Kauppias Sampo Kaulanen kokee saaneensa psykedeeleistä apua

Terve! Mitäs sie syöt?” Sampo Kaulanen istuu pakettiauton ratissa Kittilän lentokentällä. Hänellä on kova nälkä. Kello on jo kymmentä yli yksi, eikä Kaulanen ole syönyt koko päivänä mitään, vaikka takana on tunnin kuntosalitreenikin. Nyt täytyy siis pikaisesti saada lounasta. Sitä päätetään lähteä etsimään Kaulasen kotikylästä Äkäslompolosta. Automatkalla on aikaa jutella. Kaulanen kertoo, millaisia hänen arkipäivänsä nykyään ovat. ”Aika paljon käyn siellä salilla tai harrastan muuta liikuntaa. Ja sit mie rapsuttelen hevosia tai oon koiran kanssa metsässä.” Eristäyneeseen elämäntyyliin on monta syytä, mutta yksi niistä on ylitse muiden: ihmisten tyhmyys. ”Että miten laput silmillä suurin osa jengistä menee täällä ihan koko ajan. Se minua on ajanu tässä henkisyyden etsinnässä eteenpäin.” Se on ehkä hieman yllättävä lausunto Sampo Kaulaselta. Hänet tunnetaan Lapin suurimman K-marketin eli Jounin kaupan pyörittäjänä, television reality-ohjelmien vakio-osallistujana ja sellaisena yleisjulkkiksena, jonka seikkailut nousevat jatkuvasti iltapäivälehtien lööppeihin ja Seiskan otsikoihin. Hänelle sattuu ja tapahtuu. Milloin Kaulanen joutuu lepositeissä ja poliisisaattueessa sairaalaan vedettyään sekaisin viinaa ja lääkkeitä, milloin aloittaa ketokuurin, milloin julkaisee ”rohkean” kuvan vaimostaan tai avautuu mistä tahansa asiasta maan ja taivaan välillä. Tai niin oli siis ennen. Nyt juttujen sävy on muuttunut. Sampo ja hänen puolisonsa Minttu Kaulanen kertoivat loppuvuodesta 2022 Me Naiset -lehdessä, että uuden elämän keskipiste on henkisyys. Siihen kuuluvat päihteistä luopuminen, luonnossa liikkuminen, hengitys- ja kylmäharjoitukset, meditaatio ja mietiskely. Elämänmuutos on saanut Sampo Kaulasen myös kyseenalaistamaan ammattinsa. Onko hänellä enää Jounin kaupalle mitään annettavaa – tai toisinpäin? Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin tuon pohdinnan polttoaineena on ollut erityisesti yksi asia. Kasvisuutejuoma, joka on peräisin Etelä-Amerikan sademetsistä. Tervetuloa Costa Ricaan! Leveästi hymyilevä Sampo Kaulanen kävelee uimarannalla ja puhuu suoraan kameralle 45 minuutin mittaisella videolla, jonka Kaulanen on lähettänyt yksityisesti katsottavaksi. Aluksi hän selittää videolla, että on kärsinyt vuosien mittaan paljon erilaisista mielen vammoista ja yrittänyt lääkitä itseään ensin alkoholilla ja lääkkeillä, sitten vaihtoehtoisilla keinoilla. ”Oon koittanut meditaatiota ja eri uskontoja ja vaikka mitä. Osasta on ollu apua, mutta nyt mie oon löytäny väkevämmän keinon”, hän sanoo kameralle. Se on ayahuasca. Ayahuasca on ketšuan kieltä ja tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ”sielun liaania” tai ”kuoleman köynnöstä”. Se on juomaa, jota Amazonin alueella elävät alkuperäiskansat ovat valmistaneet satojen vuosien ajan erilaisia rituaaleja varten. Juomalla on vahva psykedeelinen vaikutus, jonka saa aikaan dimetyylitryptamiini eli dmt. Sitä saadaan yhdestä tietystä köynnöskasvista. Aine kuitenkin hajoaisi elimistössä, ellei toisesta kasvista peräisin oleva aine estäisi tätä. Siksi ayahuasca-keitokseen tarvitaan kahden eri köynnöksen juurta. Tämä päihdyttävä juoma on nykyään