiakaan mainoslauseita. Ehkä on ajateltu, että mitäpä se hyvejää, kuten Kainuussa moneen asiaan muutenkin usein tokaistaan.

Monia vähemmän tuttuja mutta persoonallisia nähtävyyksiä kuvaillaan matkaoppaissa usein kätketyiksi helmiksi. Sellaiseksi voisi listata myös maauimalan. Moni kajaanilainenkaan ei ole kotikaupungissaan vuoden 2007 kuntaliitoksen jälkeen sijaitsevassa maauimalassa käynyt, mutta uimalan onneksi kävijöitä on kuitenkin riittänyt. Niitä on tullut paljon myös naapuripaikkakunnilta kuten Vaalasta, Sukevalta ja Pyhännältä. Siksi vuonna 1974 Rautaruukki Oy:n henkilökunnan virkistykseksi valmistunut maauimala on yhä kesäisin auki.

Uimalan alue on kompakti. Pääallas on neliratainen ja 25 metrin mittainen. Sen vesi kimmeltää houkuttelevan sinisenä. Lisäksi on pieni lasten allas. Altaiden toisen pitkän sivun tuntumassa puut kurottavat vihreälehtisinä korkeuksiin. Toisella reunalla on pieni kioski-kahviokoppi sekä pieni uinninvalvojan koppi, josta myydään lippuja. Aitojen sisäpuolelle mahtuu vielä pieni nurmialue.

Maisemassaan maauimala näyttää kirjaimellisestikin värikkäältä piristysruiskeelta. Parkkipaikan toisella puolella on urheilukenttä, jossa suorituspaikat ovat ruohottuneet ja juoksurata nähnyt parhaat päivänsä vuosikausia sitten. Kentän keskusnurmi toimii yhä mainiosti jalkapalloon, ja eloa alueelle tuo myös viereinen frisbeegolfrata.

Otanmäessä ollessamme maauimala on vasta avautumassa jälleen yhdeksi arki-iltapäiväksi, mutta hetkessä altaassa on jo useampia ihmisiä. Vielä ei ole aivan hellepäivä, mutta se ei innokkaita haittaa. Vesi on maauimaloille tyypillisesti 24–26-asteista joka tapauksessa.

Pienet lapset ovat vesileikeistään innoissaan niin kuin vain pienet lapset osaavat olla, kokeneet aikuisuimarit nauttivat harrastuksestaan, nuorempaakin väkeä saapuu. Tunnelma on leppoisa, vähän kuin oltaisiin jonkun perhetuttavan uima-altaalla iltapäivää viettämässä.

Armas Kermanilla, 86, on jälleen uimalapäivä, mutta sitä ennen hän istahtaa pienen kioski-kahviokopin kupeessa olevaan pöytään puhumaan maauimalasta. Viiden kilometrin päässä uimalasta syntyneelle ja koko ikänsä Otanmäessä asuneelle miehelle uimalan avautuminen on kesän kohokohtia.

– Eipä täällä paljon muuta ole, Kerman naurahtaa.

Uimalassa hän on viihtynyt sen alkuajoista lähtien. Aktiivisesti liikkuva mies muistaa yhä, kuinka iloinen asia uimalan tulo oli.

– Tämä oli kylän paras paikka. Lapsia oli ihan tuhottomasti, kun oli isoja perheitä. Siihen aikaan kaikki oli ilmaistakin.

Ei maauimalakäynti edelleenkään maksa kuin 5,40 euroa aikuiselta, mikä on nykymaailmassa vähintäänkin kohtuullinen hinta. Kun Kerman pohtii maauimalan nykymeininkiä, häntä harmittaa. Oman kylän väkeä ei kuulemma suuremmissa määrin uimalassa käy, eikä Kerman ymmärrä syytä.

– Enemmän saisivat paikalliset käydä. Aurinkopäivinä on aika paljon lapsia, aikuisia on usein vain muutamia.

Siiri Matero työpisteellään valvomassa maauimalan uimareita.

Otanmäen maauimala on samassa tilanteessa kuin moni muukin kaupungin rahoittama kohde. Ylläpito on nykytaloustilanteessa säästömahdollisuuksia kaikesta mahdollisesta etsivälle kaupungille kallista.

Kun Kajaanin kaupungin säästösuunnitelmia ja maauimalan lakkautusta viime vuonna muun muassa Ylen nettisivuilla käsiteltiin, säästöksi kerrottiin 91 000 euroa. Kajaanin kaupungin liikuntapalvelupäällikkö kertoi jutussa maauimalan hinnan kävijää kohden olevan noin 70 euroa, kun vastaavasti liikuntapaikkojen keskiarvo Kajaanissa on 4–5 euroa.

