Ilmainen kouluruoka on loistava idea, mutta jos lapset eivät syö, idea ei toimi

Kalajoen Merenojan koululla miehet pistävät puvun päälle, kun on uunimakkarapäivä. Se ei ole protesti koulun nykyisiä ruokalistoja kohtaan, vaan jonkinlainen ylistys nostalgialle. Tämä liikuttava rituaali tuli ilmi, kun tein juttua palkitun lähiruokakoulun uudesta nyhtölohikiusauksesta.

Uusimmat ravintosuositukset ovat mullistaneet koulujen ruokalistoja. Nakkikastikkeen tilalla on tofu-kasvispastaa, soijarouhekastiketta ja aasialaista quornkeittoa. Kotikaupungissani syttyi tänä syksynä kouluruokakapina, joka muutti lopulta mifu-makaronilaatikon takaisin jauhelihapohjaiseksi perinneherkuksi.

On hyvä, että ravintosuosituksia laaditaan ja niitä katsotaan ainakin vasemmalla silmällä. Fakta on, että muutoksia ei purematta niellä ainakaan maaseutuvaltaisilla alueilla. Maitomaakunnissa on vaadittu punaista maitoa takaisin päiväkoteihin ja lisää lihaa listoille. Pohjalaismartat nousivat kapinaan, kun Marttaliitto linjasi tarjoilujensa pääperiaatteet: ei enää lihaa pöytään. Martat ovat kautta aikain ohjeistaneet hirvipeijaisten kokkeja ja neuvoneet jänispaistin tekoa. Nyt liha oli muuttunut rikokseksi tai ainakin pikkusynniksi.

Tiedustelin lastenlapsilta kouluruuan tasoa. Kyllä maistuu, mutta pitsapasta, appelsiinikala ja sweetchilikalapastavuoka ovat outoja. Miksi pitsa ja pasta pitää sekoittaa?

Kysymys on hyvä. Itse pidän yksinkertaisista ruuista ja olen havainnut, että lapsilla on sama vika. Jos ruuassa on liian paljon kaikkea, se ei maistu oikein miltään. Kalajoella suosituin kouluruoka on riisipuuro ja marjasoppa.

Tilanne on vaikea. On tärkeää opettaa lapset terveellisille ruokatavoille ja vähentää lihankulutusta. Kodeissa eletään kuitenkin vähintään kahden kerroksen mallia. Osa syöttää lapsilleen terveellisiä trendiruokia, osa turvautuu jauhelihaan, pastaan ja ketsuppiin, koska laskee sen halvimmaksi ja tehokkaimmaksi ruokintatavaksi. Eipä ihme, jos quornkeitto-päivinä lähikauppojen paistopisteet ruuhkautuvat. Tuoreen kyselyn mukaan jopa puolet koululaisista jättää kouluruuan väliin.

Ehkä voisimme soveltaa miesopettajien uunimakkarapukeutumista myös oppilaisiin? Olisi hauska nähdä, kahiseeko sifonki ja kopisevatko lakeerikengät eniten puuropäivinä? Jos kyllä, ongelma on helppo ratkaista, sillä puuro on halpaa ja terveellistä. Ja voisiko suurkeittiön paistopiste tuutata tiskiin lämmintä leipää korvaamaan iänikuista näkkäriä?

Suomi on keksinyt loistavan idean ilmaisesta kouluruokailusta. Mutta onko unohdettu yksinkertaisuus? Jos lapset eivät syö, idea ei toimi.