paitsi osa uskonnollista rituaalia, myös oma turismin alalajinsa. Amazonin alueelle järjestetään koko ajan enemmän matkoja, joissa turistit pääsevät osallistumaan shamaanien vetämiin ayahuasca-seremonioihin. Viime vuosina ayahuasca on erityisesti Yhdysvalloissa noussut melkoiseksi muoti-ilmiöksi. Erityisesti poptähdet ja somevaikuttajat ovat innostuneet ”ayasta”, kuten ainetta näissä piireissä usein kutsutaan. Kaikkein ylellisimmän ja eksklusiivisimman ayahuasca-kokemuksen tarjoaa Costa Rican Guanacasten maakunnassa sijaitseva Rythmia. Se on yhdistelmä luksushotellia ja vaihtoehtoretriittiä. Juuri siellä Sampo Kaulasenkin video on kuvattu. 97.65 % miracle rate, julistetaan Rythmian nettisivuilla. Viikko lomakeskuksessa maksaa noin viisituhatta euroa, ja se sisältää paitsi ihmeitä myös joogatunteja, luomuruokaa ja luentoja henkisestä kasvusta. Ja tietysti useita ayahuasca-seremonioita. Verkkosivuilla annetaan ymmärtää, että ne saavat aikaan elämänmuutoksia ja parantavat traumoja, mielenterveysongelmia ja addiktioita nopeammin ja tehokkaammin kuin esimerkiksi terapia. Sampo Kaulanen on samaa mieltä. Hän kokee, että on ayahuascan avulla päässyt irti alkoholista, nuuskasta, unettomuudesta ja ahdistuksesta. Kyse ei kuitenkaan ole erityisen miellyttävästä prosessista. Ayahuascan juominen aiheuttaa useimmille ihmisille ripulia ja oksentelua tuntien ajaksi. Monien käyttäjien mukaan kokemuksen aikana myös nousee pintaan erilaisia traumoja tai pelkoja. ”Mutta samalla siinä on mulle selvinny asioita ihan kertalaakista”, Kaulanen sanoo videolla. Hän on käynyt Rythmiassa jo kolme kertaa ja osallistunut laskujensa mukaan yli 15 seremoniaan. Se ei ole aivan tavallista. Monille ayahuasca-turisteille yksi kerta riittää elämänmuutoksen saavuttamiseen. Mutta kenties Kaulasella on ollut hieman enemmän käsittelemistä asioissaan. Alkuperäiskansojen tapa nauttia pyhää juomaa on perinteisesti ollut erilainen. Ayahuasca-rituaaleja on suoritettu muun muassa tiettyinä vuodenaikoina, tietyissä elämänvaiheissa tai esimerkiksi ennen suurta metsästysretkeä tai taistelua. Viime kerralla Kaulanen kuvasi Rythmiassa videonsa, joka on tehty huolella välianimaatioita ja kertojanääntä myöten. Matkalla oli mukana neljän hengen kuvausryhmä. Kaulasen yksi mahdollinen tulevaisuuden haave tai suunnitelma on perustaa Lappiin oma Rythmia, erilaisiin holistisiin hoitomuotoihin keskittynyt retriitti. Kaulasen video on taustatyötä ja dokumentaatiota tätä projektia varten. Joskus tulevaisuudessa lomakeskus-retriitissä voitaisiin mahdollisesti tarjota myös ayahuasca-rituaaleja. Ravintola Rouhe sijaitsee punaisessa puutalossa kylän laidalla. Kahden maissa iltapäivällä siellä on hyvin rauhallista. Sampo Kaulanen kävelee lököttävissä collegehousuissaan silti suoraan perimmäisimpään nurkkapöytään ja huikkaa mennessään tarjoilijalle, että ”myö otetaan tää peräpenkki”. Hän haluaa olla rauhassa. ”Kauppiaan rooli pienellä paikkakunnalla ei ole helppo. Nyt kun ruuan hinta nousee, siis ihan minusta riippumattomista syistä, niin aika raa’asti se tulee välillä se palaute. Vähän tässä joutuu semmoinen koko kylän kusiämpäri olemaan”, Kaulanen muotoilee. Siihen rooliin sisältyy enemmän kuin normaalia asiakaspalautetta, sillä