Juontaja Hanna Sumari keskittyi kehon ja mielen hyvinvointiin ja laihtui: ”Olin syönyt pitkään kuin hälytykseen ryntäävä palomies”

Kuunnellaan ensin hetki hiljaisuutta Hanna Sumarin omakotitalossa Espoossa. Kun sitten astuu ovesta pihalle, kuulee vain alkukesän linnut. Ei liikenteen ääniä, ei ylimääräistä hälinää.

– Kun tyttäremme kasvoivat ja muuttivat pois kotoa, mietin muuttoa kaupunkiin. Mieheni Jari vastusti ajatusta. Onneksi se jäi suunnitelman tasolle ja jäimme kotitaloomme, tähän siunattuun hiljaisuuteen ja rauhaan, Hanna sanoo.

Vilkas, temperamenttinen, räväkkä ja moneen ehtivä Hanna on miettinyt hiljaisuuden merkitystä viime aikoina paljon. Hän on työssään sosiaalinen ja tapaa jatkuvasti paljon ihmisiä, mutta sen vastapainoksi on koettava rauhoittumisen hetkiä.

Hanna esiintyi ensimmäistä kertaa televisiossa Tänään kotona -ohjelmassa, jossa esiteltiin hiuskoristeita. Hannan äiti toi niitä maahan.

Hanna sanoo, että metsässä kävelyn on todistettu tieteellisesti laskevan verenpainetta. Stressitaso alenee, kun häiritseviä ääniä ei ole.

– Hiljaisuus on minulle tosi tärkeää. Minun pitää saada olla joka päivä tilassa tai paikassa, jossa ei ole häiritseviä ääniä. En koe olevani ääniyliherkkä, mutta kylläkin äänille herkkä. Hermoni lepäävät äänettömyydessä.

Yhdestä erityisestä äänestä Hanna nauttii. Se on meren ääni, aaltojen ikiaikainen, rauhoittava ääni.

Kuin palomies hälytyksessä

Kotinsa ruokapöydän ääressä istuu tuttu ja jollain tapaa myös muuttunut Hanna, tv-töitä vuodesta 1993 asti tehnyt toimittaja, juontaja ja sosiaalisen median vaikuttaja. Tulisieluinen hän on yhä, ja puhetta maustavat muutamat kirosanat, mutta jotain on tapahtunut.

Nyt ei pidä käyttää kulunutta kliseetä ja puhua elämäntaparemontista, vaan pikemminkin havahtumisesta kehon ja mielen hyvinvointiin.

Hannalle on tapahtunut aika paljon lyhyessä ajassa. Tarkan ruokavalion ansiosta hänen kuntonsa on kohentunut ja lihasmassa kasvanut. Hanna voi huomattavasti paremmin kuin aiemmin.

– Kehoni kokonaisvaltainen hyvinvointi vaikuttaa olooni joka päivä ja joka hetki. Se on tärkeää ja ehdottomasti tavoittelemisen arvoista. Välillä haastavaa, mutta hyvä olo palkitsee vaivan.

Tuore Kulosaaren yhteiskoulun ylioppilas Helsingistä vuonna 1979.

Tammi- ja helmikuu olivat työrintamalla tuttuun tapaan hiljaisia, ja Hanna päätti tehdä itselleen jotain. Hän tunsi voivansa fyysisesti huonosti.

– Päämääräni ei ollut päästä eroon ylimääräisistä kiloista, vaan saada selville, miten minun pitää syödä ja millainen ylipäätään on päivittäin nauttimani ruoan määrä ja laatu. Olin syönyt pitkään kuin kovalla kiireellä hälytykseen ryntäävä palomies.

Tämä johtui pitkälti jopa yli neljä kuukautta kestäneistä kuvausmatkoista ja elämänrytmin epäsäännöllisyydestä. Suomen kaunein koti -ohjelmaa varten Hanna ja kuvausryhmä reissaavat ympäri maata. Istutaan autossa, syödään hotelleissa aamiaiset, lounaat ja päivälliset.

