Apu

Hankalat muuttohanhet tuhoavat viljelyksiä – Tästä syystä ampuminen ei auta: "Parvi palaa samalle pellolle, vaikka ammuttaisiin hanhi joka kerran, jos vaihtoehtoa ei ole"

Hankalat muuttohanhet tuhoavat viljelyksiä – Tästä syystä ampuminen ei auta: "Parvi palaa samalle pellolle, vaikka ammuttaisiin hanhi joka kerran, jos vaihtoehtoa ei ole"
Melkein kaikki valkoposkihanhien aiheuttamat satovahingot Suomessa johtuvat muutolla levähtävistä arktisista hanhista. Laidunnusolot Suomessa ovat parantuneet viime vuosina ja heikentyneet muualla. Asiantuntijat ehdottavat hanhien käyttöön varattuja peltoja ja häirintää muualla.

Valkoposkihanhi on kaunis pieni hanhi, joka herättää kuumia tunteita. Laji on suojelun menestystarina, viljelytuholainen, kaupunkimaiseman elävöittäjä ja puistojen sotkija. Hanhien aiheuttamat epämukavuudet ja vahingot eivät ole helposti ratkaistavia, ja niiden taustalla on osin ihmisen oma toiminta.

Suomessa ihmisille harmia aiheuttaa kaksi eri valkoposkihanhikantaa. Suomen oma valkoposkihanhikanta on viime syksyn laskentojen perusteella noin 34 000 linnun vahvuinen, pesiviä pareja oli noin 7 000. Sen lisäksi keväisin ja syksyisin maassamme pysähtyy muutollaan jopa satoja tuhansia arktisilla alueilla pesiviä valkoposkihanhia. Arktisessa kannassa on yli miljoona lintua.

– Nämä ovat kaksi eri kantaa, jotka käyttäytyvät eri tavoin. Suomen hanhet muuttavat paljon aiemmin ja niillä on keskimäärin yksi poikanen enemmän, sillä pesimäolosuhteet ovat paljon helpommat kuin arktisilla hanhilla, kertoo vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskus Sykestä.

Kannat kuitenkin sekoittuvat keskenään, sillä hanhet pariutuvat talvehtimisalueillaan Pohjanmeren rannikolla. Siellä naaras valitsee itselleen mieluisan koiraan. Näin helsinkiläinen naarashanhi voi päätyä kimppaan Novaja Zemljalta kotoisin olevan koiraan kanssa. Koiras seuraa sitten naarasta tämän kotiseudulle.

Arktiset hanhet tuhoavat satoa

Hanhihankaluuksien kannalta tämä ero on olennainen. Suuret satovahingot aiheutuvat melkein pelkästään muuttavista arktisista hanhista.

– Ongelma on suurin keväällä. Pohjanmereltä lähteneet hanhiparvet lepäävät Viron suurilla saarilla ja lentävät sitten Suomeen. Täällä ne ruokailevat pari kolme viikkoa ja jatkavat arktisille pesimäseuduilleen, Mikkola-Roos selittää.

Suuret hanhiparvet voivat aiheuttaa melkoista tuhoa laiduntaessaan.

Suomessa ollessaan hanhet ruokailevat koko valoisan ajan, siis parikymmentä tuntia vuorokaudessa. Tuhansien tai kymmenien tuhansien lintujen hanhiparvi tekee selvää jälkeä niillä rehunurmilla, joilla se ruokailee.

– Ne syövät niin intensiivisesti siksi, että pesimäalueella ei ole syötävää, kun ne saapuvat sinne. Pesintä on ajoitettu niin, että vihreää ruohoa alkaa olla tarjolla silloin, kun poikaset kuoriutuvat. Emolinnut siis paastoavat hautomisen ajan. Siihen ne tankkaavat ravinnon Suomesta.

Satovahingot pahentuneet viime vuosina

Valkoposkihanhi suojeltiin 1970-luvulla, kun se oli joutunut sukupuuton partaalle rajun metsästyksen vuoksi. Sen peruina se on EU-tasolla lintudirektiivin ykkösliitteen laji, jota jäsenvaltioiden pitää suojata esimerkiksi Natura-alueilla. Se ei kuulu lintudirektiivin metsästettäviin lajeihin.

Nyt kanta on siis kasvanut arviolta yli miljoonaan lintuun. Yksi syy vahinkojen lisääntymiseen on kannan kasvu. Tämä ei kuitenkaan ole pääsyy, arvioi Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteen yksikön intendentti Aleksi Lehikoinen.

– Viisi viime vuotta ovat muuttaneet hanhitilannetta Suomessa. Suomessa levähtävän kannan osuus on kasvanut selvästi ja viljelytuhot ovat kasvaneet.

Tähän on vaikuttanut ilmaston lämpeneminen. Kevääntulo on aikaistunut Suomessa. Aiemmin pellot olivat monina keväinä pidempään lumen alla, minkä vuoksi pidempi levähtäminen ja tankkaus ei Suomessa onnistunut.

