Hallitus keksi jälleen uuden keinon suosia hyvätuloisia
Ehdotus uudesta romutuspalkkiosta rajaisi kampanjan hyödyt pelkästään hyvätuloisille autonostajille. Tämä osoittaa jälleen, kenen puolia hallitus pitää, kirjoittaa tuottaja Johannes Kotkavirta.
Hallitus ehdottaa autojen romutuspalkkion käyttöönottamista vuosille 2026–2027, jota varten se on varannut 20 miljoonaa euroa. Uuden sähköauton hankintaan saisi 2 500 ja polttomoottoriauton 2 000 euron tuen romutettavaksi menevää, vähintään kymmenen vuotta vanhaa autoa vastaan. Esityksen mukaan tavoitteena on vähentää liikenteen päästöjä, vauhdittaa vuosia kyntänyttä autokauppaa ja parantaa liikenneturvallisuutta uudistamalla autokantaa.
Edellinen, vuonna 2021 päättynyt romutuspalkkiokampanja oli valtava menestys ainakin päästöjen vähentämisen kannalta. Tuolloin romutuspalkkion sai käyttää auton lisäksi myös sähköpyörän hankintaan tai joukkoliikenteeseen. Palkkiota haki yli 6 500 suomalaista, joista yli 70 prosenttia käytti sen pyörän ostamiseen. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin selvityksen mukaan kampanja vähensi sekä autolla ajettujen kilometrien että liikennekäytössä olevien autojen määrää, kun tuhannet suomalaiset alkoivat liikkua auton sijaan sähköpyörällä.
Ehkä tästä syystä Petteri Orpon (kok) hallitus onkin jättämässä tällä kertaa pyörät pois romutuspalkkion piiristä. Autoilun tukeminen vaikuttaa olevan sille tärkeää sekä elinkeinopoliittisesti että ideologisesti. Jo aikaisemmin hallitus päätti lopettaa työsuhdepyörien veroedun, jota on hyödyntänyt yli 100 000 suomalaista. Pyöräkauppiaiden ahdinkoon ajaminen huolettaa huomattavasti vähemmän kuin autokaupan tilanne.
Kaiken lisäksi ehdotus suosii aiempaa saastuttavampia autoja. Nollapäästöisten autojen tuki olisi niiden hintaan nähden suhteellisesti pienempi kuin bensiini- ja dieselautoilla. Romutuspalkkiolla ostettavan auton hiilidioksidipäästöjen raja halutaan nostaa 140 grammaan kilometriltä – yli kaksi kertaa korkeammaksi kuin uusien autojen keskipäästöt tällä hetkellä ovat. Esimerksi Veronmaksajien keskusliitto huomattaa ehdotuksesta antamassaan lausunnossa, että osa tuella hankittavista autoista voikin olla päästöiltään romutettavaa autoa suurempia.
”Kesä-Suomen maaseudulla matkustaessa sähköpyörillä pitkiäkin matkoja taittavia, aktiivisia eläkeläisiä näkee nykyisin jatkuvasti. Heidät hallitus haluaa takaisin ratin taakse.”
Suomi on tunnetusti pitkien välimatkojen maa, jossa auton toistetaan usein olevan välttämätön kulkupeli erityisesti isojen kaupunkien ulkopuolella. Sähköpyörien väitetään olevan hyvätuloisten kaupunkilaisten puuhastelua. Tilastoja katsomalla tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Edellistä romutuspalkkiota hyödynnettiin pyörän hankintaan väkilukuun suhteutettuna eniten Pohjois-Karjalassa ja Kanta-Hämeessä. Muutaman tuhannen euron hintainen sähköpyörä on huomattavasti useamman suomalaisen ulottuvilla kuin uusi henkilöauto.
UKK-instituutin mukaan sähköpyörällä keskimäärin ajettava matka on yli 10 kilometriä, kun kaikista suomalaisten päivittäin tekemistä matkoista 75 prosenttia on alle 10 kilometrin mittaisia. Autoalalla ja sen etua ajavien poliitikkojen silmissä sähköpyörät nähdään aivan syystä vaihtoehtona autoilulle ja uhkana autoon perustuvalle elämäntavalle.
Hankin itse sähköavusteisen pyörän muutama vuosi sitten ilman verotukea tai romutuspalkkiota. Puolisoni kanssa yhteiskäytössä olevalla pyörällä on sittemmin poljettu pian 10 000 kilometriä työmatkoja ja muuta kaupunkiajoa. Olimme innokkaita arkipyöräilijöitä jo aiemmin, mutta sähköpyörän myötä fillarista on tullut selvästi tärkein kulkuväline. Rahaakin säästyy, kun joukkoliikenteen kuukausikorttia ei ole enää tarvinnut ostaa ja auto seisoo arkena tallissa odottamassa viikonlopun mökkimatkaa.
Kaltaiselleni keski-ikäiselle ja hyväjalkaiselle sähköpyörä on luksusta, joka mahdollistaa työmatkan polkien ilman tarvetta käydä perillä suihkussa. Mutta tuhansille suomalaisille – etenkin iäkkäämmille – sähköavusteisuus on koko pyörällä liikkumisen mahdollistava tekijä. Kesä-Suomen maaseudulla matkustaessa sähköpyörillä pitkiäkin matkoja taittavia, aktiivisia eläkeläisiä näkee nykyisin jatkuvasti. Heidät hallitus haluaa takaisin ratin taakse.
Romutuspalkkion rajaaminen pelkkiin uusiin autoihin olisi hallitukselta jälleen yksi keino suosia hyvätuloisia suomalaisia pienempituloisten kustannuksella. Kaikilla ei ole varaa ostaa kymmenien tuhansien eurojen uutta henkilöautoa, joihin uusi romutuspalkkio halutaan nyt rajata. Jokaisella suomalaisella tulisi olla mahdollisuus edulliseen ja vaivattomaan liikkumiseen ja halutessaan autottomaan elämään – myös Helsingin ulkopuolella.
