Apu Terveys

Joka kymmenes on liian huolissaan terveydestään – Mielen hyvinvointi kärsii, jos jokainen näppy herättää pelkoa

Joka kymmenes on liian huolissaan terveydestään – Mielen hyvinvointi kärsii, jos jokainen näppy herättää pelkoa
Saako pieni muhkura ihossa tai pääkipu pelkäämään aina pahinta? Oman terveyden jatkuva tarkkailu on yksi ahdistuneisuuden muoto. Jos terveyshuolet täyttävät mielen ja elämän, kannattaa hakea apua.
Julkaistu: 28.8.2022

Ihoon ilmestynyt näppylä säikäyttää. Voiko se olla melanoomaa? Päänsärky saa etsimään netistä aivokasvaimen oireita. Osa meistä reagoi valppaasti kehon muutoksiin ja tuntemuksiin. Kolotus nivelissä, vatsakipu tai viaton yskä saa pelkäämään pahinta.

Helsingin yliopiston psykiatrian professori ja THL:n tutkimusprofessori Tiina Paunio sanoo, että itsensä tarkkailu tukee omaa hyvinvointia silloin, kun oireisiin asennoituu rakentavasti.

– Omia tuntemuksiaan olisi hyvä kuulostella hyväksyvän lempeästi. Jos polvea kolottaa, voi muistuttaa itseään, että tämä helpottaa, kun lähden liikkeelle tai otan särkylääkkeen. Oireita ei tulisi muuttaa mielessään muuksi kuin ne ovat.

Oireet ovat kehon tapa viestiä. Kun on nukkunut huonosti tai liian littanalla ­tyynyllä, pää saattaa kipeytyä tai niska jumiutua.

Paunio korostaa, että realistinen syy-­seuraussuhteiden tarkastelu on aina paikallaan, ennen kuin päästää katastrofi­ajatukset valloilleen.

Itsensä tarkkailu on hyvin yleistä

itsensä tarkkailu muuttuu haitalliseksi, kun ajatukset pyörivät oman terveyden ympärillä jatkuvasti, jopa päivittäin. Pienikin ihon kutina tai jalan aristus herättää huolen. Paunion mukaan korostunut terveyden tarkkailu on yksi ahdistuneisuuden muoto, johon liittyy usein taipumus huoliherkkyyteen muillakin elämänalueilla.

– Jos elämän sisältö on pelkkää terveydestä huolehtimista, huoli on liiallista. Ylenpalttinen huolestuminen voi alkaa vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin ja altistaa muun muassa masennukselle.

Terveyshuolestuneet kokevat keholliset tuntemukset vahvoina: he esimerkiksi aistivat kipua, aivosumua ja väsymystä muita herkemmin, ovat alttiimpia unihäiriöille tai kärsivät jännityspäänsärystä. Joskus terveysahdistuksesta tulee osa identiteettiä. Tällöin ihminen kokee itsensä merkitykselliseksi vain, kun saa puhua vaivoistaan.

Paunion mukaan noin joka kymmenes on terveydestään huolestuneempi kuin olisi hyödyllistä. Piirteenä itsensä tarkkailu on siis hyvin yleinen. Se voi myös korostua esimerkiksi stressaavissa elämäntilanteissa.

Todellisesta sairauden pelosta eli hypokondriasta puhutaan, kun ihminen pelkää jonkin ruumiillisen oireen vuoksi vakavaa sairautta, kuten AIDSia tai syöpää­­, vaikka sairauden mahdollisuus on poissuljettu lääketieteellisin tutkimuksin. Vakavan sairauden pelko piinaa yleensä kuukausia, jopa vuosia. Hypokondriaa sairastaa vain noin 1–5 prosenttia väestöstä.

Taustalla varhaiset kokemukset

Persoonallisuus ja temperamentti vaikuttavat pitkälti siihen, miksi osa huolestuu terveydestään herkästi. Useimmat huojentuvat, kun kuulevat, että selkään ilmestynyt mötikkä on rasvapatti. Ter­veysahdistunut kuitenkin epäilee edelleen eikä osaa luottaa lääkäriin. Tähän eroon vaikuttavat Tiina Paunion mukaan varhaiset psykologiset kokemukset.

