Rapsakka turskanevä häviää lautaselta nopeasti. Hiillostetun kalan kanssa tarjoiltu tulinen kastike polttelee kieltä mukavasti. Seuraavaksi kivisen baari­tiskin yli ojennetaan kaksi pientä annosta. Rasvaa valuva ja hitaasti haudutettu pala porsaanposkea sekä salaatti­lisuke, eli islantilaisia tomaatteja ja pikkelöityjä sinapinsiemeniä. Mahtavaa!

”Tämä on yksi suosikkivalkkareistani. Hyvät mineraalit ja jännän hedelmäinen jälkimaku. Tuomme kaikki nämä viinit maahan itse”, baarimikko Alexander Jóhann Lord tarinoi kaataessaan lasiin katalonialaista Succés-viiniä.

Skál! Se on tämän ravintolan nimi, eli kippis! Rennon ­bistron listalta löytyy pieniä ruoka-annoksia ja kaapista kaupungin laajin alkuviinitarjonta. Reykjavíkissa todella osataan herkutella, ja Skál on yhtä aikaa hyvin islantilainen ja kosmopoliittinen – niin kuin kaupunkikin.

Ravintola sijaitsee Hlemmurin ruokahallissa Reykjavíkin ytimessä. Vuosia sitten Hlemmur tunnettiin keltaisten ­kaupunkibussien pääasemana. Rupsahtanut linja-autoasema oli keskustan rauhattomin paikka: täällä nuokuttiin penkeillä ja käytiin huumekauppaa.

Muutama vuosi sitten tila tyhjennettiin bussiliikenteestä ja paikalle rakennettiin eurooppalaistyylinen ruokahalli. Skálin bistroherkkujen lisäksi täältä saa esimerkiksi vietnamilaisia voileipiä, artesaanipitsoja, burgereita, islantilaista jäätelöä ja paikallisia oluita.

Hlemmurin ruokahalliin hurmaantuivat niin paikalliset kuin matkailijatkin. Eikä mennyt kauaakaan, kun Reykjavíkiin avattiin toinen samanlainen ruokahalli keskustan länsi­puolelle Grandiin, lähelle vanhaa satamaa. Sitten kolmas Höfðin lähiöön.

Neljäs ruokahalli aukesi viime vuonna Borgartúnin toimisto­kadulle. Kun joku saa idean, se toteutetaan. Jos idea toimii, se monistetaan heti. Niin islantilaista.

Islanti on kylmä, tuulinen ja puuton saari keskellä koleaa Atlanttia. Sen asukkaat sen sijaan ovat impulsiivisia kuumakalleja, jotka tekevät nopeita päätöksiä.

Näin asia on ollut aikojen alusta asti. Kun Norjan ensimmäinen kuningas Harald Kaunotukka alkoi 800-luvulla kiristää otettaan maansa itsenäisistä talonpojista ja kerätä veroja, itsepäisimmät äänestivät jaloillaan. Tulisieluiset viikingit pakkasivat omaisuutensa, perheensä ja karjansa veneisiin ja lähtivät etsimään jotain uutta.

Osa heistä päätyi tänne Islantiin. Keskiaikaisten kirjoitusten mukaan ensimmäinen asukas oli partasuu nimeltä Ingólfur Arnarson. Hän näki veneestään kuumista lähteistä nousevia höyrypatsaita, rantautui ja antoi paikalle nimen Reykjavík, Savujenlahti. Siitä asti täällä on riittänyt säpinää.

Islannissa asuu nyt noin 360 000 ihmistä ja heistä kaksi kolmesta pääkaupunkisedulla. Reykjavíkin ydinkeskusta on mukavan kompakti, joten sen ottaa parhaiten haltuun kävellen. Ostoskatu Laugavegurin pintaan maalatut värikkäät eläinhahmot ja rakennusten ulkoseiniin taiteillut monien metrien korkuiset seinämuraalit erottavat tienoon kaikkien muiden maiden pääkaupunkien shoppailukaduista.

Käsityöläisraitti Skólavörðustígurilla on sateenkaarikuvio, joka maalattiin katuun jokunen vuosi sitten Pride-festivaalien aikaan. Elokussa järjestettävä Pride on Islannissa kymmenien tuhansien ihmisten yhteinen kaupunkijuhla, jonka tunnusmerkki haluttiin jättää katuun pysyvästi.

Sateenkaarikadun varrelta löytyy muun muassa käsityöläis­kauppoja, kuten keramiikkapaja Stígur, näyttäviin hopeasormuksiin erikoistunut Orr ja Islannin käsityöläis­yhdistyksen villa­kauppa Handprjónasamband Íslands.

Katu päättyy Reykjavíkin kuvatuimmalle rakennukselle, Hallgrímurin kirkolle. Sen noin 75 metrin korkeuteen nouseva torni hallitsee koko kaupunkimaisemaa.

Maailman pohjoisimman pääkaupungin keskusta koki suuria muutoksia 2010-luvulla, kun Islanti nautti turisti­buumista. Maan upea vulkaaninen luonto ja jäätikkömaisemat houkuttelivat miljoonia matkailijoita joka vuosi.

Suosio rikastutti Reykjavíkin kaupunkielämää, kun keskustaan tuli lisää kahviloita, ravintoloita ja illanviettopaikkoja. Samaan aikaan alueen kodit tyhjentyivät paikallisista, koska asuntojen omistajat saivat Airbnb:n kautta suurempaa vuokratuottoa. Tyhjille tonteille rakennettiin hotelleja, ja keskustan ajan kuluttamia kiinteistöjä kunnostettiin matkailijoille majapaikoiksi.

Kaupungin kiinnostavimmat hotellit onkin tehty vanhoihin historiallisiin rakennuksiin. Mainio esimerkki on Islannin parlamenttitalon takana sijaitseva designhotelli Kvosin. Vuonna 1901 rakennettu talo meni täysremonttiin vuonna 2013. Se muutettiin skandityylillä sisustetuksi pikkuhotelliksi, jonka parikymmentä huonetta on nimetty islantilaisten kansantarujen ja luonnonnähtävyyksien mukaan.

Hotellien ohella myös ravintolat, baarit ja kahvilat löytyvät Reykjavíkissa keskustasta. Siihen viitataan usein alueen postinumerolla 101.

Sokeroitua turskanniskaa, kukkakaalia, hapatettua valkokaalia ja kermakastiketta. Fiskfélagið-ravintolan kala on kypsyysasteeltaan täydellistä: pinnalta rapeaa mutta sisältä kosteaa, ja se menee veitsen alla siivuiksi kuin itsestään.

Kalastus on ollut saarivaltion tärkein elinkeino viimeiset 1 200 vuotta, joten kalaruokien valmistamista on ehditty harjoitella. Reykjavíkin jokaisesta ravintolasta saakin lähes poikkeuksetta erinomaisia mereneläviä. Fiskfélagið on yksi kaupungin kehutuimmista kalaravintoloista.

Fiskfélagið on mainio paikka nauttia kostea lounas tai monen ruokalajin illallinen. Herkullisen pikakalaruuan perässä kannattaa mennä sataman seudulle nauttimaan Reykjavík Fishin uppopaistetuista kala-annoksista tai Sea Baronin kalavartaista.

Kalan lisäksi islantilaisilla on villa­paitansa hihassa toinenkin valttikortti, juuri se villapaita. Saarivaltiossa on aikojen alusta asti pukeuduttu oman saaren lampaanvillasta valmistettuihin vaatteisiin.

Islanti joutui pankkikriisin myötä syvään lamaan vuonna 2008. Silloin myös villateollisuudelle oli käydä köpelösti. Islannin suurin kehräämö oli kahden vaiheilla: pitäisikö pistää villat säkkiin ja myydä koneet, vai jatkaa?

Koska islantilaiseen asenteeseen kuuluu muutoksen kääntäminen voitoksi, päätettiin jatkaa. Ja kas: Tapahtui Eyja­fjallajökullin tulivuorenpurkaus. Siitä alkoi ennennäkemätön matkailuryntäys. Yhtäkkiä paikallisista perinnevaatteista tuli ulkomaisten kävijöiden himoitsemia matkamuistoja.

”Villalankojen ja neulontaohjeiden kysyntä kasvoi hurjasti, ja me laitoimme hihat tehtaalla heilumaan”, muistelee ­Ístexin suunnittelujohtaja Védís Jónsdóttir.

Sitten tuli koronapandemia, ja villapaitoja ostavat matkailijat katosivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin.

Olosuhteet muuttuvat tuon tuosta, mutta jotenkin islantilaiset onnistuvat kuorimaan kermat päältä. Pandemian myötä alkoi kiihkeä käsityöbuumi. Valmiiden villapaitojen sijaan maailmalla alettiin himoita islantilaisia villalankoja.

”Ruotsalaiset, suomalaiset ja saksalaiset ostivat korona­talvena meidän kaikki villavarastomme tyhjiksi. Palkkasimme lisää työvoimaa ja teimme niin paljon lankaa kuin vain pystyimme”, Jónsdóttir kertoo.

Ístex on Islannin suurin ja lammasfarmareiden itsensä omistama kehräämö, joka ostaa villat, pesee ne ja kehrää langoiksi. Suunnittelujohtaja Jónsdóttir päättää kunkin kauden trendivärit ja luo uusia villapaitamalleja.

Villabisneksessä ei kuitenkaan ole kyse pelkästä rahan teosta. Itse asiassa kyse on paljon tärkeämmästä asiasta, ­runoudesta.

”Villapaitakuvion suunnittelu on kuin mitallisen runon luomista. Osa runoista onnistuu, osa ei. Jokin teos koskettaa useita ja siitä tulee menestys, kuten Riddari-paidasta, jota neulotaan nyt ympäri maailmaa”, Jónsdóttir sanoo.