eihän Sampo Kaulanen ole mikään normaali K-kauppias. Hän on heilunut julkisuudessa yli 10 vuotta, tehnyt kaikki mahdolliset ja mahdottomat tempaukset. Ihan vain sen takia, että liikeyritys saisi julkisuutta. ”Joo, onhan tässä huorattu niin naama kuin maine”, Kaulanen tiivistää itse. Haastateltavana hänestä on hieman vaikea saada otetta. Asenne on kyllä selvästi ystävällinen. Kaulanen haluaa tarjota lounaan, hakea toimittajan lentokentältä ja esitellä kaikki kylän tärkeät paikat Jounin kaupan romuvarastoa myöten. Hän vastaa kysymyksiin hätkähdyttävän avoimesti ja kertoo asioita myös oma-aloitteisesti, sanojaan sen suuremmin varomatta. Äänensävy on kuitenkin koko ajan samanlainen: väritön ja tasainen. Hymyä tai innostusta ei päivän aikana näy. Kun lohikeitto on saapunut pöytään, Kaulanen kysyy, että mikäs tässä olisi nyt jutun aiheena. No, aloitettaisiinko tästä elämänmuutoksesta? Mistä se lähti liikkeelle? ”No joo. Mähän suhtauduin näihin kaikkiin hörhöjuttuihin aikanaan tosi skeptisesti. Vaikka monia vuosia Arttu niitä yritti tuputtaa.” ”Arttu” on yhtä kuin Arttu Lipsonen. Entinen bisnesmies, nykyinen taiteilija ja hengitysharjoituksiin keskittynyt guru. Lipsonen ja Kaulanen sattuivat huonetovereiksi tosi-tv-ohjelma Diilin kuvauksissa vuonna 2010. Ei ole liioittelua sanoa, että tuo ohjelma muutti Sampo Kaulasen elämän. Tai ehkä asian voisi muotoilla niin, että siitä alkoi hänen toinen, julkinen elämänsä. Yleisö ihastui lappilaiseen kyläkauppiaaseen. Hän oli samaan aikaan tavallinen ja erikoinen: siloittelematon ja suorapuheinen töksäyttelija, täynnä älyttömiä hankkeita ja ideoita. Niinpä tv-ohjelmia tuli lisää. Samaan aikaan Kaulanen laittoi Facebookissa rahaa palamaan: hän järjesti Jounin kaupan sivuilla arpajaisia, haali tykkääjiä ja osti näkyvyyttä aggressiiviseen tahtiin. Tänä päivänä kaupalla on yli puoli miljoonaa seuraajaa sosiaalisessa mediassa. Ei siis ole ihme, että Kaulanen ja hänen kauppansa ovat voittaneet jo monta yrittäjäpalkintoa ja Some Awards -kunniakirjaa. Julkisuuden lisäksi Diilistä lähti liikkeelle jotain muutakin. Kämppäkaveri Arttu Lipsasesta tuli hyvä ystävä. Toinen kilpakumppani oli nimeltään Michele Murphy-Isomäki. Muutaman vuoden päästä nimi oli vaihtunut: Michelea kutsutaan nykyään Mintuksi ja sukunimi on Murphy-Kaulanen. Jounin kauppa avasi ovensa asiakkaille ensimmäisen kerran maaliskuun 23. päivä vuonna 1950. Vaikka Kolarin kunnassa sijaitseva marketti on nykyään yksi Suomen tunnetuimmista ruokakaupoista, alku oli pieni ja vastahakoinen. Sampo Kaulasen isoisä, kirvesmies Jouni Kaulanen ei erityisesti hinkunut kauppiaaksi. Mutta Lapin sodan jälkeen puolustusvoimain esikunnassa oltiin sitä mieltä, että Äkäslompoloon tarvittiin kauppa, sillä savottamiehille piti saada sapuskaa. Heidän työnsä liittyi sotakorvausten maksamiseen Neuvostoliitolle. Niinpä armeijan muonitusmestari teki tilauksen torniolaiseen tukkuliikkeeseen. Kun ruokakuorma saapui Kaulasten rintamamiestalon pihaan, ei Jouni Kaulasen auttanut kuin alkaa järjestelemään myymälää talon alakertaan. Pitkän aikaa bisnes oli melkoista kituuttamista. Kassakoneen tehtäviä kauppias hoiti kynällä ja paperilla. Pakasteosasto oli kesäisin kellarissa ja talvisin talon pihalla mustissa säkeissä. Vähitellen Jouni Kaulanen tottui kauppiaan rooliin. Hän laajensi valikoimaa ja perusti kaupan yhteyteen muun muassa suksihuoltamon. Kotitalon yläkertaan myös majoitettiin turisteja, kuten kaikissa seudun taloissa tuohon aikaan. Siihen mennessä, kun Jounin kauppa siirtyi seuraavalle sukupolvelle, Suomi oli muuttunut. 