– Hanhet ovat oppineet muutaman vuoden aikana, että Suomessa levähtäminen on kannattavampaa kuin aiemmin, Lehikoinen sanoo.

Mikkola-Roosin mukaan valkoposkihanhen lisäksi myös muiden arktisten hanhilajien, kuten tundrahanhen ja tundrametsähanhen levähtämisestä on tullut maassamme aiempaa yleisempää.

Suomen valkoposkihanhet kunnittain 2019

Lähde: Birdlife

Merikotka ahdistaa etelämpänä

Lisäksi valkoposkihanhien muuttomatkan ympäristö on muuttunut. Mikkola-Roos kertoo, että 1990-luvun alkuun saakka valkoposkihanhet huilasivat muutollaan yleensä Suomen itärajan toisella puolella, esimerkiksi Aunuksessa.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen maatalous on Suomen rajan lähiseuduilla kuihtunut, eikä Venäjän puolella ole hanhille sopivia laidunmaita. Siksi Itä-Suomen pellot houkuttavat.

Lehikoisen mukaan myös Viron, Ruotsin ja Lounais-Suomen rannikoiden vankistunut merikotkakanta lienee lisännyt Suomen suosiota muuttavien hanhien laidunnusalueena, kun aiemmista levähdyspaikoista on tullut kotkien vuoksi vaarallisempia ja rauhattomampia.

Syksyn hanhipaljoutta Itä-Suomessa.

Hanhi oppii ja muuttaa käytöstään

Miten muutetaan jopa satojen tuhansien hanhien käytöstä niin, että niiden aiheuttamat satotuhot vähenevät?

Lehikoinen kertoo, että poikaset oppivat vanhemmiltaan paljon jo ensimmäisellä paluumuutolla syksyltä. Lisäksi hanhien parvikäyttäytyminen on sellaista, että lajikumppanilta opitaan jatkuvasti.

Mikkola-Roos on pohtinut myös valkoposkihanhien aiheuttamien ongelmien vähentämistä työkseen vuosikausia. Sykessä on syntynyt melko selvä käsitys siitä, mikä voisi tepsiä. Ratkaisu perustuu juuri tietoon siitä, että hanhi oppii.

Hanhi siis voi oppia myös välttämään tiettyä paikkaa, jos ruokailu siellä katkeaa toistuvasti häirinnän vuoksi. Mutta sen on voitava jatkaa syömistä jossain muualla. Muuten hanhiparvi voi palata paikalle, kun häiriö on ohi. Ruokaa on saatava jostain.

– Meillä on Helsingin Viikin pelloilta nyt kahden vuoden kokemus koiran käyttämisessä hanhien häirintään. Koira kyllä ajaa sen tuhatpäisen hanhiparven lentoon ja meren rantaan, mutta kun koira lähtee, hanhet palaavat samalle pellolle, Mikkola-Roos kertoo.

Suomen valkoposkihanhien syyskanta 2008–2019

Luvuissa ovat mukana myös kesän poikaset.

Hanhia ei ole pakko tappaa

Tehokasta vahinkojentorjuntaa varten viljelijöiden pitäisi siis viljellä joitakin peltoja vain hanhia varten. Mikkola-Roosin mukaan nämä pellot kannattaisi suunnitella niin, että ne houkuttelisivat valkoposkihanhia mahdollisimman paljon.

Tutkimusten perusteella olisi mahdollista haarukoida nämä alueet. Hanhet suosivat peltoja, joiden lähellä on vesistö, jonne voi paeta maapetoja ja jossa voi yöpyä. Lisäksi pellon on oltava riittävän laaja, jotta valkoposkihanhi tuntee olonsa turvalliseksi.

Viljelijöille myös pitäisi tietenkin maksaa riittävän hyvä korvaus lintupeltojen ylläpidosta, jotta se olisi taloudellisesti houkuttelevaa. Peltojen sijainti olisi myös suunniteltava riittävän laajalla alueella, esimerkiksi maakuntatasolla.

Näin viljelijöillä olisi lupa ajaa pelloilleen laskeutuvat hanhiparvet pois ja hanhilla olisi vaihtoehtoinen paikka, jossa ne tottuisivat ruokailemaan. Mikkola-Roosin mukaan pienemmän mittakaavan hankkeesta on saatu Etelä-Pohjanmaalla lupaavia tuloksia kurkien aiheuttamien vahinkojen vähentämisessä.

Mutta pitäisikö hanhia tappaa vai karkottaa tässä mallissa?

– Sillä ei ole toimivuuden kannalta väliä. Kyllä hanhiparvi palaa ruokailemaan samalle pellolle, vaikka siitä ammuttaisiin hanhi joka kerran, jos vaihtoehtoa ei ole.

