Kun Julia, 23, näkee pahvipuristiminen, saattaa hän kuvitella hyppäävänsä sinne – Tällaista on elää väkivaltaisten pakkoajatusten kanssa

Kun puhe kääntyy purjehdukseen, Julian ääni kirkastuu ja puhe hetkittäin jopa tulvii. Tulevan kesän ryhmäpurjehdukset Etelä-Suomen saaristossa, yksi niistä useamman päivän mittainen. Harrastus tuo hieman iloa 23-vuotiaan Julian elämään, joka on ollut pitkään vaikeaa.

Julian puhuessa kokemuksistaan lauseet ovat taas lyhyitä ja tulevat harvakseltaan. Arkea tahdittaa alakuloinen mieli. Voimattomuus on sana, jolla hän kuvaa oloaan. Näin Julia on tuntenut jo vuosia.

Että on turha eikä elämällä ole mitään merkitystä.

Että olisi helpompaa ja kaikille parempi, jos häntä ei enää olisi.

Julialla on todettu masennus, jonka lisäksi hänelle diagnosoitiin autismi 17-vuotiaana. Noihin aikoihin Julian elämä alkoi mutkistua, ja hän alkoi tuntea itsensä enenevässä määrin arvottomaksi. Julia kärsii pakkoajatuksista, joissa hän haluaisi vahingoittaa itseään.

Julia kuvaa alakuloa vähäsanaisesti. Se vain on. Huonon olon kasvaessa mieli alkaa täyttyä ajatuksista itsensä vahingoittamisesta. Lapsena niitä ei ollut.

– Ne tulee, jos näen jonkun jutun, vaikka pahvipuristimen. Siitä tulee ajatus, että hyppään sinne. Tai jos on avanto, mietin sukeltamista jäiden alle.

Useimmiten pakkoajatukset eivät näy ihmisestä mitenkään, vaikka ne tuottavat suunnatonta kärsimystä. Ne saattavat vallata Julian ajatukset missä tahansa. Pahinta on, jos ahdistavat ajatukset tulevat kesken paikassa, josta ei ole välitöntä poispääsyä, esimerkiksi junassa. Silloin hän reagoi keinuttamalla itseään edestakaisin. Julia kuvaa tätä “heijaamiseksi”, joka on autistille tyypillinen itsesääntelyn keino.

Väkivaltaiset ja itsensä vahingoittamiseen liittyvät pakkoajatukset ovat osa pakko-oireisen häiriön (OCD) oirekirjoa. Lievät ja toimintaan vaikuttavat pakkoajatukset ovat väestön keskuudessa hyvin yleisiä jossain vaiheessa elämää, mutta häiriön asteella niistä kärsii noin 2-3 prosenttia väestöstä.

Julian pakkoajatukset ja ahdistus ovat pahentuneet merkittävästi kevään aikana. Lähiaikoina hänellä on ollut itsetuhoisia pakkoajatuksia päivittäin.

– Yks lääkäri sano, että mun vointi menee alas kuin lehmän häntä.

OCD:sta kärsivän oireisiin ei liity oikeaa halua toteuttaa itsetuhoisia ajatuksia. Julialle autismi ja masennus luovat kuitenkin tutkimusten mukaan kasvaneen riskin ajautua itsemurhaan.

Itsensä vahingoittaminen on verrattain yleistä nuorilla. Jopa joka viidennes alle 18-vuotias on raportoinut itsensä vahingoittamisesta. Euroopassa nuorten itsensä vahingoittaminen on ollut viime vuosina kasvussa. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan vuosien 2006-2019 aikana 13-24 -vuotiaiden itsensä vahingoittamisesta johtuvien sairaalakäyntien määrä oli yli 25 000. Noin 20 prosenttia käynneistä vaati osastohoitoa.

Nuorten itsensä vahingoittamisesta johtuneet sairaalakäynnit ovat kasvaneet Suomessa, ja kasvua on etenkin ollut nuorilla naisilla ja tytöillä. Yleisimmin itseä vahingoitetaan terävällä esineellä tai myrkytyksellä.

Traumaattiset elämänkokemukset, kuten väkivaltainen lapsuus, kokemukset kiusaamisesta ja köyhyys, kasvattavat riskiä itsetuhoisuuteen. Myös Julialla on taustallaan peruskoulussa tapahtunutta kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä. Koulu oli haastavaa myös oppimisvaikeuksien vuoksi. Julia kokee, ettei saanut kunnolla apua haasteisiin kouluaikana, ja tyydyttävään keskiarvoon joutui ponnistelemaan toden teolla.

– Kun mä luen tekstiä, se ei jää päähän. Saatan myös lukee väärin.

Yhdeksännellä luokalla luokkakaverin vanhempi soitti Julian äidille ja sanoi, ettei halua lapsensa olevan tekemisissä Julian kanssa. Julia kun ei puhunut tai osallistunut samoin kuin muut, mikä oli vanhemman mielestä muita oppilaita häiritsevää.

Kiusaaminen ja kilpailuyhteiskunta ovat luoneet Julialle pinttyneen arvottomuuden tunteen. Ulossulkeminen on muovannut vääristyneen kuvan itsestä huonompana. Pahimpina hetkinä hän ajattelee, että “huonoimmat ansaitsis kuolla pois”.

– Se on jo iskostunut niin syvälle, että oon huonoin.

Nykyään hänen on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, olla ryhmässä esillä tai mennä mukaan sosiaalisiin tilanteisiin. Kokemukset peruskoulun ulos sulkemisesta ovat saaneet varautuneeksi.