– Jos on lapsena oppinut luottamaan ihmisiin ja auktoriteetteihin, luottaa aikuisena todennäköisesti helpommin myös lääkäriin. Jos taas on kokenut varhaisessa kehitysvaiheessa, ettei oma elin­ympäristö ole luotettava, se voi näkyä aikuisuudessa epäluuloisuutena.

Joustavakin persoona voi kadottaa kyvyn positiiviseen ajatteluun ja luottamukseen, jos elämän varrelle on osunut useita vakavia vastoinkäymisiä. ”Mitä jos taas” -ajatukset voivat alkaa kummitella mielessä.

Paunion mukaan ylihuolehtijan kannattaa opetella itsensä rauhoittamista. Huolen syttyessä pitää keskittyä realiteetteihin: ai niin, saan vatsanpuruja aina, kun stressaannun, siitähän tämä johtuu.

– Hyvä itsetuntemus auttaa elämään tyytyväisenä pienien epätäydellisyyksien ja huolitaipumukseen liittyvien oireiden kanssa.

Pahinta, mitä huolestunut voi tehdä – ja yleensä myös tekee – on summittainen tiedon etsiminen netistä. Terveystiedon tulva lisää ahdistusta ja huolta.

– Terveysahdistunut lukee yleensä nimenomaan niitä artikkeleita ja kokemuksia, jotka tukevat omaa huolta ja ajattelua. Netissä tietoa on saatavilla paljon ja nopeasti, mutta harva maallikko on pätevä arvioimaan, pitääkö löydetty tieto paikkansa ja voiko sitä soveltaa itseen.

Itsensä mittaaminen älykelloilla ja -sormuksilla on suosittua, ja nykyään voi myös marssia moniin verikokeisiin ilman lähetettä. Jos mittaaminen rauhoittaa, niin hyvä, mutta usein huolehtijalle käy päinvastoin. Jos syke tai unenlaatu heittävät normaalista, huoli herää ja Google laulaa. Silloin olisi hyvä malttaa laittaa mittarit syrjään ja opetella aistimaan kehon tuntemuksia itse.

Pahinta, mitä huolestunut voi tehdä, on summittainen tiedon etsiminen netistä.

Yksinäiset alttiimpia murehtimaan

Oman terveyden tarkkailu käy haastavammaksi iän myötä, kun fyysiset sairaudet ovat usein vääjäämättömiä. Todennäköisesti ainakin joku läheinen tai ystävä kamppailee terveysongelmien kanssa. Myös vakavia ja parantumattomia sairauksia ilmenee.

– Yksilölliset kyvyt vaihtelevat suuresti siinä, miten pystyy elämään täysipainoista elämää sairauksista huolimatta. Aina kannattaa pyrkiä elämään hyväksyvästi ja sovussa sairauksien kanssa eikä antaa niiden rajoittaa elämää yhtään enempää kuin on pakollista.

Tiina Paunion mukaan naiset ovat yleensä valppaampia tarkkailemaan terveyttään, mutta iän ja sairauksien lisään­tyessä miehet kirivät tasoihin. Yksinäisyydestä ja sosiaalisten kontaktien puutteesta kärsivät ovat alttiimpia murehtimaan.

– Aina olisi parempi pohtia vaikka läheisen kanssa, mistä jokin oire voisi johtua. Sosiaalisesta tuesta on yllättävän paljon hyötyä. Se parantaa myös yleistä tyytyväisyyttä elämään.

Jos terveyshuolille vaikuttaa olevan syytä, ne on tärkeää tunnistaa ja lähteä lääkäriin ratkomaan niitä. Jatkuva murhe laskee elämänlaatua jo itsessään. Jos huolet tuntuvat kiertävän kehää ja laskevan mielialaa, niistä voi jutella psykiatrian erikoislääkärin tai psykoterapeutin kanssa.

– Eniten on näyttöä kognitiivisen ­psykoterapian vaikuttavuudesta huoliajatteluun. Siinä tarkastellaan yksilön ajatus- ja käyttäytymismalleja ja puretaan ja helpotetaan tilannetta sitä kautta. Psykodynaa­minen terapia puolestaan keskittyy enem­män lapsuuden aikana opittuihin ajattelutapoihin, ja myös sen avulla voi saada muutosta aikaan.

Asiantuntija: psykiatrian professori ja tutkimusprofessori Tiina Paunio, Helsingin yliopisto ja THL.

Lähde: terveyskirjasto.fi.

Kommentoi »