– Se suolan ja rasvan määrä, Hanna parahtaa.

Liikkuminen vähenee väistämättä noina kuukausina. Hanna on kuitenkin oivaltanut, ettei koko ajan ole pakko touhuta jotakin. On oltava vapaita viikonloppuja ja tarpeellisia pysähtymisiä.

– Olen miettinyt paljon elämänarvojani. Haluaisin elää jokaisen päivän sellaista elämää, jonka voin allekirjoittaa. Päätän, mitä haluan tehdä. Päätän omasta elämästäni, sen hetkistä ja miten ajan käytän.

Henkisen ojankaivuun aika on nyt ohitse.

Ruokailu ilman somen räpläystä

Hanna löysi ravintoterapeutti Sonia Wahlroosin, joka kartoitti tarkasti Hannan elämäntavat ja ruokailutottumukset.

– Hän teki ensin äärimmäisen tarkan selvityksen kirjallisten kysymysten avulla. Sen jälkeen meillä oli 90 minuutin haastattelu. Siinä käytiin tarkasti läpi toiveeni ja tavoitteeni.

Hannan elämäntapojen selvitys käsitti kaikkiaan 22 sivua.

– Sitouduin puolen vuoden seurantaan. Nyt syön useammin, noin 3–4 tunnin välein, ja pidän huolen, että hiilarit, proteiinit ja vitamiinit ovat tasapainossa. Aamulla juon ensimmäiseksi kehonlämpöistä vettä, johon puristan sitruunaa. Samalla otan maitohappobakteerikapselin.

Tärkeää uuden ruokarytmin noudattamisessa on myös se, että ostoskorin sisältö muuttui. Tämä hämmästyttää, sillä Hanna tunnetaan kaiken muun lisäksi herkullisten reseptien laatijana ja superkokkaajana.

Hänen menestysresepteihinsä kuuluu muun muassa toscanalaisen lohen ohje, joka levisi sosiaalisessa mediassa tulipalon lailla.

Oliko Hanna itse todella einesten syöjä?

– Juu, söimme Jarin kanssa aiemmin liian paljon eineksiä ja liian usein ravintoloissa. Ei ollut aikaa kokkailla kotona. Se on aikaa vievää puuhaa ja kyllästyttääkin joskus, kun on tehnyt vuosikausia kaiken ruoan isolle perheelle. Minulla oli välillä fiilis, että haloo – nyt ei huvita!

Hannaa häiritsi keskeyttää työnteko ja siirtyä keittiön puolelle kauhan varteen.

– Ei laadukkaissa eineksissä ole mitään vikaa. Kyllä niitäkin voi syödä. Ruokailu oli kuitenkin mennyt vähän kuin pakolliseksi toiminnaksi, josta oli syytä selvitä nopeasti, jotta voi jatkaa töitä.

Nyt Hannan ostoskorissa on nyt paljon enemmän vihanneksia, hedelmiä, kanaa, kalaa, lihaa ja kananmunia.

– Teen puhdasta ruokaa, joka ei sisällä mitään prosessoitua. Enkä ahmi syödessäni!

Hän korostaa, että ruoan ravintoarvoja on syytä miettiä.

– Tarkoitan ravintotiheyttä ja laadukasta syömistä, mikä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Parsakaalia, pähkinöitä, parsaa, päärynöitä, paljon tummanvihreää ja tietenkin hyvälaatuisia rasvoja.

Hanna on alkanut arvostaa ruokailuhetkiä enemmän kuin ennen. Kaksi päätöstä on pitänyt: hän tekee ruokaa ja istuu Jarin kanssa ruokapöydän ääreen joka päivä. Ruokailun aikana ei puhuta kielteisistä asioista eikä selata somea tai räplätä mitään muutakaan välinettä.

