”Te ootte se syy miks oon täällä vielä” – Nuorten Sekasin-chatissa itsetuhoisuus näkyy joka päivä

Viiltelyä. Pahaa oloa. Itsetuhoisia ajatuksia. Yksinäisyyttä. Tällaisista asioista koostuu verkkokriisityöntekijä Elizabeth Wolffin tavallinen työpäivä. Tai oikeastaan ilta, sillä hänen työvuoronsa kestää kello neljästä iltapäivällä keskiyöhön asti.

Wolff työskentelee Mieli ry:llä, Sekasin Kollektiivin ylläpitämässä Sekasin-chatissa. Se tarjoaa anonyymia keskusteluapua internetissä 12–29-vuotiaille nuorille vuoden jokaisena päivänä.

Nyt kello on puoli seitsemän ja huhtikuinen ilta hämärtyy Helsingin kantakaupungissa. Mieli ry:n toimistolla ei tähän aikaan ole ketään muuta.

– Kaverit joskus kysyy, että eikö mua pelota olla täällä yöllä yksin. Mutta olen jo tottunut. Ennemminkin huvittaa, kun kuulen, miten alakerran karaokebaarissa lauletaan, Wolff sanoo ja hörppää kahviaan.

On syytä terästäytyä, sillä pian alkaa ruuhka. Sekasin-chattiin tulee eniten yhteydenottoja juuri iltaisin ja viikonloppuisin. Wolffilla on myös työpari, mutta hän on tänään etätöissä kotonaan.

Sekasin-chatin työntekijöiden työhuone on pieni. Sinne mahtuu juuri ja juuri kaksi työpöytää, pikkuruinen sohva ja suuri vihreä jumppapallo. Roskiksessa lojuu energiajuomapulloja, ja seinää vasten nojaa erilaisia kunniakirjoja ja palkintoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on palkinnut palvelun vuoden kansanterveystekona vuonna 2021, Helsingin kaupunki taas ansiokkaasta ehkäisevästä päihdetyöstä.

– Ehdottomasti yleisin syy, miksi nuoret tulevat chattiin, on määrittelemätön paha olo, Wolff kertoo.

Viime vuoden aikana palvelussa käytiin enemmän keskusteluja kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä 37 028 kappaletta.

Kaikki yhteydenotot eivät ole yhtä vakavia kuin toiset. Joskus alakouluikäiset kyselevät esimerkiksi vinkkejä siihen, miten omista tunteista voisi kertoa ihastukselle. Välillä kuitenkin tarvitaan akuuttia apua. Wolff on työskennellyt chatissa muutaman vuoden ajan. Sinä aikana hän on ehtinyt soittaa esimerkiksi hätäkeskukseen, poliisille, lastensuojeluun ja sosiaalipäivystykseen. Niin pitää tehdä esimerkiksi silloin, jos nuori kertoo, että aikoo tappaa itsensä.

Chatin päivystäjät tilastoivat keskustelujen aiheita. Vuosiraportista käy ilmi, että nuorten itsetuhoisten ajatusten määrä on kasvussa. Vuonna 2023 itsetuhoisuus nousi esiin palvelussa käydyissä keskusteluissa keskimäärin 13 kertaa päivässä.

Verkkokriisityöntekijä Elizabeth Wolff tietää, että nuoret tulevat chattiin usein määrittelemättömän pahan olon takia.

Pling, Wolffin tietokone sanoo vaimeasti.

– Odotatko vähän, hän sanoo ja kurtistaa kulmiaan.

Ei kai kyseessä ole sellainen hätätilanne, josta äsken oli puhetta? Wolff näpyttelee läppäriään niin nopeasti, että ääni kuulostaa hieman sateen ropinalta peltikattoon. Asia on selvitetty noin 20 sekunnissa.

– Yksi päivystäjistä vain kysyi, että kuinka kauan pitäisi odotella, jos nuori ei ilmesty linjoille ollenkaan.

Jotkut saattavat hävitä jonosta, jos jonotusaika tuntuu liian pitkältä. Ylipäätään Sekasin-chatissa pystytään vastaamaan alle neljännekseen yhteydenotoista. Juuri nyt chatissa on paikalla viisi päivystäjää, joista jokaisella on oma keskustelunsa kesken, Wolff raportoi. Seitsemäntoista nuorta odottaa jonossa ja viisi tapausta on siis niin sanotusti työn alla.

Reaaliaikainen, viestittelemällä käyty keskustelu nuoren kanssa kestää palvelussa keskimäärin 45 minuuttia. Valtaosa päivystäjistä on tarkoitusta varten koulutettuja vapaaehtoisia. Wolffin tehtävänä on tukea ja auttaa heitä. Hän tekee esimerkiksi “purkuja” puhelimitse. Se tarkoittaa sitä, että vapaaehtoinen päivystäjä voi käydä Wolffin kanssa läpi vaikkapa keskustelun, joka on jäänyt mietityttämään. Päivystäjillä on myös oma ryhmächattinsa, jossa voi saada teknisiä ohjeita tai apua siihen, kuinka vastata erityisen kiperiin kysymyksiin.