1980-luvulla purettiin finanssimaailman säätelyä ja rajoituksia. Pankit rakennuttivat komeita kelohuviloita Lappiin, ja Ylläkselle alkoi saapua yhä enemmän myös ulkomaisia matkailijoita. Esa ja Anne Kaulanen uskoivat tulevaisuuteen ja päättivät laajentaa suvun bisnestä. He ottivat lainaa ja rakensivat kauppaa varten erillisen rakennuksen. Esa hoiti rakennustyöt itse. Hän tykkäsi siitä enemmän kuin kauppiaana olemisesta. Perheen uusi miniä Anne ottikin lopulta suuremman vastuun kaupasta. Osittain se johtui olosuhteiden pakosta. Esa Kaulanen katosi välillä useammaksi päiväksi ryyppyreissuille. Sellainen oli monilla Äkäslompolon miehillä tapana. Esan ja Annen poika Sampo näki lapsuudessaan useamman tutun sedän kuolevan viinaan. Hän ajatteli, että se oli normaalia. Esa Kaulanen päätyi lopulta tekemään itsemurhan vuonna 2016. Hän oli aikaisemmin saanut diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Sampo Kaulanen syntyi vuonna 1979 toisen polven kauppiaan pojaksi. Hän oli lyhyt, ujo ja punatukkainen lapsi, joka haaveili näyttelijän tai rock-tähden ammatista. Heitähän poika höperehtimästä, hänelle sanottiin. Pieni Sampo ei oikein pärjännyt koulussa. Homma meni häsellykseksi. ADHD diagnosoitiin kuitenkin vasta aikuisena. Murrosiässä alkoivat kokeilut alkoholin kanssa. Pahin oli kenties 17-vuotiaana sattunut episodi. Silloin Sampo lähti ryyppyillan päätteeksi moottorikelkalla kotiin. Hän ajoi kelkalla kovaa vauhtia auton perään ja lensi sen yli. Teini-ikäinen kolaroija vietiin ambulanssilla terveyskeskukseen, josta hän karkasi kotiin. Siellä odottivat poliisit. Nuoresta asti hänellä oli yksi ajatus: painua helvettiin täältä junttilandiasta. Niinpä Sampo lähti Etelä-Suomeen alle parikymppisenä. Asuinkaupungit ja työt vaihtuivat. Kalja maistui useimpina viikkoina keskiviikosta sunnuntaihin. Noin 25-vuotiaana Kaulanen alkoi hahmottaa, että elämässä olisi hyvä olla jokin tavoite, suunta tai keskipiste. Tai edes kunnollinen työpaikka, jotain muuta kuin siivoamista tai blokkarin hommia baarissa. Silloin hänelle tuli mieleen, että meillähän on se perheen kauppa. Ja niin tuhlaajapoika palasi Äkäslompoloon. Äiti oli sitä mieltä, että lapsen pitää vähän harjoitella. Hän antoi tämän vastuulle puolitoista metriä pakasteallasta. Ajat olivat hyvät, turisteja riitti ja pakasteallas hoitui ilman suurempia ongelmia. Niinpä Kaulanen alkoi haaveilla isommista ympyröistä. Hän päätti rakennuttaa uuden kaupan. Ennen haastattelua Sampo Kaulanen on pyytänyt, että tässä kirjoituksessa ei liikaa keskityttäisi ”niihin vanhoihin juttuihin”. Se taitaa viitata lähinnä alkoholinkäyttöön ja muihin kohuotsikoihin. Nyt lohikeitto on kuitenkin puolivälissä ja Kaulanen on alkanut kysymättä puhua siitä, miksi viinaa on tullut vuosien mittaan juotua niin paljon. ”Mie olen aina kärsinyt siitä, miten ujo olen. Humala on poistanu sen ujouden. On saanu olla ikään kuin