Tämän kesän kuvausreissuilla Hanna piti huolen myös siitä, että ajomatkoilla pysähdyttiin tunnin välein. Nälän hän ei antanut kasvaa kiljuvaksi.

– Yli tunnin yhtämittainen istuminen on tosi huono juttu koko keholle. Jo kolmen minuutin mittainen tauko istumisesta vähentää terveyshaittoja. Pyrähdys pari kertaa auton ympäri on pieni vaiva, mutta aika iso hyöty.

Hanna jatkaa, että istuminen aiheuttaa terveyshaittoja ainakin kahdella tavalla. Se vähentää lihasten aktiivisuutta sekä kuormittaa tuki- ja liikunta­elimistöä. Istuessa lihakset ovat passiivisia, mikä heikentää elimistön verenkiertoa ja aineenvaihduntaa sekä pienentää energiankulutusta.

Tavoitteena näkyvät reisilihakset

Hanna on antanut julkisuudessa kasvot fustra-liikuntamuodolle, puhunut ja kirjoittanut sen vaikutuksista paljon. Nyt fustra on vaihtunut oman kehon painoilla tehtävään treeniin, punttiharjoitteluun ja pilatekseen.

– Haluan kasvattaa lihaksiani ja treenaan kunnolla. Ihana fustraopettajani Juho Lahti vaihtoi alaa, ja sitten tuli pandemia. Keväällä 2021 kaaduin lenkillä. Nelipäinen reisilihakseni repeytyi kokonaan irti, ja jouduin leikkaukseen.

Operaatio oli iso, ja toipuminen vei aikaa. Kuusi viikkoa leikkauksen jälkeen meni jalkaortoosissa. Lisäksi tarvittiin tiukkaa kuntoutusta, jonka Hanna teki pieteetillä.

– Toivuin lopulta hyvin. Tärkeä anti oli myös ilo siitä, miten hyvin minua hoidettiin. Koin hyvyyttä ja tunsin, että minua rakastettiin.

Vuodenvaihteessa Hanna sai uuden personal trainerin Hanne Hirvosen, jonka kanssa hän kävi läpi liikuntahistoriansa. Yksi uuden liikuntaharrastuksen tavoitteista on ollut, että Hanna näkee reisilihaksensa.

– Lihasten kasvattaminen ei ole tämän ikäisenä mikään simppeli ja nopea juttu, mutta olenpa nyt nähnyt sen reisilihaksen!

– En puhu laihduttamisesta, vaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, Hanna sanoo.

Personal trainer käy Hannan luona kolme kertaa viikossa, mikä kuulostaa luksukselta. Hinta on kuitenkin sama, jonka Hanna maksaisi kuntosalilla.

– Meillä on yläkerrassa pieni jumppahuone, ja jopa Jari on mukana yin-joogatunnilla. Ehkä sillä on merkityksensä, että asumme yhä tässä isossa talossa, Hanna sanoo, kiipeää portaat yläkertaan ja näyttää huonetta, jossa vallitsee levollinen feng shui -tunnelma.

Jumppahuoneessa on pari joogamattoa, jumppapallo, suuri valikoima eripainoisia käsipainoja ja kuntopyörä. Huoneen ulkopuolella on soutulaite.

– Se on rumilus, mutta tarpeellinen aivan kuten potkupyörä, jolla painelen menemään pitkin Espoota.

Yhden vaivansa, reiden ja pakaran välisen alueen kivun, hän on saanut kuriin hyvän hierojan ohjeilla, vaikka luuli jo olevansa ”kaatiskamaa”. Hieroja antoi ohjeen täsmäliikkeeseen, jota Hanna on tehnyt sinnikkäästi kolme kertaa viikossa.

Nyt hän heittäytyy selälleen lattialle ja näyttää, miten lantionnosto tehdään jalat melko suorina, ei koukussa, kuten yleensä neuvotaan.