Wolff käyttää noin puolet työajastaan vapaaehtoisten tukemiseen. Toisen puolen hän keskustelee itsekin nuorten kanssa.

Wolff pääsee työnsä kautta kurkistamaan erityisellä tavalla nuorten maailmaan. Alaikäisten mielenterveyden ongelmat ovat esimerkiksi kouluterveyskyselyjen mukaan lisääntyneet viime vuosina. Mistä Wolff arvelee sen johtuvan?

– Nuoret on moninainen joukko, siellä on tosi erilaisia syitä, hän aloittaa vastauksensa.

– Mutta tietysti meillä on viime vuosina ollut tosi isoja kriisejä. On ollut korona ja ilmastonmuutos pahenee koko ajan. Myös toimeentuloon liittyvät kysymykset huolettavat nuoria.

Wolff ajatteleekin, että nuorten mielenterveyttä voitaisiin tukea paitsi panostamalla nuorisotyöhön myös varmistamalla taloudellinen perusturva niin lapsiperheille kuin nuorille opiskelijoille. Suunnitellut leikkaukset sosiaalihuoltoon sen sijaan tulevat todennäköisesti pahentamaan tilannetta.

Elizabeth Wolff kokee tekevänsä merkityksellistä työtä.

Sekasin-chat sai alkunsa Ylen samannimisestä, mielenterveyttä käsittelevästä draamasarjasta. Ohjelman eräänlaisena kylkiäisenä perustettiin chat-palvelu vuonna 2017. Seitsemän toimintavuoden aikana keskusteluja on käyty jo enemmän kuin esimerkiksi Turussa on asukkaita – tällä hetkellä kokonaisluku lienee jossain 190 000 paikkeilla.

Joku voisi ajatella, että viestittely ahdistuneiden tai masentuneiden nuorten kanssa on rankkaa ja ikävää. Elizabeth Wolff sanoo, ettei se kuitenkaan yleensä tunnu siltä.

– Valtaosassa tapauksista nuoren olo muuttuu keskustelun aikana edes vähän paremmaksi. Siitä tulee itsellekin hyvä olo. Sellainen, että tällä työllä on jotain merkitystä.

Koska Sekasin on anonyymi palvelu, käyttäjistä ei ole olemassa kattavia tietoja. Ikää tai sukupuolta ei tarvitse kertoa. Koska monet kuitenkin kertovat, tiedetään, että eniten yhteyttä ottavat 15–17-vuotiaat ja 20–24-vuotiaat. Tyttöjä ja naisia on enemmän, mutta poikien ja miesten määrä on ollut viime aikoina nousussa.

Moni aikuinen saattaa miettiä, miksi nuoret etsivät apua juuri netissä. Wolff tietää, että siihen on monta syytä. Jotkut jännittävät ja pelkäävät koulukuraattorille tai psykologille puhumista. Mä varmaan vaan itkisin koko ajan, jos yrittäisin puhua näistä livenä, on usein toistuva kommentti chatissa.

Toiset taas ovat yrittäneet hakea apua ja tulleet torjutuksi. Jotkut ovat psykiatrisen sairaanhoidon piirissä, mutta heillä on sellainen olo, että harvat tapaamiset eivät riitä.

Ilta kuluu, ja työhuoneen sohva tuntuu koko ajan upottavammalta. Wolffin näppäimistön ääni ei kuitenkaan vaimene. Jono chatissa kasvaa kasvamistaan. Taitaa olla aika jättää ammattilainen tekemään työtään rauhassa.

Vähän ennen puoltayötä Wolff lähettää Whatsapp-viestin siitä, miten työvuoron loppupuoli sujui.

”Loppuillasta viidellä päivystäjällä oli 30 nuorta jonossa. Jonkin verran purkuja ja vapaaehtoisten tukena olemista. Keskusteluissa (nuorten kanssa) puheissa mm. uupumus, paha olo, viiltely, jatko-opinnot ja haasteet vanhempien kanssa. Ns. normi-ilta, ei mitään kummempaa, tällaista tää yleensä on.”

Viime vuoden aikana chat-palvelussa käytiin enemmän keskusteluja kuin koskaan aikaisemmin, yhteensä 37 028 kappaletta.

Maallikon korvissa saattaa kuulostaa huolestuttavalta, että Sekasin-chatin keskustelujen määrä on koko ajan kasvanut. Palvelun kehittämispäällikkö Saara Huhanantti kuitenkin muistuttaa, että kyseessä on pikemminkin hyvä asia.

– Keskustelujen määrän kasvu kertoo siitä, että meillä on ollut paremmat resurssit vastata nuorten tarpeisiin. Silti edelleen iso osa yhteyttä ottaneista jää jonoon eikä pääse läpi, vaikka tilanne on parantunut.

Tämä johtuu Huhanantin mukaan ennen kaikkea siitä, että viimeisen parin vuoden aikana chattiin on saatu lisää vapaaehtoisia päivystäjiä.