coolimpi ja rohkeampi ihminen.” Siltähän nousuhumala usein tuntuu. Mutta Lapin-Sampolle ei ole koskaan riittänyt varovainen tissuttelu. Kun on lähdetty ottamaan, niin on otettu huolella ja useamman päivän ajan. Kun sellaista jatkaa vuosien ajan, syntyy addiktio. ”Siitä on tullut hintaa maksettavaksi. Humalat on pahentuneet. Että se on aina muisti pois ja talutuskuntoon”, Kaulanen sanoo. Pitkään hän tunsi tarvitsevansa alkoholia myös lääkkeeksi, unettomuuteen. Ei siitä pidemmän päälle sellaiseksi ollut. Lääkärien määräämät nukahtamis- tai mielialalääkkeetkään eivät toimineet, vaikka ne olivat ”kauhean vahvoja”. Kaulasen pään sisällä oli yksinkertaisesti liikaa ääniä. Ne eivät suostuneet vaikenemaan yön ajaksi. Elämä oli yhtä helvettiä, kun uni ei koskaan tullut. Lopulta hän oli niin epätoivoinen, että suostui kokeilemaan ”niitä Artun höpötyksiä”. Eli hengitysharjoituksia, kylmäaltistusta ja meditointia. ”Mie sain niistä näkyjä. Ei se ollutkaan fuulaa. Ne jutut toimi oikeesti”, Kaulanen sanoo ja hörppii hitaasti keitonloppuaan. Hieman häntä epäilyttää puhua näistä asioista. Usein ihmiset eivät usko, ja tilanteet muuttuvat kiusallisiksi. Yksi asia on selvää: Sampo Kaulanen on niin sanotusti all in -tyyppinen henkilö. Kaikki tehdään aina isosti, oli kyse sitten bisneksestä, viinanjuonnista tai urheilusta. Tai vaihtoehtohoidoista. Hengitysharjoitusten ja meditaation aloittamisen jälkeen Kaulanen on uponnut siihen maailmaan yhä syvemmälle. Hänen puolisonsa on kiinnostunut samoista asioista. Pari päivää ennen haastattelun tekemistä Minttu Kaulanen on viettänyt viikonlopun Levillä. Siellä hän on osallistunut joogaopettaja Meri Mortin emännöimään Väen voima -retriittiin. Markkinointekstin mukaan se on tarkoitettu kaikille, joita kiinnostaa ”vuorovaikutuksellisuus, kehollisuus, jakaminen, luonnonyhteys, rituaalit, noituus ja shamanistisuus itseilmaisun välineenä”. Sampo Kaulanen esittelee ylpeänä kuvaa, jonka Minttu on julkaissut itsestään retriitillä Instagramissa. Siinä hänellä on koristeellinen otsapanta ja jonkinlainen kasvomaalaus. ”Tää on niin upea!”, Kaulanen kehuu. Myöhemmin hän jakaa kuvan myös omassa somessaan. Saateteksti kuuluu näin: ”My shaman wife (sydän) Nyt alkaa olla tyyli kohdillaan. Ei varmaan Losin tyttö arvannut 2010 millasen käännöksen elämään hänen Diiliin osallistuminen aiheuttaa Minttuhan oli niin ”city girl” eikä yhtään semmonen lapinkävijä. Toki Mintun verissä virtaa natiivi intiaaniveri ja se alkaa nostaan nyt päätään. Tätä tää lappilaiffi teettää ” Mintun innostus on ihan konkreettisestikin vienyt myös Sampo Kaulasta eteenpäin hänen henkisyytensä polulla. ”Se taisi olla just Minttu, joka ensin löysi Rythmian.” Työmaakoppi oli sininen. Enimmillään töissä oli yhtä aikaa 150 ihmistä. Sampo Kaulanen oli törmännyt ”yhtä hulluun arkkitehtiin kuin mitä mie oon”. Hän oli päättänyt rakennuttaa 5900-neliöisen kaupan kylään, jossa oli tuohon aikaan noin 500 asukasta. Kustannusarvio projektille oli huimat 10 miljoonaa. Se ei pitänyt: lopulta lainaa pankille tuli yli 14 miljoonaa. Silti Kaulanen palkkasi vielä Hanoi Rocksin, Hurriganesin ja Paula Koivuniemen esiintymään uudistetun Jounin kaupan avajaisiin, ennen kuin hän alkoi tosissaan miettiä, miten