Tehokkain karkotuskeino lienee Mikkola-Roosin mukaan vihreä laservalo, mutta poikkeuslupametsästyksenkin voisi pitää mukana arsenaalissa.

– Ja satovahingot pitää korvata paljon nykyistä nopeammin. Jos viljelijältä menee sato syksyllä, keväällä on tili tyhjä. Ei korvauksia voi odotella vuotta.

Auttaako metsästys?

Syksyllä valkoposkihanhia saa ampua ensi kerran Suomessa poikkeusluvalla Tohmajärvellä, jossa tuhot ovat olleet pahat. Mikkola-Roos ei osaa arvioida, kuinka tehokasta tällainen niin sanottu suojametsästys on, kun hanhilla ei ole muuta paikkaa mihin mennä syömään.

Aleksi Lehikoisen mielestä reilun kolmensadan poikkeusluvan myöntäminen on hyvä asia.

– Se tuo paikallisille ainakin tunnetta, että jotain yritetään tehdä. Turha täyssuojelu luo vain konflikteja ja pahaa verta.

Metsästämällä voidaan muuttaa jopa eläinpopulaatioiden käytöstä. Mikkola-Roosin mukaan esimerkiksi vesilintujen muutto on tahdistunut alkamaan juuri ennen niiden metsästyskauden alkua 20. elokuuta. On kuitenkin epävarmaa, kuinka raskasta metsästystä vaatii, että kokonainen lintukanta muuttaa käytöstään.

Aikuiset hanhet vievät poikaisensa saarista laiduntamaan meheville nurmille.

Lehikoisen mielestä suurta valkoposkihanhikannan säätelyä tai käytöksen muutosta ei kannata ensisijassa tavoitella metsästämällä. Tärkeämpää olisi esimerkiksi miettiä keinoja, joilla valkoposkihanhien lokoisia talvehtimisoloja voisi hieman rajata Hollannissa ja Belgiassa. Siellä hanhille riittää vihreää peltoa syötäväksi koko talveksi.

Jos hanhesta halutaan riistalaji, kyse on koko unionin päätöksestä, eikä se ole helppoa.

Mikkola-Roosin mukaan mahdollisessa metsästyksessä saalismäärät pitäisi määrittää jokaiselle alueelle, jotta suunnitelmallisuus säilyisi. Ja riistalajien metsästys on aina syysmetsästystä – EU turvaa eläimille pesimärauhan, jonka osaksi keväinen muuttomatka katsotaan.

Kaupunkinurmi on hanhien seisova pöytä

Entä sitten puistojen hanhenkakka? Mitä kotimaisten hanhien aiheuttamalle harmille voi tehdä?

Kaikki suomalaiset valkoposkihanhet pesivät saarissa. Kun poikaset kuoriutuvat, saarten kasvusto on monesti jo tuleentumassa. Ravintoa on vähän. Hanhien onneksi ihminen luo niille täydellistä laidunnusmaastoa, eli nurmikkoa, joilla hanhet vievät jälkikasvunsa laiduntamaan.

Valkoposkihanhi on osa Helsingin maisemaa.

Valkoposkihanhi pitää matalasta kasvustosta ja avoimesta maastosta. Lisäksi nurmen jatkuva leikkaaminen varmistaa sen, että mehevää ja tuoretta kasvinosaa on jatkuvasti tarjolla. Mutta myös ihmiset pitävät nurmesta.

– Piknikillä halutaan tietenkin olla nurmella ja on tietenkin ymmärrettävää, että hanhen uloste ärsyttää. Tämä on hankalasti ratkaistava ongelma, Mikkola-Roos sanoo.

Ainakin, jos haluaa säilyttää nimenomaan nurmen. Jos nurmialueen annetaan kasvaa pidemmäksi, niittymäiseksi, se ei enää ole hanhille samanlainen houkute. Joillakin alueilla myös aita voi auttaa, sillä jos poikaset eivät pääse jonnekin, sinne eivät mene vanhemmatkaan.

Mahdollista on myös yrittää sopeutua. Korkeasaaren eläintarhan alueella elää valkoposkihanhia. Eläintarha on palkannut hanhioppaita kertomaan ihmisille hanhista ja opastamaan käyttäytymisessä. Tulokset ovat olleet hyviä, mutta toistaiseksi oppaita ei ole muualla.

Pääkaupunkiseudun hanhikanta ei ole juuri kasvanut viime vuosina. Lehikoinen pohtii, että kaupunkihanhia voisi hyödyntää esimerkiksi turismissa.

– Ulkomaalaiset ovat varmasti innoissaan laiduntavista hanhista kaupungin keskustassa. Siihen voisi rakentaa ympärille matkamuistomyyntiä ja niin edelleen.

Päivitetty 18.6.2020 – Ilmestynyt 27.5.2020

Julkaistu: 18.6.2020
Kommentoi »