Tokiossa asuvan Pyry Kontion mukaan japanilaisiin pätee sama kuin suomalaisiin: ”Kun kannetaan kaljaa pöytään, niin sitten alkaa tunnelma keventyä”

Tokiossa asuvasta Kontion pariskunnasta Pyry, 37, työskentelee kuten japanilaisten oletetaan työskentelevän. Hän on ohjelmoijana japanilaisyrityksessä. Hän on työskennellyt samassa firmassa jo kahdeksan vuotta – ja Japanissahan vaihdetaan perinteisesti harvoin työpaikkoja.

Noora, 36, puolestaan työskentelee kuten suomalaisen oletetaan työskentelevän Japanissa. Hän toimii graafisena suunnittelijana Japanin ainoassa Muumi-puistossa.

Helsingistä muuttaneet Kontiot ovat asuneet Japanissa nyt yhtämittaisesti jo kahdeksan vuotta. Kummankin Japani-kiinnostus oli alkanut jo yläasteikäisenä, anime- ja manga-innostuksesta, ja he tapasivatkin Helsingin yliopiston Japani-teemaisessa kerhossa.

– Sitten on yhdessä harrastettu kaikkea Japaniin liittyvää, Noora sanoo.

Pyry opiskeli yliopistossa Japanin kieltä ja kulttuuria pääaineenaan, ja päätyi opintojensa aikana kahdesti opiskelijavaihtoon Japaniin. Noora opiskeli ammattikorkeakoulussa tekstiilisuunnittelua. Hänkin kävi vaihdossa Japanissa, tehden työharjoittelujakson silkki­kimonovärjäämössä Kiotossa.

– Silloin, kun olin toista kertaa vaihdossa, rupesin etsimään täältä töitä. Kiinnosti kokea tavallinenkin elämä Japanissa, Pyry avaa Japaniin muuton taustoja.

Kontioiden asuinpaikka Tokio ei oikeastaan hallinnollisesti ole oma kaupunkinsa, vaan monen kunnan muodostama prefektuuri. Naapuriprefektuureja yhteen laskemalla muodostuu Suur-Tokiosta peräti yli 40 miljoonan asukkaan kaupunkialue.

– Tunnin tai 30 kilsan matka on ihan normaalia täällä. Ei se tunnu enää pitkältä matkalta, Noora kuvailee arkea Tokiossa.

Hänellä menee päivässä kolme tuntia työ­matkoihin. Pyryllä aika lailla yhtä kauan, mutta hänellä on viikossa vain yksi toimistopäivä.

Monen tokiolaisen elämä toki rakentuu yhden kunnan alueelle, jolloin elämä ei ole jatkuvaa arkimatkustamista. Kontioiden ystävät, sekä suomalaiset että japanilaiset, asuvat kuitenkin hajallaan ympäri Tokiota.

Japanissa on Pyry Kontion mukaan tapana tavata kavereita ulkona ravintoloissa.

– Kodit ovat yleensä aika ahtaita, eikä niitä ole suunniteltu edustustiloiksi, joten ihmiset aika paljon kainostelevat sitä, että kutsuttaisiin muita koteihin, hän kertoo.

Heidän oma noin 70 neliön kerrosasuntonsa Neriman kunnassa on japanilaisittain tilava.

Ravintolat tai baarit vievät Nooran mukaan neutraaleina tapaamispaikkoina myös painetta pois vahvasta japanilaisesta vieraanvaraisuuden kulttuurista. Ulkona syömisen kulttuuri on samalla osasyy siihen, että ravintolaelämä kukoistaa Tokiossa.

Juuri innostus ruokakulttuuria kohtaan on piirre, jonka Pyry toisi Japanista Suomeen. Noora toisi muiden huomioonottamisen. Julkinen liikenne on siitä ilmiselvin esimerkki. Kulkuvälineissä ei Japanissa möykätä, eikä tukita kulkureittiä omalla välinpitämättömyydellä.

– Toki Tokiossa se on jo ympäristön luoma pakko. Tämä homma ei pyöri, jos kaikki tekevät, mitä lystää, Noora sanoo.

Japanin matkailukokemukseen liittyy mielikuva kohteliaista, ystävällisistä ja hiljaisista japanilaisista. Käsitys pitää Nooran mielestä aika hyvin paikkansa, mutta ei täysin.

– Tässä ympäristössä ihmiset osaavat peittää sen, jos he ovatkin vähän itsekkäämpiä tai oudompia. He pyrkivät kuitenkin olemaan ihmisten ilmoilla ihmisiksi.

Jopa maaseudulla asutaan Japanissa lähekkäin. Ryhmäkeskeinen kulttuuri näkyy Pyryn mielestä myös työpaikoilla. Ihmiset miettivät paljon, ovatko he hyödyksi työyhteisölleen.

– Sitten jos se menee liian pitkälle, tehdään ylitöitä ja tsempataan hirveästi. Japanilaiset ovat myös hyvin riskiä välttäviä. Nähdään vaivaa, ettei mikään varmasti menisi pieleen.

Kontiot ovat tykänneet asua Japanissa ja kierrellä maan sisällä. Moni piirre on ehtinyt jo arkipäiväistyä heille – kuten erilaiset sosiaaliset koodit.

Pyrystä tuntuu, että Suomessa on Japania vähemmän sosiaalista painetta pakottaa itseään tiettyyn normiin. Japanilaiset vapautuvat paikoissa, missä siihen on ikään kuin lupa, kuten vaikka suosikkibändin keikalla.

Moni sosiaalinen tilanne ei tosin hirveästi poikkea Suomesta.

– Sanoisin, että japanilaisiin pätee se sama, mitä sanotaan suomalaisista, että ollaan ensin ujoja, mutta kun kannetaan kaljaa pöytään, niin sitten alkaa tunnelma keventyä ja lukot aueta, Pyry miettii.