laskut ja lyhennykset maksetaan. Kaulanen tajusi, että Äkäslompoloon piti saada matkailijoita. Ja juuri noihin aikoihin Kaulanen näki mainoksen, jossa etsittiin osallistujia Hjallis Harkimon Diili-ohjelmaan. ”Varmaan ois ollu aika erilaisia vuosia, jos en olis siihen ohjelmaan mennyt”, Kaulanen arvelee nyt. On hänellä velkaa vieläkin. Silti kauppa on viime vuosina tuottanut hyvin. Liikevaihto oli edellisellä tilikaudella miltei 15 miljoonaa euroa ja liiketulos miljoonan euron luokkaa. Äkäslompolon-kierroksen lopuksi Kaulanen esittelee oman työhuoneensa. Se sijaitsee Jounin kaupan ylimmässä kerroksessa. Huoneesta näkee pienestä ikkunasta kaupan kokonaisuudessaan. ”Tänne mie tuun joka arkipäivä pyörähtämään, vaikka ei noi miuta enää tarvii. Lähinnä pelaan sitten tietokonetta ja katon Netflixiä. Ja soittelen Mintulle, että mitä miun nyt pitäis tehdä.” Kauppias on siis onnistunut siinä, mitä monet yrittäjät tavoittelevat: hän on tehnyt itsestään tarpeettoman firmansa pyörittämisessä. Mutta jostain syystä se ei tunnu erityisen hyvältä. Nyt pitäisi lähteä Jounin kaupan kanssa ihan uusille kierroksille, Kaulanen sanoo. Hän on useamman vuoden ajan suunnitellut taas uutta laajennusta. Lopputulos olisi jonkinlainen arktinen Disneyland kuorrutettuna Lappi-eksotiikalla. Pihalle upea lasershow. Kaulanen tilasi projektia varten jopa pompöösin mainosvideon, jonka hän esittää työhuoneensa seinällä olevalla valkokankaalla. Lopuksi hän toteaa, että edelleenhän tuo homma näyttää hyvältä. ”Mutta en mie tiiä. Onko tää projekti vaan semmonen homma millä yritän pitää elossa intohimoa, jota ei oo oikeesti enää olemassa?” Jaa-a. Tänään se ei taida selvitä, sillä on aika lähteä ajamaan takaisin Kittilän lentokentälle. Tällä kertaa Kaulanen kertoo matkalla siitä, kun hänen puhelimensa vuosia sitten soi. Koska kyseessä oli tuntematon numero, Kaulanen ei vastannut. Mutta kun sinnikäs rimputtelija yritti kolmannen kerran, hän luovutti. Puhelimessa oli pääministeri Alexander Stubb. Hän kysyi, olisiko Kaulanen kiinnostunut lähtemään kokoomuksen edustajaksi seuraaviin vaaleihin. ”Vastasin, että mielummin kuolen omaan oksennukseeni epämääräisissä olosuhteissa.” Parin vuoden päästä saman kysymyksen esitti Kaulasen vanha tuttu, Hjallis. Ei hän silloinkaan suostunut. Viikon päästä on aika tavata Sampo Kaulanen uudestaan, tällä kertaa Helsingissä. Hän on tullut esiintymään Farmi-tv-ohjelman pressipäivässä. Lisäksi on kokouksia ja muita hoidettavia asioita, mutta parin tunnin tapaaminen onnistuu Mestari-hotellin ravintolassa. Taaskaan Kaulanen ei ole syönyt koko päivänä mitään. Tilataan siis ensin ruokaa. Sitten asiaan. Se elämänmuutoshomma tuntuu vielä vähän jotenkin… epämääräiseltä. Onko ayahuasca muuttanut myös esimerkiksi Kaulasen maailmankatsomusta? Vai mitä oikeastaan tarkoittavat hänen puheensa shamaanien taioista ja universumin voimasta? ”On miun maailmankatsomus varmasti muuttunu. Costa Rican kokemusten myötä kaikki entinen on ikään kuin pyyhkiytyny pois. Mie oon alkanu kyseenalaistaa monenlaisia asioita, mihin olen ennen uskonut.” Mitä se tarkoittaa? Uskooko Kaulanen edelleen esimerkiksi länsimaiseen lääketieteeseen? ”En mie missään nimessä ala sitä kritisoimaan. Mutta siihen miun