Vaasalaisessa kahvilassa 203-senttinen Frantz Kruger erottuu joukosta, mutta ei yksin pituudellaan, vaan koko olemuksellaan, joka viestii huippu-urheilijan energiaa. On helppo kuvitella hänet stadionin kiekkorinkiin. Siellä Frantz haluaakin olla.

– Rakastan kilpailemista. Sellaista energiaa ei ole missään muualla, enkä antaisi siitä mitään pois!

Viime kesänä Kruger voitti 48-vuotiaana yhdeksännen kiekonheiton Suomen-mestaruutensa. Miksi olet yhä niin hyvä?

– Olen hyvässä kunnossa. Olen harjoitellut yli 30 vuotta, ja perustekniikkani on hyvä. En koskaan ole ollut voimakkain punttisalilla, mutta olen vahva kiekkoringissä. Opin kuuntelemaan kehoani varhain, eikä minulla ole ollut isompia vammoja. Myös geenit ovat puolellani. Olen pitkä, minulla on pitkät jalat ja kädet ja nopea heittokäsi, Frantz listaa.

– Olen myös hyvin kilpailuhenkinen ja haluan olla paras kaikessa.

Tietysti se, että Frantz Kruger voittaa SM-kultaa tuloksella 58,69, kertoo myös suomalaisen kiekonheiton tasosta. Hän on siitä huolissaan.

– Mutta urheilussa on aina omat syklinsä, ja nuoria, lupaavia heittäjiä on tulossa koko ajan.

Eteläafrikkalaissyntyisen Frantz Krugerin toi Suomeen rakkaus. Hän kohtasi kolmiloikkaajan ja pituushyppääjän Heli Koivulan kilpailuissa Dohassa Qatarissa 2001. Samassa marraskuussa hän tuli Helin luo Suomeen ja näki lunta ensi kertaa elämässään. Pimeys ja kylmyys olivat shokki ja mysteeri, mutta samalla ne vetivät puoleensa.

Frantz ja Heli vihittiin 2003, ja Frantzin oli helppoa muuttaa Suomeen, koska kisat olivat enimmäkseen Euroopassa. Monta vuotta pari kuitenkin asui syyskuusta-toukokuuhun Etelä-Afrikassa ja kesät Suomessa. Kun Kaarlo syntyi 2005 ja Elsa neljä vuotta myöhemmin, he päättivät asettua lasten takia Suomeen.

Frantz kertoo, että parisuhde oli pitkään tasapainossa.

– On hienoa, että voi matkustaa, kilpailla ja leireillä yhdessä. Mutta urheilu on työtä 24 tuntia vuorokaudessa, koska siihen kuuluu kaikki mitä tekee. Kahden urheilijan liitto voi olla vaikea, jos ei pääse urheilun parista pois edes muutamaksi tunniksi päivässä.

Vuodet 2013–14 perhe asui Etelä-Afrikassa, koska Frantz työskenteli siellä ABB:n Vaasan tehtaan liiketoiminnan kehittäjänä ja matkusti ympäri mannerta.

Suomeen palattuaan pari erosi 2015. Eron jälkeen entisen pariskunnan välit jäivät asiallisiksi.

Avioeron jälkeen Frantz huomasi nukkuvansa huonosti. Hän oli aina väsynyt ja aamuisin päätä särki. Lopulta hän meni työterveyslääkärille. Keskusteltiin stressistä ja burnoutista, mutta lääkäri päätti tutkia myös uniapnean mahdollisuuden. Ja siitähän oli kysymys.

– Uniapnealaite muutti elämäni yhdessä yössä. Se on kuin huumetta. En ole nukkunut sen jälkeen yhtään yötä ilman sitä. En usko, että olisin tässä ilman sitä.

Frantz muistaa, että jo nuorena hänen kerrottiin kuorsanneen kovaa. Uniapneaan voi vaikuttaa myös niskan lihasten löystyminen. Kiekonheitossa tehdään paljon voimaharjoitteita, jotka kasvattavat ja vahvistavat niskan lihaksia. Niitä ei tarvittu enää yhtä paljon, kun hän ei urheillut.

Frantzilla oli yli 20 hengityskatkosta tunnissa, keskivaikea uniapnea. Nyt hän haluaa jakaa tietoa sairaudesta.

Työterveyslääkärin vastaanotolla puhuttiin myös avioerosta ja elämän paineista, ja Frantz päätti lähteä terapiaan.

– Se oli hyvin hyödyllistä. Terapiassa katsoin elämääni toisesta näkökulmasta. Huippu-urheilijana halusin kontrolloida kaikkea, ja laitan yhä karkit värijärjestykseen ennen kuin syön ne. Perfektionismi on auttanut kilpaurheilussa, mutta ei niin paljon elämässä. Nykyään osaan erotella elämäni osa-alueet hyvin toisistaan.

Terapeutti sanoi Frantzille, että hänen pitää tehdä enemmän asioita, joita rakastaa. Samoihin aikoihin kiekonheittäjä Sanna Kämäräinen pyysi häntä valmentajakseen. Hän lähti, koska näki mahdollisuuden jakaa osaamistaan.

– Oli vaikeaa valmentaa näyttämättä. Sitten näytin, ja kaikki tunteet tulivat takaisin.

Alussa Frantz Kruger oli Vaasassa se outo kaveri, joka tuli muualta. Hän sanoo, että ihmisten oli alussa vaikeaa nähdä häntä muuna kuin urheilijana.

– Se ei häirinnyt, mutta rajoitti joitakin mahdollisuuksia. Arvioitiin ehkä, ettei minulla voi olla bisnestaitoja, koska olen urheilija. Nyt on jo erilaista, ja se tekee asiat helpommiksi.