Kävijöitä on, mutta määrät eivät ehdi kasvaa isoksi, sillä uimala on auki vain kesä- ja heinäkuun. Viime vuonna jatko oli jo vaakalaudalla.

Kaupunginvaltuusto päätti kesäkuussa 2024, että jos kävijämäärä kolminkertaistuu edelliseen vuoteen verrattuna, uimala saa jatkaa. Kyläläiset aloittivat hurjan somekampanjan, joka tuotti tulosta: kävijämäärä kasvoi edellisvuoden 1 200:sta 3 900:aan.

Se mahdollisti uimalan avaamisen täksi kesäksi, mutta ensi vuosi on vielä mysteeri. Tulevaisuus mietityttää Kermania.

– Toivottavasti kaupunki ymmärtää, että tämä on tärkeä. Surkealta tuntuu, jos tämä loppuu, Kerman sanoo ja vakavoituu.

Kermanilla on poikkeuksellisen pitkä suhde maauimalaan, mutta tärkeä paikka siitä on tullut nuoremmillekin. Uintivalvojan ja lipunmyynnin kopissa allasaluetta katselee Siiri Matero, joka viettää maauimalassa työpäiväänsä.

– Olen ollut täällä aiempanakin kesänä satunnaisia päiviä. Itse olen uinut tuossa joskus lapsena. Altaassa olemme olleet, kun olemme myös järjestäneet koululaisuinteja.

Hän on viihtynyt työssään paikassa, jota kuvailee viihtyisäksi ja kivaksi. Alkukesän viileä sää on näkynyt kävijämäärissä, mutta Matero näkee kasvupotentiaalia.

– Veikkaisin, että jos säät paranisivat, kävijöitä voisi olla paljon. Monikaan ei näin viileällä säällä lähde ainakaan kauempaa.

Omia eväitä ei välttämättä tarvitse ottaa mukaan, sillä tänä kesänä maauimalassa on myös kyläyhdistyksen hoitama kahvio. Sitä voi pitää yhtenä tekona viihtyvyyden lisäämiseksi, sillä se on tullut toiveiden pohjalta.

Kahviosta on mielissään kyläyhdistyksen aktiiveihin kuuluva Anja Tiainen, joka iloitsee myös päivittäiset uinnit mahdollistavasta seniorirannekkeesta. Tiaisen, 67, maauimalasuhde ei yllä yhtä kauas kuin Kermanilla, mutta ensihavainnon vuodelta 2012 hän muistaa yhä.

Tiainen oli miehensä kanssa ajelulla tämän lapsuusmaisemissa. Uimalan nähtyään hän reagoi samoin kuin moni muukin vuosien saatossa:

– Ohhoh, täällä on tämmöinen.

Tuolloin he asuivat Kouvolassa, mutta ostivat pian kesämökiksi kerrostaloasunnon Otanmäestä. Sitten mies haki ja sai töitä paikkakunnalta. Pariskunta muutti, ja Tiainen on viihtynyt.

Uimassa hän kertoo viihtyvänsä aina yli 20 asteen lämmössä. Tiainen kuvailee, että jokaisella paikkakuntalaisella on uimalaan henkilökohtainen suhde. Osalle uimalalla ei ole sen kummempaa merkitystä, eikä heitä siellä näe.

– Sitten on ihmisiä, joille se on tosi tärkeä.

Tiainen tietää myös, että uimalaan on tultu Helsingistä ja Rovaniemeltäkin asti. Erikoisuus kiehtoo, vaikka sitä ei sen kummemmin markkinoisikaan.

– Keskellä korpea on joltain Helsingin lähiöltä näyttävä kylä, jossa on tämmöinen allas. Onhan se jännä. Kun täällä joku ensikertalainen pyörii, yleensä reaktio on hämmästys. Kyllä me olemme tästä aika ylpeitä.

Tiainen on Kajaanin kaupunginvaltuutettu, joten kaupungin säästöpaineet ovat hyvin tiedossa ja ymmärrys kokonaisuudesta suurta.

– Emme voi ajatella, että kaupunki olisi velvollinen laittamaan tähän valtavat määrät rahaa.

Haasteena on uimalan tekniikka, jota on remontoitu viimeksi 20 vuotta sitten. Nyt lämmitys ja kaikki muu toimii, mutta jos jotain menee rikki, lasku on kallis.

– Kun kaupungin budjettia tehdään, joudutaan miettimään laajemmin. Kyllä siitä jatkosta tiukka kysymys tulee. Varmasti on muitakin kohteita, joiden puolesta löytyy laajoja kansanjoukkoja.

Vesileikeistä nauttivia lapsia hymyillen katseleva Tiainen on realisti. Otanmäkeläisenä hän tietysti toivoo parasta.

– Tämä on aika spesiaalijuttu. Onhan tämä ylellistä, terapeuttista ja sosiaalista.