unettomuuteen lääkärit tarjos unilääkkeitä ja mielialalääkkeitä. Onhan ne vahvaa kamaa ja niihin liittyy riskejä. Mutta en mie mikään homeopatian edistäjä ole.” Entä rokotekriitikko? ”Niin… Miulla tuli siitä koronarokotuksien tuputtamisesta semmonen vastareaktio, etten sitten ottanu niitä. Mie tykkään tehä mielummin oman ratkasun.” Kaulanen taitaa olla elämässään siirtymävaiheessa. Hän ei ole lopullisesti päättänyt, mitä tehdä Jounin kaupan kanssa. Ja mikäli hän alkaa pystyttää omaa henkisyyden retriittiä Äkäslompoloon, ei aikaa ja rahaa ja intoa välttämättä riitä enää vanhoille bisneksille. Mutta nämä ovat kaikki vasta suunnitelmia. Sampo Kaulanen sanoo, että Taideyliopisto on mukana retriittihankkeessa. Hän ei kuitenkaan halua tarkemmin kertoa, mikä yliopiston rooli on, tai on sitä mieltä, että siitä on parempi kysyä heiltä itseltään. Yhteyshenkilö, jonka puhelinnumeron Kaulanen antaa, ei kuitenkaan halua antaa minkäänlaista kommenttia. Viestintäosasto on kieltänyt. Yliopiston hankkeen rahoituspäätökset ovat ilmeisesti vielä kesken. Täytyy siis palata vielä puhumaan Sampo Kaulasen kanssa. Jotta hänen tulevaisuuden retriittinsä voisi tarjota ayahuascaa hoitomuotona, tarvittaisiin ensin pieniä muutoksia Suomen huumelainsäädäntöön, eikö? ”Joo näinhän se on”, Kaulanen myöntää. ”Mutta eihän mitkään asiat muutu, jos joku ei ala niistä puhumaan. Miusta on tärkeää käydä tätä keskustelua. Tosi monet on saaneet apua ayasta, mutta en mie sitä silti halua kenellekään tuputtaa tai suositella. Sehän voi olla vaarallistakin.” Siinä Kaulanen on aivan oikeassa. Vaikka monet käyttäjät kertovat hyvin samantyyppisistä ”ihmeistä” omassa elämässään kuin hän, myös toisenlaisia kokemuksia on. Vice-lehti kirjoitti viime kesänä laajan artikkelin Rythmiasta ja ayahuascaturismista. Siinä kuvataan ihmisiä, jotka ovat rituaaleihin osallistumisen jälkeen muun muassa päätyneet itsemurhaan. Artikkeli esittää myös itse Rythmian hyvin erilaisessa valossa kuin Kaulanen. Entiset työntekijät ja asiakkaat kertovat turvattomuudesta, uhkailusta ja erilaisesta hyväksikäytöstä. Kuulemme luvattujen lääkäripalvelujenkin kanssa on vähän niin ja näin. Lisäksi Rythmian perustaja Gerard Powell esitetään kultin johtajana, joka on haastanut oikeuteen useita asiakkaita ja entisiä työntekijöitä, jotka ovat kritisoineet keskuksen ja sen johtajan toimintaa. Kaulanen on lukenut jutun mutta sanoo, ettei osaa ottaa kantaa siihen, ovatko väitteet totta. ”Onhan tuontyyppisissä piireissä semmosta riskiä, et niistä tulee helposti jotain lahkoja. Ayahuasca herkistää ihmisiä niin paljon, et varmana on riskejä, että jotain ikävää tapahtuu. Mutta onko ne väitteet siinä lehtijutussa totta, en mie tiiä. Ei se ole meikäläisen duuni alkaa niitä arvioimaan. Onhan se myös niin, että aina kun joku tyyppi tai yritys nousee, niin sitä halutaan alkaa kampittamaan.” Se on diplomaattinen lausunto, mutta hieman etäinen. On vaikea päätellä, mitä Kaulanen oikeastaan ajattelee. Ehkä hän ei juuri nyt tiedä sitä itsekään. Ehkä se selviää vasta seuraavan rituaalin jälkeen. Artikkelin lähteenä on haastattelujen lisäksi käytetty muun muassa Riku Siivosen vuonna 2019 kirjoittamaa elämäkertaa nimeltä Sampo Kaulanen: Suomen sympaattisin kauppias.