– En tiedä, voinko mennä uusiin porukoihin sisään. Mietin, että haluisko ne olla keskenään.

Perhe on tukenut Juliaa vaikeina hetkinä – silloin kun hän on asioista puhunut. Useimmiten hän on kuitenkin hiljaa. Omakotitalossa asuvaan perheeseen kuuluu isä, äiti, kolme sisarusta ja koira. Paljon matkustelevassa perheessä on aina harrastettu. Lapsena Julia suunnisti sekä kävi kuvataidekoulua. Purjehdusharrastuksen hän aloitti alun perin juuri äitinsä kanssa.

Kotona tiedetään vain osittain siitä, millainen olo Julialla on itsensä kanssa. Julia sanoo, ettei halua huolestuttaa läheisiään kertomalla itsetuhoisista ajatuksistaan. Siksi hän sulkee pahan olon lähipiirinsä ulkopuolelle.

Viikko sitten itsemurha-ajatukset nousivat pintaan sellaisella voimalla, ettei Julia pystynyt peittämään pahaa oloaan. Hänen mielensä täyttyi halusta hypätä kalliolta ja kävellä junan alle. Ne vain tulivat ja jäivät päähän, tekivät olon tukalaksi ja peittivät alleen kaiken muun ajattelun.

Julia purskahti autossa itkuun, ja hänen oli kerrottava äidille, mitä hänen päässään liikkui.

– Ne ajatukset ei lähteny pois mielestä, ja en jaksanut sitä.

Hän kertoo äidin kuunnelleen. Äiti sanoi Julialle: Aina voi tulla juttelemaan.

Julian pakkoajatukset eivät ole aina jääneet vain ajatuksen tasolle. Maaliskuussa hän väsyi taistelemaan niitä vastaan ja päätyi seisomaan metroradalle, mutta metro ehti pysähtyä pysäkilleen.

Pakkoajatusten ottaessa vallan joutuu siitä maksamaan monella tavalla kalliin hinnan, koska lääkärikäynnit ja ambulanssit maksavat, eikä osastopaikkakaan ole ilmainen. Siellä Julia on viettänyt yhteensä viikkoja.

Oikea-aikainen apu on pelastanut Julian hengen. Sen ovat tehneet lääkärit, ensihoitohenkilökunta, psykiatriset sairaanhoitajat, vanhemmat ja tuttavat. Hän on saanut pahaan oloonsa apua ja useimmiten nopeasti, koska tilanne on ollut akuutti.

Nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveys mietityttää Juliaa. Hän tietää hoitopaikkojen olevan täynnä ja arvelee saaneensa apua juuri siksi, että on ollut akuutisti vaaraksi itselleen.

Kerran Julian vointiin havahduttiin matalan kynnyksen kohtaamispaikassa. Ohjaajat huomasivat Julian vähättelevän kuolemaansa.

Matalan kynnyksen kohtaamispaikka on yhteisö, jossa nuoret voivat pelata lautapelejä, tehdä kesäretkiä, kokeilla uusia harrastusmahdollisuuksia ja vain tavata toisiaan. Useimmiten juuri heillä ei ole muuta yhteisöä. Tällaisista yhteisöistä rakentuu Julian ystäväpiiri. Paikkoja järjestävät kaupungit sekä erilaiset järjestöt.

Hallitus on leikannut sosiaali- ja terveysjärjestöjen STEA-avustuksia lähes 80 miljoonalla eurolla. Huhtikuun puoliväliriihessä hallitus kohdisti STEA-avustuksiin 10 miljoonan lisäleikkauksen. STEA-avusteisissa paikoissa tehdään kohtaamispaikkojen kaltaista ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä ja torjutaan yksinäisyyttä. Julian mielestä leikkaukset eivät tunnu mielekkäältä, ainakaan omalta kohdalta katsottuna.

– Eihän se oo kivaa, kun mä ainakin käytän niitä. Ei oo paljon kavereita niiden ulkopuolelle, ja siellä tapaan ihmisiä.

Vaikka purjehdus on Julian tämänhetkinen intohimo, ei hän haaveile omasta purjeveneestä. Hän pitää isoista perinneveneistä, joihin mahtuu parhaimmillaan toistakymmentä purjehtijaa. Sellaisen kyydissä hän on kokenut myrskyn.

Mieluisin purjehdussää on silti pouta, mutta navakka tuuli.

– Se on hauskaa kun aurinko paistaa, kun tuulee paljon ja vene keinuu.

Ennen haastattelua Julia on juuri kotiutunut ison perinneveneen kevättalkoista, joissa hänen tehtävänään oli tarkistaa veneen pelastautumisvarusteet. Hätärakettien tuli olla kunnossa, paukkuliiveissä ilmaa ja kriittisten päivämäärien olla ajan tasalla.

Ryhmässä purjehtiminen on mieluisaa, vaikka ihmisten kanssa toimiminen jännittää. Siksi Julia on usein hiljaa, seurailee sivusta.

Ryhmäpurjehduksessa selkeyttä luo yhteinen tehtävä, eikä jäseniä suljeta ulkopuolelle. Yhteinen päämäärä on pitää veneestä huolta, ja saattaa se kohti uutta satamaa.

Iltaisin satamassa pelataan korttia ja saunotaan.

Julia ei esiinny jutussa oikealla nimellään hänen yksityisyytensä suojaamiseksi.

Juttua muokattu 22.5. klo 9.11: Tarkennettu tietoja OCD:n oireista.