Hän opiskeli Suomessa markkinointia ja sai työpaikan ABB:lta, jossa työskentelee yhä.

– Mutta mitä kauemmin olen ollut täällä, sitä pare

mmin menee. Minut on otettu hyvin vastaan, ja tämä on kotini.

Frantz Kruger kasvoi Kempton Park -pikkukaupungissa Etelä-Afrikassa. Rotuerottelun, apartheidin, päättyessä hän oli 19-vuotias. Hän kertoo, että hänellä ei ole siitä lapsuuden muistikuvia.

– Maassa oli oikein hyvä systeemi piilottaa apartheid meiltä. Elimme kuin kuplassa. Tiesimme kyllä, että oli mustia ihmisiä ja olimme tekemisissä heidän kanssaan, mutta ajattelimme, että se elämäntapa oli normaali. En ollut koskaan kuullut nimeä Nelson Mandela ennen kuin hän vapautui vankilasta ja hänestä tuli presidentti.

Sen Frantz tiesi, etteivät eteläafrikkalaiset saaneet osallistua olympialaisiin. Hän oli harrastanut uintia seitsenvuotiaasta asti ja unelmoi olympialaisista. Oli surullista, ettei hän pääsisi niihin, joten hän lopetti uimisen ja keskittyi koulunkäyntiin.

15-vuotiaana koululaisena Frantz palautteli kiekkoja harjoituskentällä, ja huomattiin, että hän heittikin pisimmälle. Hän alkoi harjoitella kiekonheittoa. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan lääketiedettä. Mutta niitä oli vaikeaa sovittaa urheiluun, eikä hän nähnyt, että olisi lääkäri loppuelämänsä.

Kiekonheittäjänä Frantz nousi maailman huipulle. Sydneyn olympialaisissa 2000 hän voitti pronssia. Ennätyksensä, 70,32, hän heitti kaksi vuotta myöhemmin. 1990-luvun lopusta tämän vuosituhannen alkuun Frantz rankattiin yhdeksi maailman kymmenestä parhaasta kiekonheittäjästä. Voimassa olevan Suomen ennätyksen, 69,97, hän teki 2007.

Suomea hän pääsi edustamaan ensi kertaa Osakan MM-kisoissa 2007. Sitä edelsi lähes edustusoikeuden muuttumisesta johtuva, lähes kahden vuoden kilpailukielto, joka oli turhauttava.

Vuonna 2010 hän lopetti uransa ensimmäisen kerran.

– Luulen, että olin väsynyt ja turhautunut. Halusin eroon kaikesta urheilusta. Aktiivisin asia, jota tein viiteen vuoteen, oli ajaa radio-ohjattavia autoja Kaarlon kanssa. Televisiosta katsoin vain eteläafrikkalaista rugbyä, en yleisurheilua.

Vuonna 2016 Frantz alkoi kilpailla uudelleen, mutta enemmänkin todistaakseen itselleen, että pystyi siihen. Harjoittelun kanssa on oltava nykyään tarkkana.

– Nuorena saatoin harjoitella vaikka kuinka kovaa ja palauduin nopeasti. Vanhempana palautuminen on hitaampaa. mutta toisaalta on oltava aktiivinen koko ajan. Tasapaino on tärkeää ja pienillä asioilla on iso vaikutus.

Frantz Kruger on ollut Suomen kansalainen vuodesta 2007. Kansalaisuuteen vaadittavan kielitestin hän teki aikanaan ruotsiksi, koska se on lähempänä hänen äidinkieltään afrikaansia.

Frantzin työkieli on aina ollut englanti. Hänen mielestään kielitaitoa tärkeämpää on maksaa veroja ja siten kannatella yhteiskuntaa.

Nykyään hän myös valmentaa nuoria kiekonheittäjiä, mutta valmentajalisenssiä hänellä ei ole, koska sen voi suorittaa vain suomeksi tai ruotsiksi.

– Suomen kielellä ei ole mitään tekemistä sen tiedon kanssa, jota voin antaa valmennettavilleni. Se tietämys on kuitenkin johtanut olympiamitaliin. Pidän itseäni hyvänä valmentajana ja haluan, ettei kokemukseni mene hukkaan.

Frantzin ohjauksessa ovat muun muassa Antti Pränti ja Rami Kankaanpää. Hän kertoo lopettavansa kilpailemisen sitten, kun nuoret voittavat hänet. Viime kesänä he pääsivät jo lähemmäksi.

Valmentajana hän haluaa jättää perinnön.

– Toivon, että pystyn antamaan nuorille rohkeutta tehdä sitä, mitä he rakastavat, ei sitä, mitä muut haluavat. Ja että kaiken ei tarvitse olla täydellistä, suurta tai menestyksellistä.

Kruger aikoo jatkaa kiekonheittoa, koska Kalevan kisat järjestetään kotikaupunki Vaasassa. Ja miksei vielä seuraavaankin kauteen, koska Frantz haluaisi olla mukana sata vuotta täyttävässä Suomi-Ruotsi-maaottelussa sinä vuonna kun itse täyttää 50 vuotta.

Jotain on kuitenkin vielä urheiluakin tärkeämpää. Nimittäin omat lähipiiri ja omat lapset.

– Nuorena elämä oli kiireistä, koska matkustin paljon työn ja urheilun takia. En ollut joissakin asioissa läsnä siten kuin olen nyt. Näen nyt ne pienet asiat, jotka menetin vanhempien lasteni kanssa. Haluan olla enemmän läsnä kaikille lapsilleni.