Taltuta jalkahiki – Vaihtokengät kassiin ja villaa varpaiden väliin – Viisi vinkkiä

1. Vaihtele kenkiä päivän aikana

Vuodenaikojen vaihtuminen tuo haasteita jalkojen hyvinvoinnille. Ulkona talvella paksut kengät lämmittävät ja estävät paleltumista, mutta sisätiloissa jalat alkavat luonnollisesti kuumentua niissä. Jos vain mahdollista, jalat kannattaa sujauttaa sisällä kevyempiin jalkineisiin.

Olipa vuodenaika mikä tahansa, samoissa kengissä ei kannattaisi tallustaa aamusta iltaan. Varakengät voi vaihtaa myös työpäivän aikana. Kuivissa kengissä jalat pääsevät uuteen ympäristöön, ja aamusta käytetyt kengät saavat sillä aikaa kuivua ja valmistautua seuraavaan päivään. Tätä suositusta toteutetaan kuitenkin aika vähän käytännössä.

2. Valitse mieluiten sekoitesukat

Kengät ja sukat ovat erottamaton pari. Sukat imevät kosteutta ja kuljettavat sitä iholta pois. Lisäksi ne suojaavat jalkaterää hankaukselta sekä poistavat kitkaa kengän ja jalkaterän väliltä.

Sukkamateriaaleissa on suuria eroja. Usein ajatellaan, että puuvillasukka on paras, pehmeä ja lämmin. Toki näin onkin, mutta puuvilla poistaa kosteutta huonosti. Kun puuvilla imee kosteutta, se jämähtää sukkaan.

Nykytiedon perusteella kannattaisi suosia sekä luonnonkuituja että synteettisiä eli keinokuituja sisältäviä sekoitesukkia, sillä ne antavat jalkojen hengittää ja luovuttavat kosteutta pois iholta. Hyviä ovat myös bambusukat ja materiaalit, joissa on muutakin kuin puuvillaa. Kosteutta tehokkaasti kuljettavia kuituja ovat muun muassa polyesteri, akryyli ja polypropyleeni. Luonnonkuiduista silkki siirtää hyvin kosteutta sukasta.

3. Älä ahtaudu liian pieniin kenkiin

On tärkeää, että kenkä on sopivan kokoinen. Jos se on kovin pieni ja ahdas, hikoilu lisääntyy tai ainakin sen tuntee silloin paremmin. Pisimmän varpaan päässä pitäisi olla vähintään sentti liikkumavaraa. Näin varpailla on tilaa toimia ja liikkua.

Hyvin tiiviissä ja hengittämättömissä kengissä hikoilu voimistuu, jolloin jalat voivat tuntua märiltä koko päivän. Erityisesti näin voi käydä, jos jalassa on työkengät tai kumisaappaat. Osa työkengistä on toki hyviä, mutta monet voivat lukita kosteuden sisäänsä epämiellyttävästi. Jos jalat kuormittuvat työssä paljon, hien eritys lisääntyy.

Kangasmateriaalit ovat kengissä todella hyviä kesällä ja syksyllä, koska ne päästävät kosteutta pois. Vesi- ja talvikeleillä tarvitaan kuitenkin tiiviimpiä kenkiä. Luonnonmateriaaleista nahka on aina hyvä valinta, koska se hengittää ja luovuttaa kosteutta. Myös kenkien vedenpitävät kalvopäällysteet, kuten mikrokuidut ja Gore-Tex, hengittävät hyvin.

4. Taputtele talkkia jalkoihin

Aktiivihiilipohjallisista saattaa olla apua hikoilun torjumisessa, kunhan pohjallinen on oikean kokoinen. Se ei saa tehdä kengästä ahdasta. Pohjallisia voi itse leikata ja muotoilla sopiviksi. Kannattaa myös olla mahdollisimman paljon paljain jaloin tai sukkasillaan, niin jalat saavat hengittää.

Yksi keino hikoilun vähentämiseen on taputella jalkapohjiin ja varvasväleihin hienojakoista talkkia. Se imee kosteutta, jolloin jalat tuntuvat vähän kuivemmilta.

Varvasväleihin voi kietoa myös puhdistetun lampaanvillan suikaleita. Materiaali tuntuu iholla pehmeältä ja miellyttävältä, ja etenkin monet ikäihmiset pitävät siitä. Lampaanvilla imee kosteutta ja tekee samalla askeltamisesta pehmeämpää ja mukavampaa, kun varpaat eivät hankaa toisiinsa. Sitä voi suositella varsinkin vaellus- tai hiihtoretkille. Lampaanvillaa saa apteekeista ja isoista päivittäistavarakaupoista.

5. Suihkauta antiperspiranttia

Hiki on hajutonta, mutta se voi alkaa haista, kun se joutuu kosketuksiin ihon bakteerien kanssa. Hajun voimakkuus on yksilöllistä: toisilla hiki ei haise ollenkaan, toisilla jalat voivat tuoksahtaa epämiellyttäviltä hyvinkin nopeasti. Hajua voi yrittää hillitä antiperspiranteilla, joita suihkutetaan jalkaterään tai kenkään.

Jos omahoitokonstit eivät tepsi, apua voi hakea ihotautilääkärin vastaanotolta. Myös jalkaterapeutit voivat tehdä esimerkiksi iontoforeesikylpyjä, joissa matalan sähkövirran ionit hillitsevät hikirauhasten aktiivisuutta. Hoitoa suositellaan aluksi 3–5 kertaa viikossa muutaman viikon ajan.

Asiantuntija: professori Minna Stolt, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos.