Henri Alén: ”Suomen olisi aika luopua tiukasta alkoholipolitiikasta – Kotimaisia pienpanimoita käy sääliksi”

Henri Alén, jatka lausetta: Kateellisena katson, kun… 

…normityöaikoja elävät perheet viettävät vapaa-aikaa. Mutta tämä on alanvalintakysymys. Elämä voi silti pyöriä.

Ystäväni ihmettelevät, miten jaksan ja ehdin tehdä niin monia asioita yhtä aikaa. Minulle se on vähän outo kysymys. Ajattelen, että miksi en tekisi, jos on kivaa.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla kokiksi. Katsoin tv-sarjaa, jossa seurattiin jotain lohjalaista leipuria. Lapsena kokkasin paljon, tein muun muassa munakkaita, joihin laitoin kaikkia maustehyllyn mausteita. Niistä tuli ihan kamalia. Tonnikalapastaa tein älyttömästi 80-luvulla. Kotitalous oli koulussa lempiaineeni, taisi olla ainoa aine, josta sain kympin. Minulla oli mahtava opettaja, Tuula Seppälä.

Viimeksi rakastuin parikymmentä vuotta sitten, kun tapasin vaimoni. Edelleen ollaan yhdessä. Hän on se oikea.

Suomen olisi jo aika luopua äärimmäisen tiukasta alkoholipolitiikasta. Alkolla on monopoli. Käy sääliksi kotimaisia pienpanimoita. Ulkomailta saa hakea alkoholijuomia ja tilata niitä vaikka kuinka paljon. Siinä ei ole mitään johdonmukaisuutta.

Ajat muuttuvat, ja hyvä niin

Ennen oli paremmin ainakin se, että informaatiotulva oli pienempi. Oltiin vähemmän tiedon varassa. Ja sitä kautta mieli oli rauhallisempi, kun ei tarvinnut kantaa koko maailman murheita.

En enää nykyään suutu, jos joku mokaa keittiössä. Ennen, kun tapahtui virhe, otin sen aika rajusti. Nykyään se on enemmän sellainen asia, että sattuuhan noita, tehdään uusiksi. Tässä asenteeni on aika paljon rentoutunut.

Pelkään kuollakseni epäonnistumista. Pyrin välttämään sitä kaikin keinoin. Mutta niitä tulee aina, se on väistämätöntä. Jotenkin vaan en opi sen tunteen kanssa elämään. Vaikka ajatuksen tasolla kyllä ymmärrän, että kaikille voi sattua kaikkea, otan silti takapakit kovina kolauksina ja henkilökohtaisesti.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun pari vuotta sitten olin lapseni kanssa pienessä vesipuistossa keskellä Italian maaseutua. Siellä oli mahtava tunnelma.

Silloin Alénilta palaa päre

Vihaan sydämeni pohjasta epäoikeudenmukaisuutta. Sitä on vaikea hyväksyä, oli sitten kyse sovituista asioista tai ihmisten oikeuksista. Minulla on voimakas oikeudentaju.

Kadun sitä, kun kerran kokeilin tehdä valkopapuravioleja. Niistä tuli aivan kamalan makuisia. Muuten ei ole tapana hirveästi katua asioita.

Jos saisin miljoona euroa, ostaisin mökin ja koirankopin Tammisaaresta merenrantatontilta. Siellä on hyvät kalavedet. Loput pistäisin säästöön.

Hermoni menevät, jos joku on epärehellinen. Silloin kärähtää käämit aika nopeasti.

Maahanmuuttajille haluaisin sanoa, että pitäkää ääni esillä, ja myös epäkohdat. Ja yrittäkää ymmärtää meitä vähän sisäänpäin kääntyneitä suomalaisia. Me ei olla pahansuopia, ollaan vaan vähän rauhallisia.