Aamuyön heräily ei stressaa

Hanna sanoo, että elämässä on ollut kipuja ja vaikeuksia, kuten se kaatuminen lenkillä.

– En silti koskaan, en ikinä, sano elämää vaikeaksi, vaikka elämään mahtuu. Kaikki kohtamaani vaikeudet ovat olleet sellaisia, että kolikon toinen puoli on osoittautunut hyväksi. Minun supervoimani on se, että jaksan aina hankkiutua hyvään kuntoon esimerkiksi sairauksien jälkeen. Jos vain voin, teen kaikkeni päästäkseni kivuista eroon.

Tämä on hänen elämänasenteensa. Nykyään Hanna myös nukkuu paremmin kuin ennen. Hän syö illallisen viimeistään kello seitsemän eikä juo kahvia enää iltapäivälläkään.

– Jos herään aamuyöstä, mitä tapahtuu usein, en ota siitä stressiä. Unen ensimmäiset tunnit, alku-uni on levon kannalta tärkeintä. Jos en heräämisen jälkeen nukahda uudelleen, hipsin Jarin vierestä yläkerran vierashuoneeseen ja kuuntelen kännykästä hypnoosisovellusta. Sen avulla nukahdan vartissa uudelleen.

Hyvään alku-uneen auttaa myös pieni, parinkymmenen minuutin mittainen iltakävely Jarin kanssa. Se ei tarkoita todellakaan kuntoilua, vaan rauhoittumista yötä vasten.

Rakkaus on syy kiitollisuuteen

Hannan elämään kuuluvat kolmen aikuisen tyttären lisäksi 4- ja 2-vuotiaat lapsenlapset – pikkuiset, elämään suurta iloa tuovat pojat.

– He ovat sananmukaisesti elämän jälkiruoka. Heidän kanssaan koen riemua ja puhdasta lapsellisuutta.

Lapsenlapsilleen Hanna eli ”Nanna” on paitsi leikittäjän myös ruoanlaittajan roolissa. Jari touhuaa poikien kanssa ihan tauotta.

– Nykyään ajattelen, että hyvään elämään kuuluu myös ilo siitä, mitä olen saanut aikaiseksi. Olen aina pyrkinyt parhaimpaani. Vaikka se ei aina onnistuisi, pitää osata olla onnellinen saavutetusta, Hanna sanoo.

Hanna ja Jari vihittiin 14.7.1996. Juhlan jälkeen morsian heittäytyi onnellisena kotisohvalle.

Kaikkein onnellisin hän on parisuhteestaan Jarin kanssa.

– Olen onnekas, koska vierelläni on Jari. Olemme olleet yhdessä jo kolmisenkymmentä vuotta. On ihanaa huomata, miten Jari ajattelee aina parastani.

On suuren kiitollisuuden aihe, että oivaltaa, miten paljon elämässä on rakkautta.

– Onko sen suurempaa asiaa elämässä kuin se, että sinua rakastetaan ja saat rakastaa?

Hyvään elämään kuuluu Hannan mielestä kiireen ja kiireettömyyden tasapainottaminen keskenään.

– Se pitää itse ymmärtää. En halua olla tuuliviiri ja yritän kertoa sen kauniisti muillekin. Toisaalta haluan myös pysyä ajassa, hyväksyä uudet tuulet ja olla kiinnostunut siitä, mitä maailmassa ja ympärilläni tapahtuu. En halua jämähtää paikoilleni, vaan ymmärtää ja olla hyväksyvä.

Hänen mieleensä tulee ranskalaisen kirjailijan Antoine de Saint-Exupéryn sanat Pikku prinssi -kirjasta: ”Vain sydämellään näkee hyvin, tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

Kun tämän ajatuksen pitää mielessä, se merkitsee hyvää elämää.

– Perheeni rakastaa minua, ja se kantaa eteenpäin kaikissa elämänvaiheissa, myös työkiireiden keskellä, Hanna sanoo.