Hänen punainen villatakkinsa on itse suunniteltu. Malli on nimeltään Síðsumarskápa eli myöhäiskesän villatakki.

Reykjavík on pieni kaupunki, mutta täällä riittää monenlaista nähtävää.

Hulppeassa Harpan musiikkitalossa järjestetään konsertteja lähes päivittäin. Lasiseinäisessä rakennuksessa kannattaa piipahtaa jo ihan vain upean arkkitehtuurin takia.

Valassafarit ja lunninbongausretket lähtevät kaupungin vanhasta satamasta. Elding-safariyrityksen satamakioskista saa liput usein vielä samalle päivälle ilman varausta.

Sataman vierestä löytyy maailman ainoa penismuseo. Siellä voi tutustua noin kahdensadan nisäkkään peniksiin. Koska ollaan Islannissa, museosta löytyy hiirien ja valaiden pippeleiden lisäksi menninkäisen ja ihmisen penikset. Museokauppa tarjoaa t-paitoja ja muuta peniskuvituksilla.

Toki perinteisemmätkin museot ovat täällä vierailun arvoisia! Parlamenttitalon vieressä on museo, jolla on numeraalinen nimi 871±2. Se esittelee kiinnostavalla tavalla Islannin asuttamista.

Yliopiston viereen rakennettu Islannin kansallismuseo antaa jämptin katsauksen maan historiaan. Reykjavíkin ytimestä löytyy myös kaksi kansankylpylää. Vesturbæjarlaugin kuumavesialtaat sijaitsevat lähellä kansallismuseota. Kaupungin vanhin pulikointipaikka löytyy Sundhöllin uimalasta läheltä Hallgrímurin kirkkoa.

Reykjavík tunnetaan villistä yöelämästään, ja parhaiten sen voi aistia Kaffibarinnin ja Prikiðin kaltaisissa klassikko­paikoissa. Ne ovat viihdyttäneet yöjuhlijoita jo­­ ­vuosikymmeniä.

Pienen Reykjavíkin erikoisuus ovat kuitenkin yllättävät kohtaamiset. Koska Islannissa kaikki tuntevat kaikki, välillä joku paikallinen tähti saattaa lampsia kitaransa kanssa kaverinsa baariin ja pistää livekeikan pystyyn. Tai kansainvälinen tähti: Björk tekee joskus huvikseen dj-keikkoja.

Tätä juttua tehdessä Bríet, yksi Islannin tämän hetken suosituimmista muusikoista, ilmestyi poikaystävänsä, Kaloe-bändin kitaristin Rubin Pollockin kanssa yllätys­keikalle ravintolaan. Syynä oli se, että Rubinin ystävä sattui viettämään iltaa samassa paikassa.

Keikan jälkeen Bríet kiitteli yleisöä suosionosoituksista ja vitsaili islantilaiseen tyyliin itsestään: ”Laulan islanniksi. Ihmiset tykkäävät siitä varmaankin siksi, että laulan niin epäselvästi, ettei kukaan saa sanoista selvää.”

Jos Reykjavíkissa tekee mieli kurkata keskustan ulkopuolelle islantilaisten arkeen, kannattaa lähteä pidemmälle pyörä- tai kävelylenkille. Kaupunki sijaitsee niemellä, jonka kiertää runsaan kymmenen kilometrin mittainen, ranta­viivaa myötäilevä väylä. Reitin varrelle osuvat Nauthólsvíkin geotermisesti lämmitetty merenranta, vauraiden islantilaisten asuinalueet ja pääkaupunkiseudun upeimmat merelliset näkymät Seltjarnarnesin Grótta-majakalle.

Kun maailma vähitellen avautuu koronapandemian jälkeen, Islannissa ollaan valmiina. Taannoin Reykjavík järjesti matkailijoille takapihallaan laavashow’nkin, kun lähellä kansain­välistä lentokenttää sijaitseva Geldingardalurin tulivuori purkautui kuukausien ajan.

Pääkaupunkiseudulle on myös tehty pramea Sky Lagoonin kylpylä. Sen luonnonvesissä kelluessa voi katsella joko sitä tulivuorenpurkausta tai Atlantin valtameren kuohuvia aaltoja. Välillä voi ottaa löylyt hulppeassa maisemasaunassa, virkistyä kylmähöyryhuoneessa tai noutaa kallion sisään rakennetusta allasbaarista lasin samppanjaa.

Ainakin toistaiseksi juomia saa siemailla Sea Lagoonin vesiputousten ympäröimässä infinity-altaassa rauhallisissa tunnelmissa. Muita matkailijoita on ollut melko vähän.

Hiljaisen ja yli 34 miljoonaa euroa maksaneen luksus­kylpylän tunnelmaan sopii islantilaisten lempilause. Þetta reddast. Tämä järjestyy kyllä.