Silti palkattujakin työntekijöitä tarvitaan, eikä palvelun rahoitus ole täysin vakaalla pohjalla: osa siitä tulee erilaisista väliaikaisista hankkeista, osa lahjoituksina ja varainhankinnan kautta. Suurin piirtein puolet rahoituksesta tulee sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:lta, käytännössä siis sosiaali- ja terveysministeriöltä. Vielä ei tiedetä, millä tavoin ja kuinka paljon nykyinen hallitus aikoo leikata eri järjestöjen ja kolmannen sektorin mielenterveystyön tukea. Suomessa järjestöjen organisoima, usein kansalaisten mielenterveyttä tukeva tai sitä kuntouttava työ on ollut merkittävässä roolissa 1980-luvulta lähtien, kun laitospaikkoja vähennettiin ja mielenterveyspotilaita siirrettiin avohoitoon. Sote-alan järjestöjä on Suomessa satoja.

Huhanantti sanoo, että Sekasin-chatin toimintaan leikkaukset voivat kohdistua hyvin monelta eri taholta.

– Jos verkostomme jäsenjärjestöjemme resurssit pienenevät, niin se vaikuttaa suoraan esimerkiksi vapaaehtoisten päivystäjien määrään, vaikka meidän omaa rahoitustamme ei leikattaisi.

Sekasin Kollektiivin koordinaatiosta vastaavat MIELI ry, Suomen Punainen Risti, Setlementtiliitto sekä SOS-Lapsikylä. Sekasin-chatin toiminnassa taas on mukana yli 50 järjestöä, oppilaitosta ja muuta toimijaa. He hankkivat ja kouluttavat yhdessä suuren määrän vapaaehtoisia. Siksi euroissa mitattuna toiminta on pientä: vuosibudjetti liikkuu sadoissa tuhansissa.

Vapaaehtoisten rooli tuntuu koko ajan tärkeämmältä. Lopuksi onkin syytä soittaa yhdelle heistä.

Kirsi Nyman on toiminut päivystäjänä Sekasin-chatissa nyt vuoden ajan. Hän kertoo, että on jäänyt hommaan ”vähän koukkuun”.

– Mä tykkään siitä ihan hirveästi. Aikaisemmin katsoin iltaisin usein sängyssä tai sohvalla Netflixiä, mutta nyt se on vaihtunut tähän. Päivystän melkein joka ilta, yleensä tunnin pari. Välillä mietin, että en mä ehkä tänään viitsi, mutta sitten kuitenkin tulee avattua chatti.

Nyman työskenteli aikaisemmin kaupallisella alalla, mutta opiskelee tällä hetkellä sosionomin tutkintoa. Hänen mielestään nuorten kanssa viestittely on kiinnostavaa myös ammatillisesti.

– Ja kun mulla on kotona kaksi omaakin nuorta, niin välillä pystyn chatissa hyödyntämään jotain, mitä olen oppinut heidän kanssaan. Tai sitten toisinpäin.

Välillä nuorten on hankala kertoa, mikä heitä oikeastaan ahdistaa tai masentaa. Silloin Nymanin mukaan on hyödyllistä lähteä liikkeelle pienistä asioista ja rakentaa luottamusta vähitellen. Se tehdään esimerkiksi kuuntelemalla ja ottamalla nuoren tunteet vakavasti, vaikka ne kuulostaisivat aikuisen korvaan hassuilta tai oudoilta.

Chatissa näkyvät ajankohtaiset asiat, kuten hallituksen päätökset, mutta ehkä vielä enemmän vuodenajat ja juhlapyhät. Kesälomalla yksinäisyys lisääntyy. Jouluna taas pintaan nousee esimerkiksi suru kuolleista läheisistä tai ahdistus perheen riidoista.

Nyman päivysti myös sinä päivänä, kun Vantaalla, Viertolan koulussa oppilas ampui luokkatovereitaan. Illan aikana jonoon jäi 1 500 nuorta, vaikka päivystäjiäkin oli moninkertainen määrä kuin normaalisti. Kaikki keskustelut eivät käsitelleet kouluampumista suoraan.

– Ehkä se meni enemmän niin, että järkyttävä uutinen herätti nuorten mielissä omia kouluun liittyviä ahdistavia tunteita tai muistoja. Ne sitten saattoivat liittyä esimerkiksi kiusaamiseen tai muihin juttuihin.

Joskus nuoret eivät ole tyytyväisiä Nymanin viesteihin tai vastauksiin. He saattavat sanoa, että ”ei mulle tollasesta voivottelusta ole mitään hyötyä”. Päivystäjää sellainen ei haittaa, niinkin saa sanoa ja tuntea. Sitä paitsi kriittinen palaute on harvinaista, Nyman huomauttaa.

– Paljon yleisemmin he kirjoittavat, että kiitos kun kuuntelit. Tai että tämä on parasta terapiaa, mitä olen koskaan saanut. Sekin tuntuu ihanalta, kun joku lähettää sydämen.

Saman asian voi ilmaista monella muullakin tavalla. Sekasin-chatin vuosiraporttiin on nostettu erään nuoren anonyymi viesti. Se kuuluu näin:

”Kiitos kaikille mua kuunnelleille, te ootte se syy miks mä oon täällä vielä.”